Eila Payne, Karjalan tyttö

Eila Paynen mukaansatempaavan sukutrilogian ensimmäinen osa vie lukijan Karjalaan toisen maailmansodan edeltäviin aikoihin. Kun sota koskettaa Tiaisen perhettä, maailma muuttuu. Evakossa elämä näyttää Tiaisille kahdet kasvonsa, ja Katriina-tytär löytää syvällistä ajateltavaa. Ristiriitaisin tuntein Katriina etsii paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja seurakuntaelämässä.

(takakansi)

****

Joskus joku on näistä kai maininnut tai jotain ja kun oli "pakko" saada lukemista, nappasin kirjastosta tämän mukaan.
Aihe on kiinnostava. En ole juurikaan lukenut kirjoja, jotka kertovat Karjalan evakosta tai elämästä sodan aikana. Tässä ei sota ollut pääosassa vaan tavallinen perhe, joka oli se kiehtova juttu.
Toisaalta taas.. Aluksi mua ärsyttä ihan suunnattomasti, kun joka toinen lause tuntui päättyvän huutomerkkiin. Olen tosi tarkka kaunokirjallisessa ilmaisussa siitä, että miten kirjoitetaan. Huutomerkkejä pitää käyttää harkitusti! Ei joka lauseen perässä! Blogistania, kirjeet, päiväkirjat jne on aivan eri asia, mutta tuollainen kirja..
Jotensakin muutenkin alussa vaivasi kirjailijaa, tai lukijaa, jonkun sortin epävarmuus: kenen näkökulmasta tätä nyt kirjoitetaan vai ei kenenkään. Ja sitten lopulta kirja olikin sellaista "blaa blaa, balaa, blaa",s iis tasaista jorinaa perheen elämästä.

Myöskin iso perhe ja sen kaikkien ihmisten kuvailu ja lisäksi vielä muut siihen päälle, söi minusta vähän uskottavuutta siltä, että tämä kertoo Katriinasta. Toisaalta heidänkin uskoontulonsa oli Katriinankin kannalta merkittävää, mutta toisaalta tuntui, että jotkut asiat olisi voinut jättää poiskin...

Kirjahan kertoo siis Helluntaiherätyksestä, joka on minulle oudompi juttu. Tuttuja paikkakuntia tässä muuten vilisi. Terveisiä vaan Kvaakulle ;) nimittäin he muuttivat Pohjois-Pohjanmaalle, mainittiin Liminkaa, Oulunsaloa, Oulua, Vihantia, Kälviää, Oulaisia jne jne.
Katriina asui hetken Hämeessä sijaisperheessä apulaisena, siellä hän kävi luterilaisessa kirkossa, mutta ei kokenut sitä omakseen. Lähti sitten sisarensa kanssa Konferenssiin, jossa halusi ottaa kasteenkin. Hänen äitinsä ja sisarensa sen olivat jo aiemmin ottaneet.
Suku hermostui tähän ja ilmoitti, etteivät voi tätä hyväksyä. Onneksi setä asettui Katriinan puolelle tässä asiassa.

Toisaalta tästäkin kirjasta sai sitä uskonvahvistusta. Asiat järjestyivät vaikeinakin aikoina, hengellisten laulujen laulaminen toi iloa ja rauhaa elämään. Kaikki järjestyi aina parhain päin ja juuri niinkuin oli tarkoitettu.
Jäin myös miettimään, että kun eräs saarnaaja tms sanoi, ettei Katriina voi olla uskossa, kun on tehnyt uskonlupauksensa yksin, ilman jotain toista, jolle tunnustaa syntinsä. Miksi ihmeessä ne pitäisi tunnustaa toiselle ihmiselle?
Lisäksi ihmetytti se, kuinka helposti he saivat kokouksissaan ihmisiä uskoon. Toisaalta eihän tässä läheskään kaikilta taustoja kerrottu.
Perheen isän tie oli pitkä, hän ei ensin suostunut ja hän oli perussuomalainen: kaste ja rippikoulu on käytävä. Ei sillä ollut merkitystä, että hän ei itse ymmärtänyt, miksi, ne vaan kuuluvat asiaan ja perinteisiin, koska kaikki muutkin. Lopulta hän itsekin tuli uskoon.

Tästä on vielä kaksi muuta osaa. Aihepiiri on kiinnostava, lopussa päästiinkin Katriinan lähetystyöhön valmistautumiseen. Hän oli Englannissa kieltä opiskelemassa, evankelioi ympäri eteläistä Suomea jne. Kaikenlaista kuitenkin mahtui niihinkin aikoihin ja ennenkaikkea "piireihin". Aion lukea sen toisen osan ainakin, kun pääsen siihen käsiksi. JOs se olisi yhtään paremmin kirjoitettu, koska kirjan aihe kyllä kiinnostaa.