Jälleen yksi kirja siitä, kuinka ihmisiä lähti siirtolaisiksi Amerikkaan Euroopasta. Tämä on jo ennen sotaa ja lähtijä on Puolasta.
Kertoo siitä, kuinka hän kipuaa askel askeleelta yhteiskunnassa ylemmäs, osittain miehensä ansiosta. Samaan aikaan kertoo rakkaustarinaa ja perhetarinaa.
Olen lukenut kai näitä jo "liikaa", koska en jaksa innostua. Ihan ok kirja, mutta ei se minua mukaansa temmannut niin, että olis pakko ollut lukea nopeasti loppuun.
Tietysti tässäkin kirjassa oli jotain sellaista "kaikki ei mene niinkuin suunnittelee". ja että ratkaisuihin, jotka tekee,on tyydyttävä ja ties mitä.. Mutta ihan ok siis, ja jos aihealue kiinnostaa, niin voihan tämänkin lukea.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Leena Lehtolainen. Tuulen puolella
Tästä kirjasta oli vähän sellainen fiilis koko ajan, "oonko lukenu vai en". Kai sen teki vaan tutut henkilöt,joihin oli viitattu kenties aikaisemmissa kirjoissa, kun en lue järjestyksessä näitä enkä koskaan ole lukenutkaan.
Ihan kiva dekkari, taattua Maria Kalliota. Välistä tosin olin itsekin sekaisin, kuka se syyllinen on, vaikka alusta asti oli epäilys, että sehän se, joka lopussa sitten roistoksi paljastuikin.
Rikkaita ihmisiä sekä ympäristötietoisia ihmisiä, mutta onko kaikki sitä, miltä päälle päin näyttää?
Mutta ihan luettava hömppädekkari.
Ihan kiva dekkari, taattua Maria Kalliota. Välistä tosin olin itsekin sekaisin, kuka se syyllinen on, vaikka alusta asti oli epäilys, että sehän se, joka lopussa sitten roistoksi paljastuikin.
Rikkaita ihmisiä sekä ympäristötietoisia ihmisiä, mutta onko kaikki sitä, miltä päälle päin näyttää?
Mutta ihan luettava hömppädekkari.
Nancy Thayer: Rakastamisen vaikeus
Edellinen tämän kirjailijan kirja oli ihan hyvä, joten otin sitten toisenkin, kerran sattui kohdalle.
Aihe ei ollut mikään kevyt, uusioperhe, jossa teinityttö yrittää itsemurhaa ja sitten joutuu psykiatriselle hoitoon. Siitä alkaakin purkautua vyyhti ja selviää, että perheen poika on raiskannut hänet. He eivät ole sukua toisilleen siis.
Äiti asettuu tyttärensä puolelle, isä poikansa puolelle ja parisuhde on koetuksella. Molemmilla on oma uransa (kirjailijoita) ja ymmärtävät toisiaan hyvin, mutta vaikeuksia silti tulee.
Lopulta tulee ratkaisuja, mutta sitä ennen ehtii tapahtua mitä vain. Parisuhde lopulta pelastuu, mutta vaatiihan se työtä.
Nopea luettava, hömppää. Aihe oli ihan kiinnostava, mutta romaani on romaani ja voi vain miettiä, onko tuollaista tosielämässä.
Kaikkihan on mahdollista, kuten uutisista on viime aikoina saanut lukea.
Aihe ei ollut mikään kevyt, uusioperhe, jossa teinityttö yrittää itsemurhaa ja sitten joutuu psykiatriselle hoitoon. Siitä alkaakin purkautua vyyhti ja selviää, että perheen poika on raiskannut hänet. He eivät ole sukua toisilleen siis.
Äiti asettuu tyttärensä puolelle, isä poikansa puolelle ja parisuhde on koetuksella. Molemmilla on oma uransa (kirjailijoita) ja ymmärtävät toisiaan hyvin, mutta vaikeuksia silti tulee.
Lopulta tulee ratkaisuja, mutta sitä ennen ehtii tapahtua mitä vain. Parisuhde lopulta pelastuu, mutta vaatiihan se työtä.
Nopea luettava, hömppää. Aihe oli ihan kiinnostava, mutta romaani on romaani ja voi vain miettiä, onko tuollaista tosielämässä.
Kaikkihan on mahdollista, kuten uutisista on viime aikoina saanut lukea.
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Enni Mustonen: Yllätysperintö
Ja pitkästä aikaa Mustosta.
Nämä muutamat suomalaiset kirjailijat ovat sellaista laatuhömppää. Vähän niinku harlekiineja kioskista, kevyttä ja helppoa lukemista, ei yllättyksiä. Samalla kaavalla kirjasta toiseen.
Kirjan lukee parissa tunnissa, välistä saa hekotella jollekin (muka) hauskalle kohdalle.
Ja mikä parasta, tämä kirja sijoittui maalaisympäristöön, maatilalle. Niistähän tulee aina lapsuus mieleen.
Oli kirjassa tietysti kipeitäkin asioita. Auto-onnettomuudessa nuorena menehtynyt veli, jonka tilalle Anna lähti Helsingistä pyörittämään tilan asioita.
Annan avopuoliso olikin löytänyt Saksasta uuden naisen ja Annan maalle paluun myötä hänen suhteensakin päättyi, aika kivuttomasti.
Naapurin isäntä, jonka vaimo lähtee kunnanjohtajan mukaan ja hylkää lapsensakin. Kunnes päättääkin haluta lapsen takaisin ja siitä tulee aika ikävä kiista. Onneksi kaikki selviää lapsen parhaaksi.
Aina ei ole lapsen parhaaksi mennä äidin mukana, kuten aika yleisesti kuvitellaan..
Ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Anna saa elämänsä järjestykseen kuten myös maatilan asiat. Leski löytää uuden miehen elämään, naapurin isännän asiat järjestyvät jne.
Eli kevyttä hömppää, kun ei jaksa muutakaan lukea.
Nämä muutamat suomalaiset kirjailijat ovat sellaista laatuhömppää. Vähän niinku harlekiineja kioskista, kevyttä ja helppoa lukemista, ei yllättyksiä. Samalla kaavalla kirjasta toiseen.
Kirjan lukee parissa tunnissa, välistä saa hekotella jollekin (muka) hauskalle kohdalle.
Ja mikä parasta, tämä kirja sijoittui maalaisympäristöön, maatilalle. Niistähän tulee aina lapsuus mieleen.
Oli kirjassa tietysti kipeitäkin asioita. Auto-onnettomuudessa nuorena menehtynyt veli, jonka tilalle Anna lähti Helsingistä pyörittämään tilan asioita.
Annan avopuoliso olikin löytänyt Saksasta uuden naisen ja Annan maalle paluun myötä hänen suhteensakin päättyi, aika kivuttomasti.
Naapurin isäntä, jonka vaimo lähtee kunnanjohtajan mukaan ja hylkää lapsensakin. Kunnes päättääkin haluta lapsen takaisin ja siitä tulee aika ikävä kiista. Onneksi kaikki selviää lapsen parhaaksi.
Aina ei ole lapsen parhaaksi mennä äidin mukana, kuten aika yleisesti kuvitellaan..
Ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Anna saa elämänsä järjestykseen kuten myös maatilan asiat. Leski löytää uuden miehen elämään, naapurin isännän asiat järjestyvät jne.
Eli kevyttä hömppää, kun ei jaksa muutakaan lukea.
Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli
Ja sitten Maria Kallio -dekkari.
Sitä taattua Lehtolaista, vaikkakin jostain syystä tämä oli hitaampi lukea ja välistä ei oikein päässyt mukaan. Ehkäpä siksi, kun ei ole tuo prostituutio kovin tuttu asia itselle, ei voi varsinaisesti samaistua, paitsi Mariaan, jonka hänenkin elämä on kaukana.. En ole edes halunnut ikinä poliisiksi ;)
T0isaalta Maria on aikaansaava poliisi, mietin sitäkin, että kuinhan paljon on niitä ihmisiä, joiden elämä on juuri noin kiireellistä? Kotona ehtii käydä vain kääntymässä, samaan aikaan harmittaa, kun ei ehdi nähdä lapsiaan ja olla heidän kanssa? Puhumattakaan siitä, että puolison kanssa kommunikointi on vähäistä, kun aina eri paikassa?
Tosi yleistä, epäilenpä.
Minä en ole tällä hetkellä kiireinen, mutta silti tuohon kohtaan oli helppo samaistua.. No, tämä oli sivujuonne vain, ei kirjan pääasia ;)
Mutta tuohon prostituutioasiaan mulla ei ole edes selkeää kantaa, en ole koskaan sitä "osannut" ajatella. Toisaalta on maita, joissa se on "ammatti", siis siitä maksetaan verot jne, on maita, joissa seksin myyminen tai ostaminen on rikos. Kumpiko on parempi`? Vaikea kysymys, koska kaikessa on puolensa..
Eniten huolestuttaa ne lapset/nuoret, jotka sille tielle joutuvat, tai jotka kaapataan toisesta (idästä) maasta ja viedään johonkin muualle paremman elämän toivossa. Parempi elämä onkin sitten seksiorjana elämistä..
Jos se olis laillista ja sitä valvottais, päästäiskö siitä, että ihmiskaupan uhreja ei käytettäis? Ei lapsia/nuoria? Työntekijät olisivat aikuisia naisia, jotka haluavat sitä tehdä?
En ymmärrä mistä syystä, mutta...
En osaa sanoa. En tunne ketään, joka työkseen möisi seksiä (enkä kyllä ketään, joka tunnustais ostavansakaan sitä, että vois sellaiselta kysyä, miksi ostaa), joten en voi kysyä, miten hän näkisi asian, tai miksi tekee sitä.
Tässäkin nyt suurimmaksi osaksi puhuttiin siitä, että ne seksityöläiset tulee idästä (venäjältä jne) ja niillä on sutenöörit, jotka hoitaa homman kaikki osat ja vievät rahatkin. Ja näin se nähdäänkin useimmiten ja niin itsekin sen luulen olevan. Sitten kirjassa oli myös eräs, joka teki sitä vapaaehtoisesti. Onko heitä oikeasti olemassa minkä verran? En tiedä, enkä ainakaan nyt aio edes perehtyä asiaan.
No, tämä oli tälläinen kirja, ja kuten takakannessa sanottiin, tarttui ajankohtaiseen aiheeseen. Aihehan oli muutama vuosi sitten enemmänkin pinnalla. Ja Saksassa se oli pinnalla jalkapallon MM-kisojen aikaan,e ttä pitää pystyttää bordelleja ja saada lisää seksityöläisiä.
Tosiasiassa muistelen jälkikäteen uutisoidun, että kysyntä ei ollutkaan niin kovaa, kuin oletettiin. Saksaan tuli kyllä kova vauvabuumi 9-10kk kisojen jälkeen. Saksalaiset miehet menivätkin kotiin vaimon luo (jos sellainen oli), ulkomaisista kisavieraista ei ole tietoa...
Eikä niistä muista.
Mutta menipä sivuraiteille.
Mutta siis Maria Kalliota Lehtolaiselta, jos näistä pitää, kannattaa lukea tämäkin.
Sitä taattua Lehtolaista, vaikkakin jostain syystä tämä oli hitaampi lukea ja välistä ei oikein päässyt mukaan. Ehkäpä siksi, kun ei ole tuo prostituutio kovin tuttu asia itselle, ei voi varsinaisesti samaistua, paitsi Mariaan, jonka hänenkin elämä on kaukana.. En ole edes halunnut ikinä poliisiksi ;)
T0isaalta Maria on aikaansaava poliisi, mietin sitäkin, että kuinhan paljon on niitä ihmisiä, joiden elämä on juuri noin kiireellistä? Kotona ehtii käydä vain kääntymässä, samaan aikaan harmittaa, kun ei ehdi nähdä lapsiaan ja olla heidän kanssa? Puhumattakaan siitä, että puolison kanssa kommunikointi on vähäistä, kun aina eri paikassa?
Tosi yleistä, epäilenpä.
Minä en ole tällä hetkellä kiireinen, mutta silti tuohon kohtaan oli helppo samaistua.. No, tämä oli sivujuonne vain, ei kirjan pääasia ;)
Mutta tuohon prostituutioasiaan mulla ei ole edes selkeää kantaa, en ole koskaan sitä "osannut" ajatella. Toisaalta on maita, joissa se on "ammatti", siis siitä maksetaan verot jne, on maita, joissa seksin myyminen tai ostaminen on rikos. Kumpiko on parempi`? Vaikea kysymys, koska kaikessa on puolensa..
Eniten huolestuttaa ne lapset/nuoret, jotka sille tielle joutuvat, tai jotka kaapataan toisesta (idästä) maasta ja viedään johonkin muualle paremman elämän toivossa. Parempi elämä onkin sitten seksiorjana elämistä..
Jos se olis laillista ja sitä valvottais, päästäiskö siitä, että ihmiskaupan uhreja ei käytettäis? Ei lapsia/nuoria? Työntekijät olisivat aikuisia naisia, jotka haluavat sitä tehdä?
En ymmärrä mistä syystä, mutta...
En osaa sanoa. En tunne ketään, joka työkseen möisi seksiä (enkä kyllä ketään, joka tunnustais ostavansakaan sitä, että vois sellaiselta kysyä, miksi ostaa), joten en voi kysyä, miten hän näkisi asian, tai miksi tekee sitä.
Tässäkin nyt suurimmaksi osaksi puhuttiin siitä, että ne seksityöläiset tulee idästä (venäjältä jne) ja niillä on sutenöörit, jotka hoitaa homman kaikki osat ja vievät rahatkin. Ja näin se nähdäänkin useimmiten ja niin itsekin sen luulen olevan. Sitten kirjassa oli myös eräs, joka teki sitä vapaaehtoisesti. Onko heitä oikeasti olemassa minkä verran? En tiedä, enkä ainakaan nyt aio edes perehtyä asiaan.
No, tämä oli tälläinen kirja, ja kuten takakannessa sanottiin, tarttui ajankohtaiseen aiheeseen. Aihehan oli muutama vuosi sitten enemmänkin pinnalla. Ja Saksassa se oli pinnalla jalkapallon MM-kisojen aikaan,e ttä pitää pystyttää bordelleja ja saada lisää seksityöläisiä.
Tosiasiassa muistelen jälkikäteen uutisoidun, että kysyntä ei ollutkaan niin kovaa, kuin oletettiin. Saksaan tuli kyllä kova vauvabuumi 9-10kk kisojen jälkeen. Saksalaiset miehet menivätkin kotiin vaimon luo (jos sellainen oli), ulkomaisista kisavieraista ei ole tietoa...
Eikä niistä muista.
Mutta menipä sivuraiteille.
Mutta siis Maria Kalliota Lehtolaiselta, jos näistä pitää, kannattaa lukea tämäkin.
Tuija Lehtinen: Kohtalo pelissä
Kirja sisältää itseasiassa kaksi kirjaa. Pirunsaaren veljekset sekä Taimitarhan lapset.
En ollut kumpaakaan lukenut, enkä muutenkaan Lehtistä aikoihin, niin tämä tarttui mukaan.
Lehtinenhän kirjoittaa sellaista helppo ja nopealukuista hömppää. Kaikki eivät siitä pidä, kaavahan on aika sama kaikissa kirjoissa. Hyvä vastaan paha ja hyvä voittaa tietysti. Niin näissäkin.
Toisaalta oli kiva lukea kaksi kirjaa, joissa oli niin erilaiset päähenkilöt: toisessa maaseutumainen maisema ja aikuisia, toisessa kaupunkimaisempaa ja lapsia aikuisten lisänä.
Kummassakin oli kyllä murhia tai murhanyrityksiä ja rakkautta, kuinkas muutenkaan.
Eipä nämä nyt mitään ihmeitä olleet, mutta hömppää, jonka lukee muutamassa tunnissa. Eli jos pitää saada aivot nollattua ja voi istua sohvan nurkassa pari tuntia, nii menee se tälläinenkin kirja. Ei paljon tarvitse aivojaan vaivata.
En ollut kumpaakaan lukenut, enkä muutenkaan Lehtistä aikoihin, niin tämä tarttui mukaan.
Lehtinenhän kirjoittaa sellaista helppo ja nopealukuista hömppää. Kaikki eivät siitä pidä, kaavahan on aika sama kaikissa kirjoissa. Hyvä vastaan paha ja hyvä voittaa tietysti. Niin näissäkin.
Toisaalta oli kiva lukea kaksi kirjaa, joissa oli niin erilaiset päähenkilöt: toisessa maaseutumainen maisema ja aikuisia, toisessa kaupunkimaisempaa ja lapsia aikuisten lisänä.
Kummassakin oli kyllä murhia tai murhanyrityksiä ja rakkautta, kuinkas muutenkaan.
Eipä nämä nyt mitään ihmeitä olleet, mutta hömppää, jonka lukee muutamassa tunnissa. Eli jos pitää saada aivot nollattua ja voi istua sohvan nurkassa pari tuntia, nii menee se tälläinenkin kirja. Ei paljon tarvitse aivojaan vaivata.
Nancy Thayer: Oikeus ja omatunto
Tämän nappasin ihan sattumalta. Olin muistaakseni jostain lukenut, että Thayer kirjoittaa hyviä kirjoja. Tämä vaikutti muutenkin kivalle, joten lähti mukaan.
Ja hyvä kirja olikin.
Kelly McLeod on perhetuomioistuimen tuomari. Kirja kertoo hänestä, hänen äitinsä kuolemasta, kihlauksen purkautumisesta, miehestä, jonka hän tapaa hautausmaalla sekä vähän aiemmastakin menneestä.
Toisaalta kirjassa ei ollut yllätyksiä, toisaalta sitä oli kiva lukea kaikesta huolimatta, vaikka olikin niin itsestään selvää.
Kirja kertoi myös siitä, miten neuroottisia toiset ihmiset voivat olla, lasta vahditaan niin, ettei hän saa tehdä mitään, ylipainon pelossa ei saa syödä kuin salaattia. Ei saa harrastaa, koska se on vaarallista, ei saa tavata kavereita, koska niiden kotona voi saada katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia, tai niillä voi olla isoveljiä, jotka voivat ajatella ties mitä tai jopa koskettaa teini-ikäistä tyttöä...
Kelly ei ole kirjan neurootikko, sen voin paljastaa ;)
Kirja kertoo siis tavallaan monta tarinaa, vaikka Kelly onkin pääosissa, myöskin tärkeimpien sivuhenkilöiden elämästä tuodaan osia tarinaan ja heidän elämänsä muodostaa osan kirjaa sujuvasti.
Kaikki liittyy kaikkeen.
Ja hyvä kirja olikin.
Kelly McLeod on perhetuomioistuimen tuomari. Kirja kertoo hänestä, hänen äitinsä kuolemasta, kihlauksen purkautumisesta, miehestä, jonka hän tapaa hautausmaalla sekä vähän aiemmastakin menneestä.
Toisaalta kirjassa ei ollut yllätyksiä, toisaalta sitä oli kiva lukea kaikesta huolimatta, vaikka olikin niin itsestään selvää.
Kirja kertoi myös siitä, miten neuroottisia toiset ihmiset voivat olla, lasta vahditaan niin, ettei hän saa tehdä mitään, ylipainon pelossa ei saa syödä kuin salaattia. Ei saa harrastaa, koska se on vaarallista, ei saa tavata kavereita, koska niiden kotona voi saada katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia, tai niillä voi olla isoveljiä, jotka voivat ajatella ties mitä tai jopa koskettaa teini-ikäistä tyttöä...
Kelly ei ole kirjan neurootikko, sen voin paljastaa ;)
Kirja kertoo siis tavallaan monta tarinaa, vaikka Kelly onkin pääosissa, myöskin tärkeimpien sivuhenkilöiden elämästä tuodaan osia tarinaan ja heidän elämänsä muodostaa osan kirjaa sujuvasti.
Kaikki liittyy kaikkeen.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Marian Keyes: Rachelin loma
***
Jälleen herätelainaus. Meinasin palauttaa hyllyyn, ja olisi kyllä kannattanutkin.
Olen lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, joitain kohtia muistin, ja olin varma, että tottakai lopuksi kaikki on jälleen ruusuista. Niin olikin.
Sinänsä kirja kertoi varmaan ihan ok huumeista ja niistä vieroittumisesta. Toisaalta mietin, voiko todellakin niin helposti unohtaa ne, kun suljetaan vaan neljän seinän sisään? No, e ihän Rachelkaan unohtanut, vaan sortui aika pian pois pääsynsä jälkeen. Sitten joutui onnettomuuteen ja päätti todellakin irrottautua huumeista ja hyvinhän kaikki meni loppujen lopuksi.
Rachelilla oli ongelmia vähän joka lähtöön. Äidin kanssa, oman painon kanssa, ongelmien käsittelyssä, siinä, että piti olla aina se coolein..
Ei hän itse tietysti ongelmia tunnustanut, päinvastoin. Hänhän nautti elämästä, kaikki oli kunnossa ja ihanaa.. Kunnes yliannostus. Hän kuvitteli, että "Luostari" on täynnä julkkiksia ja ihania hoitoja, toisinpa kävi.
Oli tässä tietysti omat hauskuutensakin. Keys kuvasi hyvin Rachelin ajatuksia, mutta äh,mä en vaan nyt päässyt oikeen mukaan. Johtuen todennäköisesti siitä, että olen kirjan jo lukenut kerran. Tämä ei päässyt minun "pakko lukea toisenkin kerran" sarjaan, vaikka nyt sellainen vahinko tapahtui.
Muistelen, että ekalla kerralla pidin paljon enempi.
Mutta jos Keyes muuten miellyttää, on tämäkin lukemiskelpoinen kirja.
Jälleen herätelainaus. Meinasin palauttaa hyllyyn, ja olisi kyllä kannattanutkin.
Olen lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, joitain kohtia muistin, ja olin varma, että tottakai lopuksi kaikki on jälleen ruusuista. Niin olikin.
Sinänsä kirja kertoi varmaan ihan ok huumeista ja niistä vieroittumisesta. Toisaalta mietin, voiko todellakin niin helposti unohtaa ne, kun suljetaan vaan neljän seinän sisään? No, e ihän Rachelkaan unohtanut, vaan sortui aika pian pois pääsynsä jälkeen. Sitten joutui onnettomuuteen ja päätti todellakin irrottautua huumeista ja hyvinhän kaikki meni loppujen lopuksi.
Rachelilla oli ongelmia vähän joka lähtöön. Äidin kanssa, oman painon kanssa, ongelmien käsittelyssä, siinä, että piti olla aina se coolein..
Ei hän itse tietysti ongelmia tunnustanut, päinvastoin. Hänhän nautti elämästä, kaikki oli kunnossa ja ihanaa.. Kunnes yliannostus. Hän kuvitteli, että "Luostari" on täynnä julkkiksia ja ihania hoitoja, toisinpa kävi.
Oli tässä tietysti omat hauskuutensakin. Keys kuvasi hyvin Rachelin ajatuksia, mutta äh,mä en vaan nyt päässyt oikeen mukaan. Johtuen todennäköisesti siitä, että olen kirjan jo lukenut kerran. Tämä ei päässyt minun "pakko lukea toisenkin kerran" sarjaan, vaikka nyt sellainen vahinko tapahtui.
Muistelen, että ekalla kerralla pidin paljon enempi.
Mutta jos Keyes muuten miellyttää, on tämäkin lukemiskelpoinen kirja.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Nyt en jaksa naputella takakannen tekstiä, anteeksi, jos joku niitä kaipaa..
Tämäkin, kuten niin monet lainaamani kirjat, tarttui käteeni palautetuista ihan sattumalta. Pakko oli ottaa, koska edellinen Mankell oli ollut niin loistava.
Mitähän tästä sanoisi? Runoilija Jesper Humlin on aika koominen ihminen, niin tavallinen: huolissaan työstään, epäluuloinen kollegoitaan kohtaan, raha, huvittava suhde äitiin, parisuhde jossa pitäisi tehdä tärkeitä päätöksiä, ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Esimerkiksi kirjassa mainitaan monesti taksikuskit, jotka ovat ulkomaalaisia. Ja löytävät aina perille, toisin kuin natiivit kuskit..
Kirja kertoo kasvottomista maahanmuuttajista. Heistä, joita ei ole Ruotsin valtiolle olemassakaan. Kertoo heidän elämästään maan alla, heidän tarinansa, kuinka he päätyivät Ruotsiin, outoon Pohjolan maahan.
Paikoitellen kirja oli jotenkin.. En oikein jaksanut paneutua, suurimmaksi osaksi pidin, ajatuksia herättävä. Millaista on elää vieraassa maassa, kun sinua ei ole olemassa? Et edes osaa välttämättä kirjoittaa tai edes kieltä. Nämä kaikki osasivat kielen kyllä.
Vastakohta onkin räikeä: runoilija, joka välittää vain rahasta ja maahanmuuttajatytöt, joilla ei ole edes omaa nimeä enää. Voiko rahanahne ihminen lopultakin välittää myös niistä, joilla ei ole mitään?
Mitä, jos aiemmin on kaiken pitänyt mennä oman tahdon mukaan, yhtäkkiä kaikki ei sujukaan niin? Ihmiset tulevat ja menevät omien halujensa mukaan, eivät niinkuin hän tahtoo..
Kannattaa lukea, jos uskoo asian kiinnostavan. Erilainen Mankell jälleen, kun vertaa esim. Wallendereihin.
Tämäkin, kuten niin monet lainaamani kirjat, tarttui käteeni palautetuista ihan sattumalta. Pakko oli ottaa, koska edellinen Mankell oli ollut niin loistava.
Mitähän tästä sanoisi? Runoilija Jesper Humlin on aika koominen ihminen, niin tavallinen: huolissaan työstään, epäluuloinen kollegoitaan kohtaan, raha, huvittava suhde äitiin, parisuhde jossa pitäisi tehdä tärkeitä päätöksiä, ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Esimerkiksi kirjassa mainitaan monesti taksikuskit, jotka ovat ulkomaalaisia. Ja löytävät aina perille, toisin kuin natiivit kuskit..
Kirja kertoo kasvottomista maahanmuuttajista. Heistä, joita ei ole Ruotsin valtiolle olemassakaan. Kertoo heidän elämästään maan alla, heidän tarinansa, kuinka he päätyivät Ruotsiin, outoon Pohjolan maahan.
Paikoitellen kirja oli jotenkin.. En oikein jaksanut paneutua, suurimmaksi osaksi pidin, ajatuksia herättävä. Millaista on elää vieraassa maassa, kun sinua ei ole olemassa? Et edes osaa välttämättä kirjoittaa tai edes kieltä. Nämä kaikki osasivat kielen kyllä.
Vastakohta onkin räikeä: runoilija, joka välittää vain rahasta ja maahanmuuttajatytöt, joilla ei ole edes omaa nimeä enää. Voiko rahanahne ihminen lopultakin välittää myös niistä, joilla ei ole mitään?
Mitä, jos aiemmin on kaiken pitänyt mennä oman tahdon mukaan, yhtäkkiä kaikki ei sujukaan niin? Ihmiset tulevat ja menevät omien halujensa mukaan, eivät niinkuin hän tahtoo..
Kannattaa lukea, jos uskoo asian kiinnostavan. Erilainen Mankell jälleen, kun vertaa esim. Wallendereihin.
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö
Suomalainen tutkija saa Liettuasta palatessaan uhkaavan puhelun, jossa häntä vaaditaan palauttamaan jotain minkä hän on tuonut mukanaan Suomeen. Mihin nainen on sekaantunut? Perheenäiti huomaa levyostoksilla hyväpeffaisen miehen ja joutuu elämänsä kyytiin. Vastaeronnut nainen vuokraa huoneiston kuukaudeksi vanhasta espanjalaisesta linnasta. Kun hän avaa linnan oven, ääni hänen sisällään sanoo: ""Täältä et lähde koskaan.""
Leena Lehtolaisen jännittävissä novelleissa kuvataan hetkiä, joiden jälkeen mikään ei ole entisensä. Ihmiset saattavat tehdä uteliaisuudesta päätöksiä joilla on kauaskantoisia, kenties loppuelämän kestäviä seurauksia. Monien tapahtumien taustalla on rakkaus, aito tai vääristynyt, ja paikoin rikoksen rajat venyvät aika tavalla.
Kokoelmassa on mukana kaksi Maria Kallio -tarinaa. Ensimmäisessä selvitetään Suomen ilkeimmän miehen mainetta kantavan kolumnistin kuolemaa. Vihamiehistä ei ole puutetta, sillä kolumnistin kirjoitukset ajoivat missejä sairauslomalle ja näyttelijöitä burn outiin. Toisessa kertomuksessa erotiikan papittareksi kutsuttu kirjailija joutuu väärän miehen hotellihuoneeseen.
Minäkertojana esiintyy myös Kallion työtoveri Koivu, joka joutuu vedetyksi mukaan Darfurista kotoisin olevan naapuriperheen tytärtä koskeviin ympärileikkaussuunnitelmiin. Lehtolaisen lukijoille myös ennestään tuttu hämeenlinnalaiskomisario Laura Sarkkinen puolestaan selvittää nuorten tyttöjen pornokuvien ahdistavaa vyyhtiä.
Rikokset eivät vanhene ainakaan uhrien mielissä. Vanha nainen päättää kohdata miehen joka on syypää häntä sotavuosista saakka vaivanneeseen piinaan. Naispappi joutuu miettimään kuuluuko murhaajallekin armo, kun riitaisa naapuriperhe päätyy tuhopolttoon. Entä kuka on kokoelman päätöstarinan jouluenkeli?
***
Lisää Lehtolaista. Taas piti valvoa yömyöhään, että sai kirjan päätökseen. Vaikka tämäkin koostui lyhyistä novelleista, ei kirjaa voinut laskea kädestä kuin pakon edessä. Muutama tarina eivät minusta olleet ihan niin hyviä, kuin mihin on Lehtolaiselta tottunut, mutta siltikin sellaisia, jotka luki mielellään.
Huomaan itse pitäväni rimaa tosi korkealla, kun on kyse Lehtolaisesta. Olen tottunut lukemaan todella mukaansa tempaavaa tarinaa, ja jos yksi osio tökkii, on se pettymys. Mutta onneksi ohimenevä.
Kirjana tämä oli jälleen loistava. En voi sille mitään, että Lehtolainen osaa kirjoittaa minun makuuni.
Suosittelen siis tätäkin novellikokoelmaa kaikille Lehtolaisen faneille. Itse yritän löytää jotain uutta Lehtolaista kirjaston hyllyistä seuraavalla kerralla. Näihin kirjoihin koukkuuntuu..
Leena Lehtolaisen jännittävissä novelleissa kuvataan hetkiä, joiden jälkeen mikään ei ole entisensä. Ihmiset saattavat tehdä uteliaisuudesta päätöksiä joilla on kauaskantoisia, kenties loppuelämän kestäviä seurauksia. Monien tapahtumien taustalla on rakkaus, aito tai vääristynyt, ja paikoin rikoksen rajat venyvät aika tavalla.
Kokoelmassa on mukana kaksi Maria Kallio -tarinaa. Ensimmäisessä selvitetään Suomen ilkeimmän miehen mainetta kantavan kolumnistin kuolemaa. Vihamiehistä ei ole puutetta, sillä kolumnistin kirjoitukset ajoivat missejä sairauslomalle ja näyttelijöitä burn outiin. Toisessa kertomuksessa erotiikan papittareksi kutsuttu kirjailija joutuu väärän miehen hotellihuoneeseen.
Minäkertojana esiintyy myös Kallion työtoveri Koivu, joka joutuu vedetyksi mukaan Darfurista kotoisin olevan naapuriperheen tytärtä koskeviin ympärileikkaussuunnitelmiin. Lehtolaisen lukijoille myös ennestään tuttu hämeenlinnalaiskomisario Laura Sarkkinen puolestaan selvittää nuorten tyttöjen pornokuvien ahdistavaa vyyhtiä.
Rikokset eivät vanhene ainakaan uhrien mielissä. Vanha nainen päättää kohdata miehen joka on syypää häntä sotavuosista saakka vaivanneeseen piinaan. Naispappi joutuu miettimään kuuluuko murhaajallekin armo, kun riitaisa naapuriperhe päätyy tuhopolttoon. Entä kuka on kokoelman päätöstarinan jouluenkeli?
***
Lisää Lehtolaista. Taas piti valvoa yömyöhään, että sai kirjan päätökseen. Vaikka tämäkin koostui lyhyistä novelleista, ei kirjaa voinut laskea kädestä kuin pakon edessä. Muutama tarina eivät minusta olleet ihan niin hyviä, kuin mihin on Lehtolaiselta tottunut, mutta siltikin sellaisia, jotka luki mielellään.
Huomaan itse pitäväni rimaa tosi korkealla, kun on kyse Lehtolaisesta. Olen tottunut lukemaan todella mukaansa tempaavaa tarinaa, ja jos yksi osio tökkii, on se pettymys. Mutta onneksi ohimenevä.
Kirjana tämä oli jälleen loistava. En voi sille mitään, että Lehtolainen osaa kirjoittaa minun makuuni.
Suosittelen siis tätäkin novellikokoelmaa kaikille Lehtolaisen faneille. Itse yritän löytää jotain uutta Lehtolaista kirjaston hyllyistä seuraavalla kerralla. Näihin kirjoihin koukkuuntuu..
Jan Karon: Rakkauden muistoja pappilasta
Jan Karonin iki-ihana Pappila-sarja palaa muistoissa taaksepäin Cynthian ja pastori Timin häätunnelmiin. Mitä sulhanen miettii, kun hääpäivä lähestyy? Kuka mahtaa leipoa hääkakun? Ja mahtaako morsian edes ehtiä vihittäväksi? Herkkää ja riemukasta kerrontaa, joka nostaa mielen ihanasti arjen yläpuolelle. Sopii sekä uusille että nykyisille Pappilan ystäville.
(takakansi)
***
Tämä oli tosiaan kans vielä lukematta mulla. Nappasin sen kirjastosta, kun tuntui, ettei ole mitään luettavaa. Juonen kannalta ei mitenkään oleellinen kirja ja ei minusta ihan samaa tasoa kuin muut lukemani Pappila-sarjan kirjat.
Tämä tosiaan keskittyi siihen häähumuun ja oli ihan kivasti kirjoitettu, mutta jotenkin itsellä vaan oli sellainen olo, että no jaa, vai tämmöiset häät.
Ehkä jos olisi itse menossa naimisiin tai mennyt vasta, voisi kirjaan suhtautua eri tavalla? En tiedä. Kyllä tämän siis luki, mutta jo puolivälissä tuli tunne, että ilmankin tämän lukemista olis pärjännyt vallan hyvin. Nyt on kuitenkin luettuna.
Suosittelen siis ensisijaisesti muita sarjan kirjoja, mutta jos tämä alkaa kiinnostaa, siitä vaan. Kerronta on ihan yhtä sujuvaa kuin muissakin, jotain jäi puuttumaan. Mutta voi olla vaan, että en ollut oikeassa fiiliksessä.
(takakansi)
***
Tämä oli tosiaan kans vielä lukematta mulla. Nappasin sen kirjastosta, kun tuntui, ettei ole mitään luettavaa. Juonen kannalta ei mitenkään oleellinen kirja ja ei minusta ihan samaa tasoa kuin muut lukemani Pappila-sarjan kirjat.
Tämä tosiaan keskittyi siihen häähumuun ja oli ihan kivasti kirjoitettu, mutta jotenkin itsellä vaan oli sellainen olo, että no jaa, vai tämmöiset häät.
Ehkä jos olisi itse menossa naimisiin tai mennyt vasta, voisi kirjaan suhtautua eri tavalla? En tiedä. Kyllä tämän siis luki, mutta jo puolivälissä tuli tunne, että ilmankin tämän lukemista olis pärjännyt vallan hyvin. Nyt on kuitenkin luettuna.
Suosittelen siis ensisijaisesti muita sarjan kirjoja, mutta jos tämä alkaa kiinnostaa, siitä vaan. Kerronta on ihan yhtä sujuvaa kuin muissakin, jotain jäi puuttumaan. Mutta voi olla vaan, että en ollut oikeassa fiiliksessä.
torstai 17. huhtikuuta 2008
Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia
Mikä sai Maria Kallion ryhtymään poliisiksi? Mistä juontaa Marian ja Pertti Strömin vihanpito? Miten käy tuhopolttajalle, joka pelkää tulta? Voiko miesten hyvä veli -verkosto vaarantaa oikeuden toteutumisen jopa lainvartijoiden keskuudessa?
Leena Lehtolainen tarjoilee mehukkaita mysteerejä ja uusia tuttavuuksia. Rikoskomisario Laura Sarkkinen ja nuorempi rikoskonstaapeli Anna Harmaja seikkailevat kolmessa tarinassa. Tehokaksikko kohtaa ensimmäisen kerran tutkiessaan poikkeuksellisen julmaa naistenhuijausjuttua, ja toisen kerran naiset joutuvat yhdistämään voimansa uhkaavan ryöstömurhasarjan yhteydessä. Heidän kolmannessa yhteisessä jutussaan panokset ovat valtakunnanpolitiikan ylimmällä tasolla, kun nuori europarlamentaarikko löytyy murhattuna hämeenlinnalaisasunnosta, poltinmerkki poskessaan.
Tuttuun tapaan Lehtolaisen tarinoissa on tiukkatahtisen jännityksen höysteenä kosolti ihmissuhteiden lämpöä ja kipeyttä. Eikä terä ole taittunut myöskään yhteiskuntakritiikistä.
****
Ja toinen sattumalta lainaan osunut kirja.
Olen lukenut Lehtolaista, Maria Kallio -dekkareita ja pitänyt. Hänen kirjoitustyylinsä pitää otteessaan kirjan alusta loppuun, pitkästymisiä en muista kokeneeni koskaan.
Niin piti tämäkin. Kirja koostuu lyhyistä ja vähän pitemmistä kertomuksista. Kaikki ne vangitsivat minut ja oli tuskaa laskea välistä kirjaa kädestä, kun olisi halunnut lukea vaan eteenpäin ja mitäs seuraava kertomus tuokaan tullessaan..
Oli vähän erilaistakin Lehtolaista, mutta sitten sitä tuttua Lehtolaista myös, eli poliiseja ja rikoksia.
Mutta kyllä siis oli kiva lukukokemus ja aion lukea Lehtolaista jatkossakin, kunhan vastaan tulee kirjoja, joita en vielä ole lukenut.
Terry McMillan: Pasmat sekaisin
Rempseä ja sanavalmis Marilyn Grimes elää kadehdittavaa elämää aurinkoisessa Kaliforniassa. Lapset on saatu kaikki onnellisesti yliopistoon, koti on kaunis ja mies menestyy urallaan. Silti Marilyn on elämässään umpikujassa, kun menopaussi puskee päälle ja koko perhe käy hermoille.
Yllättäviä uutisia saatuaan Marilyn pysähtyy miettimään omaa elämäänsä. Mitä tapahtui hänen unelmilleen hankkia korkeakoulututkinto ja toteuttaa itseään taiteellisesti? Napakkana naisena Marilyn päättää lakata huolehtimasta niin paljon muista ja seurata omia unelmiaan. McMillan kertoo hauskasti ja mukaansatempaavasti siitä, kuinka elämä todellisuudessa muodostuu sivupoluista eikä suunnitelmista, joiden varaan olemme sen rakentaneet.
”Liian moni meistä juuttuu murehtimaan sitä, mitä meillä ei ole, mitä emme saa tai mitä emme voi saada. Käytämme liikaa energiaa masentumiseen, vaikka voisimme samalla energiamäärällä – ellei peräti pienemmällä – tehdä edes osan niistä asioista, joita todella haluamme tehdä.”
– Terry McMillan
*****
Sattui käteeni ihan sattumalta kirjaston palautetuista. Mietin jo, etten otakaan, silti otin sen. Ajattelin kaipaavani vähän hömppää taas vaihteeksi.
Ihan kiva kirja. Suuri yllätys oli se, että kirjan henkilöt puhuivat Jumalasta, kävivät kirkossa, rukoilivat jne. Ne eivät kuitenkaan olleet kirjassa pääosassa, vaan ihmiset ja heidän elämänsä. Kuitenkin usko oli jossain taustalla, vaikka ehkei se siltä aina tuntunutkaan (kiroilut yms), mutta silti se oli. Iltarukouksien opettaminen, Raamatun tuntemus, kirkossa käyminen jne, sitä perussettiä ihan tavallisille ihmisille..
Päähenkilöhän elää alkavia vaihdevuosiaan, miettii elämäänsä, mitä haluaa.. Perheen elämä mullistuu monellakin tapaa. Ei oikein tiedä, mitä tekisi jne.
Ihan luettava kirja, vaikka olen minä parempiakin kirjoja lukenut, mutta ei tämäkään sieltä huonoimmasta päästä ollut. Etenkään kun uskonto oli osa elää ja kirjaa, ei kuitenkaan pääosa...
Yllättäviä uutisia saatuaan Marilyn pysähtyy miettimään omaa elämäänsä. Mitä tapahtui hänen unelmilleen hankkia korkeakoulututkinto ja toteuttaa itseään taiteellisesti? Napakkana naisena Marilyn päättää lakata huolehtimasta niin paljon muista ja seurata omia unelmiaan. McMillan kertoo hauskasti ja mukaansatempaavasti siitä, kuinka elämä todellisuudessa muodostuu sivupoluista eikä suunnitelmista, joiden varaan olemme sen rakentaneet.
”Liian moni meistä juuttuu murehtimaan sitä, mitä meillä ei ole, mitä emme saa tai mitä emme voi saada. Käytämme liikaa energiaa masentumiseen, vaikka voisimme samalla energiamäärällä – ellei peräti pienemmällä – tehdä edes osan niistä asioista, joita todella haluamme tehdä.”
– Terry McMillan
*****
Sattui käteeni ihan sattumalta kirjaston palautetuista. Mietin jo, etten otakaan, silti otin sen. Ajattelin kaipaavani vähän hömppää taas vaihteeksi.
Ihan kiva kirja. Suuri yllätys oli se, että kirjan henkilöt puhuivat Jumalasta, kävivät kirkossa, rukoilivat jne. Ne eivät kuitenkaan olleet kirjassa pääosassa, vaan ihmiset ja heidän elämänsä. Kuitenkin usko oli jossain taustalla, vaikka ehkei se siltä aina tuntunutkaan (kiroilut yms), mutta silti se oli. Iltarukouksien opettaminen, Raamatun tuntemus, kirkossa käyminen jne, sitä perussettiä ihan tavallisille ihmisille..
Päähenkilöhän elää alkavia vaihdevuosiaan, miettii elämäänsä, mitä haluaa.. Perheen elämä mullistuu monellakin tapaa. Ei oikein tiedä, mitä tekisi jne.
Ihan luettava kirja, vaikka olen minä parempiakin kirjoja lukenut, mutta ei tämäkään sieltä huonoimmasta päästä ollut. Etenkään kun uskonto oli osa elää ja kirjaa, ei kuitenkaan pääosa...
Lisa Papademetriou: Kaipuu syvyyksiin (Keijut)
Vesikeiju Ranilla ei ole siipiä. Siivettömyys ei ole haitannut Rania aiemmin, mutta nyt häenstä on alkanut tuntua, ettei hän sittenkään kuulu Keijupoukamaan muiden keijujen joukkoon. Rani uskoo sen sijaan löytävänsä kodin ja ystäviä merenneitojen luota. Niinpä hän jättää keijut ja joutuu toinen toistaan uskomattomampiin seikkailuihin.
Lopulta Rani löytää kuin läytääkin kodin ja todellisia ystäviä - odottamattomasta paikasta!
(takakansi)
***
Pitkästä aikaa keijuja.
Tykkäsin kyllä. Oli tosi paljon niitä todellisen elämän aineksia.. Ei ole kotoinen olo, kaipaa johonkin muualle, ystävät eivät olekaan ystäviä tai haluavatkin jotain muuta.. Sitten ne todelliset ystävät kyllä ovat ja pysyvät.
Suosittelen kaikille pikkuisille, ja isommillekin, keiju-faneille.
Lopulta Rani löytää kuin läytääkin kodin ja todellisia ystäviä - odottamattomasta paikasta!
(takakansi)
***
Pitkästä aikaa keijuja.
Tykkäsin kyllä. Oli tosi paljon niitä todellisen elämän aineksia.. Ei ole kotoinen olo, kaipaa johonkin muualle, ystävät eivät olekaan ystäviä tai haluavatkin jotain muuta.. Sitten ne todelliset ystävät kyllä ovat ja pysyvät.
Suosittelen kaikille pikkuisille, ja isommillekin, keiju-faneille.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Henning Mankell: Syvyys
Hänen varhaisimmat muistonsa liittyivät etäisyyksiin. Hänen itsensä ja äidin väliseen, äidin ja isän väliseen, lattian ja katon väliseen, huolen ja ilon väliseen etäisyyteen. Hänen koko elämänsä liittyi etäisyyksiin. Taito mitata etäisyyksiä oli kuin loitsu, väline jolla hän hallitsi ajan ja tilan liikkeitä.
Henning Mankellin tummasävyisen rakkaustarinan pinnan alla väreilevät petoksen ja vihan syvyydet. Romaanin ihmiset ovat kuin laivoja, jotka yrittävät mahtua ohittamaan toisensa kapeikossa.
(takakansi)
*******
Joskus jotkut kirjat pitävät otteessaan, vaikkei oikein edes tiedä miksi. On vain pakko lukea, lukea, lukea. Kirjaa ei voi laskea käsistään ennenkuin sen on saanut luettua.
Perjantaina olin yksin ja otin tämän kirjan käteeni, ja laskin sen vasta kun olin lukenut loppuun. En voinut illalla alkaa nukkumaan, kun mietin kirjaa, pakko oli lukea.
Samalla en tiedä mikä tässä kiehtoi, se vaan tempaisi mukaansa. Mietiskelin kaikenlaista, kuinka tilanne on päässyt tuollaiseksi, eikö hän tosiaan ajattele kuin itseään ja omia halujaan? Äh, en edes tiedä. Tämä kirja vaan oli tälläinen.
Tykkään Mankellin tyylistä kirjoittaa.
Ja toisaalta taas: valheen verkko kietoutuu aina lopuksi kutojansa ympärille ja kiristyy. Kaikki selviää, vaikka kuvittelee olevansa turvassa.
Mutta en minä tiedä, mitä voisin sanoa, suosittelen lukemaan, jos kuvittelee, että tämä on omaan makuun sopiva kirja.
Henning Mankellin tummasävyisen rakkaustarinan pinnan alla väreilevät petoksen ja vihan syvyydet. Romaanin ihmiset ovat kuin laivoja, jotka yrittävät mahtua ohittamaan toisensa kapeikossa.
(takakansi)
*******
Joskus jotkut kirjat pitävät otteessaan, vaikkei oikein edes tiedä miksi. On vain pakko lukea, lukea, lukea. Kirjaa ei voi laskea käsistään ennenkuin sen on saanut luettua.
Perjantaina olin yksin ja otin tämän kirjan käteeni, ja laskin sen vasta kun olin lukenut loppuun. En voinut illalla alkaa nukkumaan, kun mietin kirjaa, pakko oli lukea.
Samalla en tiedä mikä tässä kiehtoi, se vaan tempaisi mukaansa. Mietiskelin kaikenlaista, kuinka tilanne on päässyt tuollaiseksi, eikö hän tosiaan ajattele kuin itseään ja omia halujaan? Äh, en edes tiedä. Tämä kirja vaan oli tälläinen.
Tykkään Mankellin tyylistä kirjoittaa.
Ja toisaalta taas: valheen verkko kietoutuu aina lopuksi kutojansa ympärille ja kiristyy. Kaikki selviää, vaikka kuvittelee olevansa turvassa.
Mutta en minä tiedä, mitä voisin sanoa, suosittelen lukemaan, jos kuvittelee, että tämä on omaan makuun sopiva kirja.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Jan Karon: Pappilan uusi mahdollisuus
Jan Karonin rakastettu Pappila-sarja on ehtinyt viimeiseen osaansa. Teos laittaa pisteen Mitfordin pappilan tapahtumiin tavalla, joka yllättää lukijan. Sen sijaan että viettäisivät rauhallisia eläkepäiviä, pastori Tim ja Cynthia ottavat vastaan jännittävän työtarjouksen ja lähtevät talovahdeiksi Niittyhakaan. Tavoilleen uskollisena pastori Tim pohtii elämää mietelauseiden, virsien ja runojen kautta. Jan Karonin luoma elämälle herkkä tunnelma säilyy loppuun asti.
(takakansi)
***
Nyt on koko sarja luettuna ja samaa tasoa oli tämä kirja, niinkuin muutkin.
Tosi samanlainen myös. Hyvin jaksaa lukea, mutta ei nämä ole niin hirvittävän tapahtumarikkaita. Tai tapahtumiksi siis näissä riittää ihan tavallinen elämä ja siitä kertominen.
Eihän pastori Tim eläkkeelle vieläkään malttanut jäädä ;)
Ja nyt siis sarja on päättynyt, yksi kirja on välistä lukematta, luen sen joskus kun saan käsiini.
Sarjana ihan ok, itse Pastori Timin elämä oli "sitä samaa", mutta muut kirjan henkilöt toivat siihen vaihtelua. Eivät siis minusta olleet puuduttavan tylsiä vaan ihan luettavia.
Hömppää nämäkin siis ;)
(takakansi)
***
Nyt on koko sarja luettuna ja samaa tasoa oli tämä kirja, niinkuin muutkin.
Tosi samanlainen myös. Hyvin jaksaa lukea, mutta ei nämä ole niin hirvittävän tapahtumarikkaita. Tai tapahtumiksi siis näissä riittää ihan tavallinen elämä ja siitä kertominen.
Eihän pastori Tim eläkkeelle vieläkään malttanut jäädä ;)
Ja nyt siis sarja on päättynyt, yksi kirja on välistä lukematta, luen sen joskus kun saan käsiini.
Sarjana ihan ok, itse Pastori Timin elämä oli "sitä samaa", mutta muut kirjan henkilöt toivat siihen vaihtelua. Eivät siis minusta olleet puuduttavan tylsiä vaan ihan luettavia.
Hömppää nämäkin siis ;)
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Paolo Coelho: Pyhiinvaellus
Tässä omaperäisessä ja ajatuksia herättävässä kirjassa lukija saa seurata Paolo Coelhon pyhiinvaellusmatkan Santiago de Compostelaan ikiaikaisen viisauden lähteille. Matkasta tulee käänteentekevä ja Coelho oppii, että elämän totuus ilmenee yksinkertaisissa asioissa. Matkan myötä Coelho sitoutuu kirjailijanuraansa ja haluaa näyttää lukijoilleen, miten jokainen voi löytää oman sisäisen rikkautensa.
Pyhiinvaellus on Paolo Coelhon ensimmäinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1987, ennen maailmankuulua menestysteosta Alkemisti. Pyhiinvaellus on merkittävä teos Coelhon uralla: siinä tiivistyy hänen humaani filosofiansa ja syvällinen ajattelunsa.
(takakansi)
**
Täytyy heti sanoa, etten varmasti olisi tähän kirjaan tarttunut, ellei kaveri olisi sattunut kysymään, olenko lukenut Coelhon kirjoja. Seuraavana päivänä tämä kirja oli kirjaston "tänään palautetut"-hyllyssä ja tarttui käteeni.
Tämä ei ole yhtään minun tyyppinen kirja, siis sellainen, joita jaksaisin lukea. Tämä on liian syvällinen tai jotain. Minä kun haen kirjoista lähinnä sellaista... rentoutumista ja toiseen hömppämaailmaan siirtymistä.. Tunnustan ;)
Ja en tiedä, minulla on kamalan kielteinen suhtautuminen magian harjoittamiseen.. Vaikka onhan rukouskin sitä, mutta.. Minä en siis jotenkin vain sisäistänyt tämän kirjan oppeja, tai asennetta. En tiedä minkä uskonnon edustaja Coelho on. En nyt tiedä oliko varsinaisesti magiaa, mutta mminulle tuli sellainen tunne, että jotain siihen liittyviä harjoituksia, joissa mentiin "aivan kuin toiseen maailmaan", sisälle omaan itseensä tai jotain.. Harrastavathan monet meditointiakin tms.. En tiedä onko se sen kummoisempaa.
Tässä kirjassa neuvottiin myös se, miten noita harjoituksia tehdään. Olen kai pelkuri, mutta minä en sellaisia uskaltaisi alkaa tehdä.. Pelkään kai ties mitä "henkiolentoja". Ja ei niitä kai olekaan tarkoitettu tehtäväksi noin vain..
Ja tiedän senkin, että magia on tarkoitettu käytettäväksi hyvään tarkoitukseen, ei kenenkään vahingoittamiseksi. Ja sitä tässäkään pahoihin tarkoituksiin käytetty, jos se edes magiaa on. Minä en keksinyt parempaakaan sanaa.
Mutta tiedän, että jotkut tykkäävät näistä kirjoista ja pitävät oman elämän pohtimisesta, ajattelevat syvällisesti eivätkä vain elä päivästä toiseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Keskittyvät ongelmiin tai niiden ratkaisuihin ja ratkaisujen aikaansaamiseen, kulkevat sitä polkua keskittyen siihen.
Minä olen liian pinnallinen ihminen näin syvälliseen kirjaan ja en näe sen kaikkia mahdollisuuksia.. Enkä edes välttämättä ymmärrä oikein, kiinnitän huomion ihan vääriin asioihin. Ja niiden harjoitusten tarkoitus oli, että Coelho oppii keskittymään olennaiseen, mutta en tiedä miksi ne minusta tuntuivat jotenkin oudoille..
Siksi en oikeasti edes voi sanoa, mikä tämän kirjan sanoma oli.. Lukekaa itse, jos kiinnostaa.
Pyhiinvaellus on Paolo Coelhon ensimmäinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1987, ennen maailmankuulua menestysteosta Alkemisti. Pyhiinvaellus on merkittävä teos Coelhon uralla: siinä tiivistyy hänen humaani filosofiansa ja syvällinen ajattelunsa.
(takakansi)
**
Täytyy heti sanoa, etten varmasti olisi tähän kirjaan tarttunut, ellei kaveri olisi sattunut kysymään, olenko lukenut Coelhon kirjoja. Seuraavana päivänä tämä kirja oli kirjaston "tänään palautetut"-hyllyssä ja tarttui käteeni.
Tämä ei ole yhtään minun tyyppinen kirja, siis sellainen, joita jaksaisin lukea. Tämä on liian syvällinen tai jotain. Minä kun haen kirjoista lähinnä sellaista... rentoutumista ja toiseen hömppämaailmaan siirtymistä.. Tunnustan ;)
Ja en tiedä, minulla on kamalan kielteinen suhtautuminen magian harjoittamiseen.. Vaikka onhan rukouskin sitä, mutta.. Minä en siis jotenkin vain sisäistänyt tämän kirjan oppeja, tai asennetta. En tiedä minkä uskonnon edustaja Coelho on. En nyt tiedä oliko varsinaisesti magiaa, mutta mminulle tuli sellainen tunne, että jotain siihen liittyviä harjoituksia, joissa mentiin "aivan kuin toiseen maailmaan", sisälle omaan itseensä tai jotain.. Harrastavathan monet meditointiakin tms.. En tiedä onko se sen kummoisempaa.
Tässä kirjassa neuvottiin myös se, miten noita harjoituksia tehdään. Olen kai pelkuri, mutta minä en sellaisia uskaltaisi alkaa tehdä.. Pelkään kai ties mitä "henkiolentoja". Ja ei niitä kai olekaan tarkoitettu tehtäväksi noin vain..
Ja tiedän senkin, että magia on tarkoitettu käytettäväksi hyvään tarkoitukseen, ei kenenkään vahingoittamiseksi. Ja sitä tässäkään pahoihin tarkoituksiin käytetty, jos se edes magiaa on. Minä en keksinyt parempaakaan sanaa.
Mutta tiedän, että jotkut tykkäävät näistä kirjoista ja pitävät oman elämän pohtimisesta, ajattelevat syvällisesti eivätkä vain elä päivästä toiseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Keskittyvät ongelmiin tai niiden ratkaisuihin ja ratkaisujen aikaansaamiseen, kulkevat sitä polkua keskittyen siihen.
Minä olen liian pinnallinen ihminen näin syvälliseen kirjaan ja en näe sen kaikkia mahdollisuuksia.. Enkä edes välttämättä ymmärrä oikein, kiinnitän huomion ihan vääriin asioihin. Ja niiden harjoitusten tarkoitus oli, että Coelho oppii keskittymään olennaiseen, mutta en tiedä miksi ne minusta tuntuivat jotenkin oudoille..
Siksi en oikeasti edes voi sanoa, mikä tämän kirjan sanoma oli.. Lukekaa itse, jos kiinnostaa.
Seija Uimonen: Jumalan kulkukoira
Sitkeiden suomalaisnaisten kokemuksia sodan keskellä Kroatiassa. Pakolaisten ja hädässä olevien rinnalla elämistä, rakastamista käytännössä, seurakunnan kokoamista puutteen ja kriisien paineissa, yksinäisten hetkien taistelua. Mutta samalla ihmeellistä varjelusta ja Jumalan tekoja ihmisten elämässä.
Sanansaattajien lähetti Seija Uimonen pysyi työtoveriensa Raili Tapion ja Marja-Liisa Mrcelan perheen kanssa Kroatiassa itsenäistymistaistelujen riehuessakin. He kertoivat toivon ja lohdutuksen evankeliumia kodeissa ja pommisuojissa ja elivät yhdessä seurakuntalaisten kanssa surussa ja ilossa.
(takakansi)
***
Uskomattomia ihmisiä ja selvisivät uskomattomista tilanteista.
Ei tätä kirjaa oikein voi kuvailla.. Se pitää lukea, jos kiinnostaa. Osittain minua vaivasi huonohko kirjoitettu suomen kieli ja jotkut lauseet piti lukea kahteen kertaan, en tiedä mikä tökki ymmärryksessä siltä osin..
Mutta ihan ok kirja, ja valoitti ainakin minulle sitä, millaisissa oloissa lähetit joutuvat työskentelemään.
Sanansaattajien lähetti Seija Uimonen pysyi työtoveriensa Raili Tapion ja Marja-Liisa Mrcelan perheen kanssa Kroatiassa itsenäistymistaistelujen riehuessakin. He kertoivat toivon ja lohdutuksen evankeliumia kodeissa ja pommisuojissa ja elivät yhdessä seurakuntalaisten kanssa surussa ja ilossa.
(takakansi)
***
Uskomattomia ihmisiä ja selvisivät uskomattomista tilanteista.
Ei tätä kirjaa oikein voi kuvailla.. Se pitää lukea, jos kiinnostaa. Osittain minua vaivasi huonohko kirjoitettu suomen kieli ja jotkut lauseet piti lukea kahteen kertaan, en tiedä mikä tökki ymmärryksessä siltä osin..
Mutta ihan ok kirja, ja valoitti ainakin minulle sitä, millaisissa oloissa lähetit joutuvat työskentelemään.
Silja Sillanpää: Monitoimikissa Katti Matikainen
Kun Katti Matikainen ryhtyy jauhamaan hiekoitushiekkaa Mummun monitomikoneella, on pian edessä matka konekorjaamolle. Rallivaaran vanhainkotiin Katti suunnistaa, kun tarvitsee kipeästi isovanhemmuuden asiantuntijan apua. "Jokainen voi vaikuttaa", kissa kailottaa ja kiipeää ketterästi Eduskuntatalon leveitä rappuja kohti istuntosalia...
Tiedonjanoisen Katti Matikaisen matkassa lukija pääsee moneen mielenkiintoiseen paikkaan, kuten paloasemalle, siirtolapuutarhaan ja suklaatehtaaseen. Mitä niissä tehdään?
Minkälaisia eri alan ammattilaisia työhtehtävissä tarvitaan?
(takakansi)
***
Lapsi sai tämän synttärilahjaksi joku aika sitten ja on pyörinyt tuolla hyllyssä. Vihdoin ja viimein saatiin aloitettua luku-urakka joku aika sitten. Tässä on lyhyitä tarinoita, jotka ovat ihan sopivan mittaisia iltasaduiksi. Ja samalla ovat opettavaisia, kertovat todellisista asioista, mutta myös humoristisia.
Alkoi kiinnostaa lukea enempikin näitä, vaikka tästä tv-ohjelmasta en ole koskaan pitänyt.
Tiedonjanoisen Katti Matikaisen matkassa lukija pääsee moneen mielenkiintoiseen paikkaan, kuten paloasemalle, siirtolapuutarhaan ja suklaatehtaaseen. Mitä niissä tehdään?
Minkälaisia eri alan ammattilaisia työhtehtävissä tarvitaan?
(takakansi)
***
Lapsi sai tämän synttärilahjaksi joku aika sitten ja on pyörinyt tuolla hyllyssä. Vihdoin ja viimein saatiin aloitettua luku-urakka joku aika sitten. Tässä on lyhyitä tarinoita, jotka ovat ihan sopivan mittaisia iltasaduiksi. Ja samalla ovat opettavaisia, kertovat todellisista asioista, mutta myös humoristisia.
Alkoi kiinnostaa lukea enempikin näitä, vaikka tästä tv-ohjelmasta en ole koskaan pitänyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)