Torey Hayden: Sähkökissa

Perheterapeutti alkaa tutkia syitä älykkään yhdeksänvuotiaan pojan taantumiseen ja törmää asioihin, joita terapeutinkin on vaikea uskoa todeksi. Koskettavista selviytymistarinoista tunnetun lapsipsykologin mukaansatempaava romaani.

***
Pitkästä aikaa blogaan jonkun kirjan. Olen lukenut, mutta kun en ehdi kirjoittaa niitä ylös :(

Tämä oli siinä mielessä erilainen Hayden, että kirja oli fiktiivinen eikä kertonut Haydenista itsestään. Alkuunsa se tuntuikin jollain tapaa oudolle, mutta kirja kyllä sitten imaisi mukaansa. Kirja oli vähän vaikeaselkoinen luettava, koska siinä oli tavallaan kaksi tarinaa yhtä aikaa. Suosittelen kyllä lukemaan tämänkin, jos on tykännyt lukea Haydenia.
Kyllä tämäkin kirja laittoi miettimään ja jäin tietysti miettimään sitäkin, että miten lapsi on alunperin diagnosoitu niinkuin on. Toivottavasti tuollaisia "vääriä" diagnooseja ei sattuisi kovin usein, vaikka ihmisiä ovat toki lääkärit ja muut, jotka diagnooseja tekevät. Mietin sitäkin, että sattuukohan ihan oikeasti tuollaista, että joku diagnosoidaan autistiksi, ja taustalla onkin jotain ihan muuta ja sitä "jotain muuta" voitaisiin auttaa ja hoitaa jollain toisella tapaa..

Huomaan pohtivani kenties kirjan kannalta ihan vääränlaisia asioita :D Mutta toisaalta, onko sen väliä, pääasia, että kirja herättää edes jotain ajatuksia ;)

Torey Hayden, Häkkipoika

Vavahduttava tositarina pelkojen lamauttamasta, itsensä häkkiin sulkeneesta 16-vuotiaasta Kevinistä

Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua. Kun Kevinin käyttäytymisessä ei näyttänyt tapahtuvatn muutosta, apuun pyydettiin Torey Hayden. Vähitellen jää alkoi sulaa. Kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen, myös pohjattoman vihan vallassa isäpuoltaan kohtaan...
Järkyttävyydestään huolimatta Kevinin tarina antaa toivoa osoittaessaan rakkauden ja aidon välittämisen voiman.

(takakansi)
****
Kirjaston tänään palauttettujen hylly on usein paras paikka ;) Sieltä tämäkin löytyi, yleensä Haydenin kirjoja ei hyllyissä näy.

Hayden kirjoittaa rankoista asioista. Niin nytkin. Toisaalta minusta tuntuu, että voiko tämä kaikki olla totta. Minä uskon sen, että tuon pojan tila ja tilanne on totta, mutta..
En ymmärrä miten Hayden jaksaa tuollaisia tilanteita, miten hänen voimansa riittävät, henkiset siis. Ja mikä taho maksaa hänelle palkan, että hän hoitaa tuollaista lasta, joka on "tuomittu" laitokseen ja eristyksiin?

"ihmeitähän" taas tapahtui, mutta mikä johtui Haydenista, mikä siitä, että poika vihdoin koki, että hänen on aika tehdä tilanteelle jotain. Molemmista luulen, koska jos on vuosia sulkeutunut ja ollut hiljaa, ei sieltä ilman apua varmasti pääse pois.

Minua järkytti sosiaalityöntekijöiden tavat, he olivat jättäneet pois kaikki Kevinin historiaa koskevat asiat, kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut, missä ja milloin. Lopulta alkoi selvitä ythä sun toista kamalaa, mikä olis kenties (ja varmastikin) helpottanut tilanteen hoitamista, jos asiat olisivat olleet tiedossa ja ne olis otettu tosissaan.
Minusta oli järkyttävää mitä kaikkea lapset voivat joutua kokemaan ja kärsimään, kun tilanteeseen ei puututa sen vaatimalla tavalla. Toivon ettei Suomessa ihan noin hoideta asioita..

Mutta jos tämän tyyppisistä tykkään, niin kannattaahan se tämäkin lukea.

Torey Hayden, Nukkelapsi

Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin.
Ensivaikutelma on se, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin palajstaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä totuus Downin syndoomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä.
Torey alkaa tavat oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.

Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, ett turvallisten aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin kokemuksista.

(takakansi)


***

Juhannusliesu kannatti, koska sain tuttavien mökiltä napata pari kirjaa lainaa ja toinen oli tämä.
En ollut tätä lukenut ja Haydenin kirjoja luen mielelläni, joten eilen illalla piti urakoida tämä. Ei malttanut laskea käsistään.

Tässä kirjassa Hayden joutui luokan avustajalle monesti puolustelemaan tekojaan ja tapojaan toimia. Avustaja olisi halunnut toimia ihan eri tavalla ja toimikin. Hän ei suostunut ottamaan Haydenin ja luokan yhteisiä tapoja omakseen.
Luokan yhteishengen muodostamiseen meni kauan aikaa, mutta vihdoin se löytyi.

Kirjassa oli jostain tosiestra kirjasta tuttu Billy, joka onkin älykkäämpi kuin kukaan on osannut koskaan kuvitellakaan. Lisäksi kaksospojat sekä eräs Touretten syndroomaa sairastava poika.
Ja pari satunnaisesti käyvää lasta.

Venus on kuitenkin se haaste. Minusta on oikeasti kammottavaa lukea, miten lapsia kohdellaan ja kuinka välinpitämätöntä viranomaisten asenne on. Sitten kun lapsi joutuu todellakin vaaraan, pyöritellään olkapäitä ja ihmetellään, miksi kukaan ei ole huomannut mitään..

Toisaalta ihmettelen Haydenin energiaa, hän käyttää välitunninkin lapsen kanssa työskentelmeiseen, miettii ja kehittelee erilaisia tapoja. Vaikka tässä kirjassa tuli ilmi sekin, että hän on aika "jäykkis" eli ei helposti muuta hyväksi havaittua tapaa, vaikka lapset ehkä sitten olisivatkin siihen valmiita. Ei ota luokan kanssa riskejä. Toisaalta ymmärrän sen, koska se voi sekoittaa koko touhun niin pahasti, että alusta on aloitettava.

Järkyttävä kohtalo lapsella, vaikka kaikki kääntyikin loppujen lopuksi parhain päin. Ja Haydenkin onnistui haasteissaan. Suosittelen kyllä, jos Hayden yleensä ottaen uppoaa.

Torey Hayden: Toisten lapset

Pieni poika toisteli kaikuna muiden ihmisten puheita ja radion sääennusteita. Kaunis seitsemänvuotias tyttö oli saanut vanhempiensa raa'asti pahoinpitelemänä aivovamman. Vihainen ja väkivaltainen kymmenvuotias poika oli nähnyt, kun hänen äitipuolensa murhasi hänen isänsä. Ujo kaksitoistavuotias tyttö oli erotettu katolisesta koulusta raskauden takia. Yhteistä kaikille neljälle oli se, että heidät sijoitettiin erityisopettaja Torey Haydenin luokalle. He saivat rakastavan ja ymmärtävän opettajan, joka ei koskaan lakannut välittämästä ja joka yhdisti rakkaudetta kasvaneet lapset yhdeksi perheeksi. Torey Hayden on työskennellyt erityisopettajana kouluissa, sairaaloissa, laitoksissa ja yliopistoissa. Hänen lapsia ja lapsipsykologiaa käsitteleviä kirjojaan on käännetty lukuisille kielille.

*******

Siskon kirjahyllystä nappasin tämän lainaan. En olekaan lukenut pitkään aikaan Haydenia. Vuosi sitten luin anopin kasasta "Aavetytön".

Nämä oli taas.. Tuttua hayden-laatua. Kertoo elävästä elämästä, lapsista, joidenlaisia on olemassa, silti on niin vaikea uskoa..
Osalle lapsista ongelmia ovat aiheuttaneet vanhemmat tai muu lähipiiri, osa taas kärsii jostain kehityshäiriöstä, jonka syytä ei tiedetä.. Kuten tässä kirjassa Boo.

Sääliksi kävi Lorey, joka oli joutunut vanhempiensa uhriksi. Mikä ihme saa aikuisen ihmisen hakkaamaan pientä lasta niin, että hänelle tulee aivovamma? Ei voi ymmärtää.
Minusta oli ihailtavaa se, kuinka Hayden kehitteli hänellekin oppimismenetelmiä.
Lapsi kun ei ollut tyhmä, hän ei vaan voinut oppia lukeamaan ja kirjoittamaan. Asiat hän kuitenkin oppi ja oli kiinnostunut.

Tai Tomasso.. Äiti kuollut ja äitipuoli murhasi isän ja hän näki kaiken. Pompottelua paikasta toiseen, sijaisperheitä, joiden kasvatuskäytännöt ovat mitä sattuu.
Jotenkin tuntuu, että onnistuisiko Suomessa kohdella sijoitettua lasta miten vain? Tai pompotellaanko täällä lapsia perheistä toisiin? En tiedä sen laajemmin, mutta aloin vain miettiä..

Kirja oli tosi koskettava, säälitti lapset. Ja ei voi kuin ihailla Haydenia, joka jaksaa työskennellä tuollaisten lasten parissa. Ei koskaan tiedä, mitä tulee, millaiseksi luokka muodostuu ja millaisia menetelmiä voi käyttää. Mitä kannattaa käyttää, miten lapset reagoi jne. Voi vaan toivoa parasta ja yrittää parhaansa.

Ja vaikka tekee parhaansa, niin sitten ovat ne muut tahot, jotka ovatkin eri mieltä.
Hayden kirjoitti useaan otteeseen olevansa pelkuri, eikä jaksanut panna vastaan niille, jotka olivat eri mieltä tai kyseenalaistivat hänen menetelmiään. Tai syyttivät häntä lepsuilusta.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että se oli toisaalta viisaasti tehty. Useille opettajille tuollaisten lasten kanssa työskentely on outoa, he eivät ymmärrä välttämättä sitä, että juuri ne tavalliset opetusmenetelmät eivät sovi. Kamalaa oli lukea siitä, miten vanha ja kokenut opettaja nolasi Loreyta luokassa, koska hän ei osannut lukea eikä oppinut. Hänestä lapsi vain hidasteli ja teki tahallaan kirjoitusharjoituksia väärin.

Mutta jos siis Haydenin kirjoista pitää, suosittelen tätäkin kirjaa.