Sushia vasta-alkajille
Keyes, Marian
Piinkova pyrkyri Lisa uskoo pääsevänsä New Yorkiin huippulehden päätoimittajaksi, mutta päätyykin kauhukseen Dubliniin perustamaan paikallista naistenlehteä. Lontoon hohdokkaisiin seurapiirikuvioihin tottuneelle Lisalle Irlanti ei ole tarujen saari, vaan painajaismainen junttila.
Toimituspäällikkö Ashling on Lisan täydellinen vastakohta: säikky ja taikauskoinen nuori nainen, joka kantaa aina laukussaan ensiapuvälineistöä laastareista ompelurasiaan. Lapsuuden trauma ei aivan helpolla hellitä otettaan.
Kauniilla Clodaghilla sentään on päällisin puolin kaikki hyvin - komea, rakastava ja varakas aviomies, upea koti ja kaksi ihanaa lasta. Miksi hän silti tuntee tukehtuvansa ja on valmis aivan järjettömään temppuun tunteakseen edes jotakin?
Tapahtumien taustana ovat aloittelevan lehden hulvaton toimitusmiljöö ja Dublinin pubit, joissa lavakoomikkojen keskinäinen kilpailu on niin verisen totista, että hauskaa on vain yleisöllä - ja tämän kirjan lukijoilla.
**Hömppää.
Ensinnäkin, aivan todella huonosti suomennettuja kohtia. Ne pistivät pahasti silmääni lukiessani. Muutamat sanat olivat jotain käsittämätöntä suomea ja muutamien lauseiden sanajärjestykset..
Minä tiedän itse puhuvani ja kirjoittavani huonoa suomea, etenkin, jos jotain saksaksi puhumaani/kuulemaani/lukemaani kirjoitan, mutta kyllä kirjoissa joku raja pitäis olla.
Tietysti kirjan edetessä piinkovasta pyrkyristä Lisasta tulee esiin niitä inhimillisiä puolia ja jopa yllättäviä puolia.
Ashling taas on koko kirjan läpi "pieni raukka-parka", jota koettelee yks sun toinen koettelemus. Mutta hän on ystävällinen ja symppis ja loppujen lopuksi kaikki kääntyy hyväksi.
Clodaghan taas.. Aluksi sympatiat ovat osittain hänen puolillaan. Hermoja raastavat lapset, paljon pois oleva mies.. Mutta osoittautuukin sitten tosi inhottavaksi ystäväksi.
Lukukokemus tämäkin ja ihan ok aineksia välistä, mutta ei nyt mikään "pakko lukea monta kertaa" -kirja, vaikka tämä olikin toinen kerta. Olin aika tehokkaasti onnistunut useimmat asiat unohtamaan. Enkä ihmettele, koska kirja on loppujen lopuksi niin tusinatavaraa kuin vain olla voi.
Mutta kyllä sen silti luettua sai. Ei jäänyt viikkokausiksi pyörimään keskeneräisenä tuonne.
Mutta tuskinpa tuota tarvii enää säilyttää kirjahyllyssä odottamassa kolmatta lukukertaa.
sunnuntai 30. joulukuuta 2007
perjantai 28. joulukuuta 2007
Matkalaukkumorsian, Kajsa Ingemarsson
Matkalaukkumorisian
Ingemarsson, Kajsa
Vallaton aikalaisromaani trendikkäistä tukholmalaisista Paula palaa puolen vuoden New Yorkin -matkalta Tukholmaan ja huomaa monen asian muuttuneen. Bailukaveri on löytänyt elämänsä miehen ja odottaa lasta, paras ystävätär keskittyy työhönsä kehitysmaiden hyväksi, ja poikaystäväkin haluaisi Paulan viimein asettuvan aloilleen. Paula yrittää. Hän jättää mielestään newyorkilaisen rakastajan, unohtaa eteläafrikkalaisen hotellin työtarjouksen ja hankkii opiskelupaikan. Vauvapuheet ja pariskuntapäivälliset eivät kuitenkaan jaksa kauan kiinnostaa. Kun Paulaa pyydetään kohuohjaajan uuden elokuvan koekuvauksiin, hänelle koittaa suurten ratkaisujen aika...
*Hömppää taas kerran.
Toisaalta, tämä sai miettimään omaa elämäntilannetta. Paluu kotimaahan, ei työtä, ei koulutusta. Tosin on perhe ja puoliso, jotka ovat kulkeneet rinnalla myös maailmalla. Mutta silti. Mitä tuo tulevaisuus tullessaan?
Paljon siis samankaltaisuutta omaan tilanteeseen, silti paljon eroavaisuuksiakin.
Ystävien elämäntilanteet ovat muuttuneet, he ovat menneet eteenpäin. Ovat raskaana, löytäneet puolisoita, osa viettää riehakkaita sinkkuvuosia. Ovat valmistuneet ammatteihin, saaneet työpaikat. Löydänkö oman paikkani paluun jälkeen, vai miten minun käy?
Kirja ei nyt lukukokemuksena ollut mikään maata järisyttävä, mutta ihan luettava. Tämäkin menee siihen kategoriaan, että kunhan nyt vaan lukee niin kyllä se siitä. Ei vaadi syvällisiä pohdintoja, miksi joku kirjan henkilö tekee niin tai noin.
Kirja ei varsinaisesti temmannut mukaansa, ei ollut "pakko lukea vielä tämä sivu/luku/jokumäärä", vaan sitä vaan lueskeli sivusilmällä arkijuttujen lomassa.
Mutta jos tykkää kevyestä viihdykkeestä, niin siihen tämäkin kirja on omiaan.
Ingemarsson, Kajsa
Vallaton aikalaisromaani trendikkäistä tukholmalaisista Paula palaa puolen vuoden New Yorkin -matkalta Tukholmaan ja huomaa monen asian muuttuneen. Bailukaveri on löytänyt elämänsä miehen ja odottaa lasta, paras ystävätär keskittyy työhönsä kehitysmaiden hyväksi, ja poikaystäväkin haluaisi Paulan viimein asettuvan aloilleen. Paula yrittää. Hän jättää mielestään newyorkilaisen rakastajan, unohtaa eteläafrikkalaisen hotellin työtarjouksen ja hankkii opiskelupaikan. Vauvapuheet ja pariskuntapäivälliset eivät kuitenkaan jaksa kauan kiinnostaa. Kun Paulaa pyydetään kohuohjaajan uuden elokuvan koekuvauksiin, hänelle koittaa suurten ratkaisujen aika...
*Hömppää taas kerran.
Toisaalta, tämä sai miettimään omaa elämäntilannetta. Paluu kotimaahan, ei työtä, ei koulutusta. Tosin on perhe ja puoliso, jotka ovat kulkeneet rinnalla myös maailmalla. Mutta silti. Mitä tuo tulevaisuus tullessaan?
Paljon siis samankaltaisuutta omaan tilanteeseen, silti paljon eroavaisuuksiakin.
Ystävien elämäntilanteet ovat muuttuneet, he ovat menneet eteenpäin. Ovat raskaana, löytäneet puolisoita, osa viettää riehakkaita sinkkuvuosia. Ovat valmistuneet ammatteihin, saaneet työpaikat. Löydänkö oman paikkani paluun jälkeen, vai miten minun käy?
Kirja ei nyt lukukokemuksena ollut mikään maata järisyttävä, mutta ihan luettava. Tämäkin menee siihen kategoriaan, että kunhan nyt vaan lukee niin kyllä se siitä. Ei vaadi syvällisiä pohdintoja, miksi joku kirjan henkilö tekee niin tai noin.
Kirja ei varsinaisesti temmannut mukaansa, ei ollut "pakko lukea vielä tämä sivu/luku/jokumäärä", vaan sitä vaan lueskeli sivusilmällä arkijuttujen lomassa.
Mutta jos tykkää kevyestä viihdykkeestä, niin siihen tämäkin kirja on omiaan.
torstai 27. joulukuuta 2007
Onnentyttö, Belva Plain
Onnentyttö
Plain, Belva
Sydämeenkäypä tarina onnesta, sen tuhoutumisesta ja kaiken voittavasta isänrakkaudesta
Vuonna 1968 Donald Wolfe on nuori asianajaja, jolle elämä hymyilee. Hänen uransa on lähtenyt loistavasti käyntiin ja hän on rakastunut viehättävään Lillianiin, jonka kanssa menee naimisiin vain muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen. Ensihuuman haihduttua Donald huomaa, ettei tunne Lilliania lainkaan. Kun Lillian tulee raskaaksi, Donald toivoo, että heidän suhteensa paranisi, mutta Lillian haluaa avioeron. Hänellä on tiedossa Donaldia rikkaampi mies, jonka nai varsin nopeasti. Bettina-vauvan synnyttyä Donaldin ahdistus kasvaa, sillä Bettinan lastenhoitajalta hän kuulee ikäviä asioita. Kun Donald saa vielä tietää, että Lillian aikoo muuttaa ulkomaille, hän päättää toimia. Hän tekee vaikean päätöksen, sieppaa tyttärensä ja lähtee matkaamaan kohti uutta tulevaisuutta toivoen löytävänsä sekä itselleen että pikku tytölleen turvallisen kodin.
Belva Plainin on ollut yli kahden vuosikymmenen ajan suomalaisten mielikirjailijoita. Hän tuntee ja ymmärtää elämän ylä- ja alamäkiä sekä ihmissydämen oikkuja ja kuvaa niitä romaaneissaan poikkeuksellisen tarkkanäköisesti ja myötätuntoisesti. Myös Onnentytössä Plain tavoittaa jotain sellaista, joka jää lukijan mieleen ja herättää ajatuksia – ei ainoastaan perhesiteistä vaan oikeudesta vanhemmuuteen.
** Hömppää sekä isänrakkautta.
Ihan mukava, kun välistä isän näkökulmasta, toisaalta sillä saadaan kirjasta ehkä kiinnostavampi. Eihän äiti voi olla sellainen, että ei piittaa lapsestaan ja omat asiat menee kaiken edelle.
Vähän välistä säälitti, että miten se isä nyt oli noin tyhmä eikä tajunnut merkkejä, mutta rakastunut ihminenhän on tyhmä. Ei siitä rakastetusta halua nähdä mitään huonoa.
Onneksi hän heräsi ja onneksi lapsella oli hyvä lastenhoitaja.
Toisaalta taas, onko oikein napata lapsi mukaansa ja aloittaa uusi elämä. Keksiä lapselle uusi nimi ja valehdella äidistä?
Lapsen elämä meni hyvin, mutta silti.
Ja mikä sen äidin oikeus on? Olihan lapsi hänenkin lapsensa, vaikka hän ei ollutkaan paras mahdollinen vanhempi.
Onko oikeus pakko ottaa omiin käsiin, eikö ole muita vaihtoehtoja? Tässä tapauksessa ei ollut, ainakaan kirjan mukaan. Vanhemmat olivat eronneet jo ennen synnytystä. Lapsi ei ollut koskaan ollut isänsä lapsi, isä oli kirjoittanut paperit, joilla oli "antanut" lapsen täysin äitinsä päätäntävallan alle. Lakimiehenä isä oli niistä selvillä.
Toisaalta, oliko lapsella todellakin hätä äitinsä hoivissa? Oliko hän vaarassa?
Toisaalta, kyllä oli, muutama tapauskin sen osoittivat. Mutta eikö silloin olisi ollut mahdollisuus toisiin keinoihin?
Toisaalta, kirja on fiktiota, ja sijoitettu Amerikkaan, missä kaikki on eri tavoin kuin Suomessa.. (tai ainakin useat asiat)
Hömppää, mutta sellaista, joka sai ajattelemaan, ainakin, kun itse on äiti. Kenen on oikeus päättää, kuka on kelvollinen lapsenhuoltajaksi, keneltä pitää lapsi viedä pois yms.
Vaikeita asioita, eikä niihin ole suoraa vastausta olemassa.
Plain, Belva
Sydämeenkäypä tarina onnesta, sen tuhoutumisesta ja kaiken voittavasta isänrakkaudesta
Vuonna 1968 Donald Wolfe on nuori asianajaja, jolle elämä hymyilee. Hänen uransa on lähtenyt loistavasti käyntiin ja hän on rakastunut viehättävään Lillianiin, jonka kanssa menee naimisiin vain muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen. Ensihuuman haihduttua Donald huomaa, ettei tunne Lilliania lainkaan. Kun Lillian tulee raskaaksi, Donald toivoo, että heidän suhteensa paranisi, mutta Lillian haluaa avioeron. Hänellä on tiedossa Donaldia rikkaampi mies, jonka nai varsin nopeasti. Bettina-vauvan synnyttyä Donaldin ahdistus kasvaa, sillä Bettinan lastenhoitajalta hän kuulee ikäviä asioita. Kun Donald saa vielä tietää, että Lillian aikoo muuttaa ulkomaille, hän päättää toimia. Hän tekee vaikean päätöksen, sieppaa tyttärensä ja lähtee matkaamaan kohti uutta tulevaisuutta toivoen löytävänsä sekä itselleen että pikku tytölleen turvallisen kodin.
Belva Plainin on ollut yli kahden vuosikymmenen ajan suomalaisten mielikirjailijoita. Hän tuntee ja ymmärtää elämän ylä- ja alamäkiä sekä ihmissydämen oikkuja ja kuvaa niitä romaaneissaan poikkeuksellisen tarkkanäköisesti ja myötätuntoisesti. Myös Onnentytössä Plain tavoittaa jotain sellaista, joka jää lukijan mieleen ja herättää ajatuksia – ei ainoastaan perhesiteistä vaan oikeudesta vanhemmuuteen.
** Hömppää sekä isänrakkautta.
Ihan mukava, kun välistä isän näkökulmasta, toisaalta sillä saadaan kirjasta ehkä kiinnostavampi. Eihän äiti voi olla sellainen, että ei piittaa lapsestaan ja omat asiat menee kaiken edelle.
Vähän välistä säälitti, että miten se isä nyt oli noin tyhmä eikä tajunnut merkkejä, mutta rakastunut ihminenhän on tyhmä. Ei siitä rakastetusta halua nähdä mitään huonoa.
Onneksi hän heräsi ja onneksi lapsella oli hyvä lastenhoitaja.
Toisaalta taas, onko oikein napata lapsi mukaansa ja aloittaa uusi elämä. Keksiä lapselle uusi nimi ja valehdella äidistä?
Lapsen elämä meni hyvin, mutta silti.
Ja mikä sen äidin oikeus on? Olihan lapsi hänenkin lapsensa, vaikka hän ei ollutkaan paras mahdollinen vanhempi.
Onko oikeus pakko ottaa omiin käsiin, eikö ole muita vaihtoehtoja? Tässä tapauksessa ei ollut, ainakaan kirjan mukaan. Vanhemmat olivat eronneet jo ennen synnytystä. Lapsi ei ollut koskaan ollut isänsä lapsi, isä oli kirjoittanut paperit, joilla oli "antanut" lapsen täysin äitinsä päätäntävallan alle. Lakimiehenä isä oli niistä selvillä.
Toisaalta, oliko lapsella todellakin hätä äitinsä hoivissa? Oliko hän vaarassa?
Toisaalta, kyllä oli, muutama tapauskin sen osoittivat. Mutta eikö silloin olisi ollut mahdollisuus toisiin keinoihin?
Toisaalta, kirja on fiktiota, ja sijoitettu Amerikkaan, missä kaikki on eri tavoin kuin Suomessa.. (tai ainakin useat asiat)
Hömppää, mutta sellaista, joka sai ajattelemaan, ainakin, kun itse on äiti. Kenen on oikeus päättää, kuka on kelvollinen lapsenhuoltajaksi, keneltä pitää lapsi viedä pois yms.
Vaikeita asioita, eikä niihin ole suoraa vastausta olemassa.
Paholainen pukeutuu Pradaan, Lauren Weisberger
Paholainen pukeutuu Pradaan
Weisberger, Lauren
**Niin, taas hömppää.
Toisaalta ihan hauska ja humoristinen kirja, kun saa lukea siitä, kuinka toista mollataan ja hyppyytetään. Ihminen voi olla vain ilmaa. Toisaalta taas, kuinka seläntakana voidaankin toimia täysin toisin kuin ihmisen silmien alla.
Kuinhan monen arkipäivää ovatkaan ylipitkät työpäivät, toisaalle muuttaminen, kavereiden "unohtaminen", koska ei ole aikaa?
Minä luulen, että sitä on muuallakin kuin muotimaailmassa. Tulee uudet jutut, uudet tutut.
Samaan aikaan ei ehdi sitten edes kiinnittää huomiota niihin kavereihin, ennenkuin tapahtuu jotain ja tulee äkkipysähdys.
Onneksi kirjan henkilöille ei tapahtunut mitään peruuttamatonta vaan kaikki käänty loppujen lopuksi parhain päin.
Ihan ok lukukokemus, jälleenkään ei vaadi lukijalta muuta kuin sen, että kirja luetaan. Aivojen nollausta. Rakkauttakin vilahteli, mutta ei samalla tavoin kuin esim. tuossa aiemmassa Steeliln kirjassa.
Tästähän on tehty myös leffa, jota en ole edelleenkään nähnyt. Yleensä en edes halua katsoa leffoja, jotka perustuvat kirjoihin, mutta tämä voisi olla ainakin hyvä ajankululeffa, jolta ei odota juuri mitään.
Toisaalta tässä kirjassa ei ollut murhia eikä mitään sellaisia, joten kirja oli siinä mielessä oikein hyvä ja sopiva minulle.
Weisberger, Lauren
Vastavalmistunut kirjallisuudenopiskelija haaveilee työpaikasta laatulehden toimittajana, mutta harhautuu muotilehden päätoimittajan assistentiksi, sillä ”tätä paikkaa tavoittelevat miljoonat naiset”.
Andrea muuttaa pikkukaupungista New Yorkiin ja tuntee itsensä varsinaiseksi tumpuksi. Hän huomaa, ettei pääse kirjoittamaan riviäkään, vaan saa toteuttaa hemmotellun päätoimittajan mielikuvituksellisia oikkuja. Andrean työtoverit ovat kaikki hoikkia ja kauniita ja kulkevat tähtitieteellisen kalliissa vaatteissa. Mutta pian hän huomaa itsekin sovittavansa Manolo Blahnikin kenkiä.
Paholainen pukeutuu Pradaan on herkullisen hauskaa luettavaa. Kirja on aiheuttanut suuren kohun muotimaailmassa, sillä sen väitetään perustuvan tositapahtumiin. Kirjailija Lauren Weisberger on työskennellyt vuoden Anna Wintourin, Vogue-lehden kuuluisan ja pelottavan päätoimittajan, assistenttina.
**Niin, taas hömppää.
Toisaalta ihan hauska ja humoristinen kirja, kun saa lukea siitä, kuinka toista mollataan ja hyppyytetään. Ihminen voi olla vain ilmaa. Toisaalta taas, kuinka seläntakana voidaankin toimia täysin toisin kuin ihmisen silmien alla.
Kuinhan monen arkipäivää ovatkaan ylipitkät työpäivät, toisaalle muuttaminen, kavereiden "unohtaminen", koska ei ole aikaa?
Minä luulen, että sitä on muuallakin kuin muotimaailmassa. Tulee uudet jutut, uudet tutut.
Samaan aikaan ei ehdi sitten edes kiinnittää huomiota niihin kavereihin, ennenkuin tapahtuu jotain ja tulee äkkipysähdys.
Onneksi kirjan henkilöille ei tapahtunut mitään peruuttamatonta vaan kaikki käänty loppujen lopuksi parhain päin.
Ihan ok lukukokemus, jälleenkään ei vaadi lukijalta muuta kuin sen, että kirja luetaan. Aivojen nollausta. Rakkauttakin vilahteli, mutta ei samalla tavoin kuin esim. tuossa aiemmassa Steeliln kirjassa.
Tästähän on tehty myös leffa, jota en ole edelleenkään nähnyt. Yleensä en edes halua katsoa leffoja, jotka perustuvat kirjoihin, mutta tämä voisi olla ainakin hyvä ajankululeffa, jolta ei odota juuri mitään.
Toisaalta tässä kirjassa ei ollut murhia eikä mitään sellaisia, joten kirja oli siinä mielessä oikein hyvä ja sopiva minulle.
Suudelma, Daniel Steel
Suudelma
Steel, Daniel
Vavahduttava romaani rakkaudesta ja sen kovasta hinnasta
Danielle Steel, miljoonapainosten kuningatar ja tunnelmoinnin mestari, osaa kirjoissaan kuvata naisenelämän kipupisteitä ja käännekohtia. Suudelmassa hän kertoo kulissiavioliittoon vangitun Isabelle Forresterin tarinan.
Isabelle on ollut naimisissa pankiirina toimivan Gordonin kanssa 20 vuotta. He asuvat Pariisissa samassa asunnossa, mutta nukkuvat eri huoneissa. Kotiinsa eristäytynyt Isabelle omistautuu sairaalle pojalleen. Yksi ilonlähde hänellä kuitenkin on – kaukopuheluiden varassa elävä ystävyys washingtonilaiseen Bill Robinsoniin, jonka avioliitto on yhtä väljähtynyt kuin Isabellenkin.
Kun Bill ja Isabelle tapaavat Lontoossa, he huomaavat muutaman viattomanonnellisen päivän jälkeen suhteensa muuttuneen. Ystävyys on syventynyt joksikin paljon merkittävämmäksi. Mutta kun he sulautuvat limusiinissa ensisuudelmaansa, autoon törmäävä bussi katkaisee hetken traagisella tavalla. Isabelle ja Bill päätyvät pitkäksi aikaa sairaalaan. Vakava onnettomuus järkäyttää heidän ja heidän puolisoidensa elämän pois raiteiltaan. Isabelle ja Bill joutuvat tekemään suuria ratkaisuja, jotka voivat yhdistää tai erottaa heidät iäksi.
**Rakkautta, omistavia puolisoita, sairaita lapsia, kiellettyjä tunteita.
Hömppää siis oikeastaan.
Olen lukenut tämän aivojen nollaus -kirjan muutamaan otteeseen, koska se löytyy kirjahyllystäni.
Tavallaan ymmärrän Isabellea, koska hänellä on vain sairas lapsensa, miehelleen hän on kuin ilmaa. Bill taas on kiinnostunut Isabellen voinnista ja ajatuksista, on hänelle ystävä.
Ja loppujen lopuksi Isabellen mies Gordon paljastuukin melkoiseksi lurjukseksi. Isabelle kuitenkin selviää kaikesta ja lopulta hän selvittää senkin, mihin Bill on kadonnut sairaalasta poistumisen jälkeen.
Eipä tämä mitään suuria ajatuksia minussa herättänyt. Luin sen ja eipä siinä paljoa tarvitse edes ajatella eikä paljon vaadita lukijalta. Toisaalta lopussa jätetään ehkä aavistuksen avoimeksi, miten päättyikään kaikki, saivatko he todellakin toisensa vai oliko sittenkin niin, ettei heitä ollut tarkoitettu yhteen.
Toisaalta taas kirjassa tuli esiin hiukan vammaisnäkökulmaa. Sitä, että vammautuneelle se voi olla todella kova paikka ja hävettävä paikkakin osittain. Ja kuinka heilläkin voi olla ennakkokäsityksiä ja stereotypioita siitä, miten toiset ajattelevat heidän vammautumisestaan.
Ja kuinka voi kuvitella, että kukaan ei ota tosissaan vammautunutta ihmistä, vaikka ainoa mikä ei toimi, on jalat.
Steel, Daniel
Vavahduttava romaani rakkaudesta ja sen kovasta hinnasta
Danielle Steel, miljoonapainosten kuningatar ja tunnelmoinnin mestari, osaa kirjoissaan kuvata naisenelämän kipupisteitä ja käännekohtia. Suudelmassa hän kertoo kulissiavioliittoon vangitun Isabelle Forresterin tarinan.
Isabelle on ollut naimisissa pankiirina toimivan Gordonin kanssa 20 vuotta. He asuvat Pariisissa samassa asunnossa, mutta nukkuvat eri huoneissa. Kotiinsa eristäytynyt Isabelle omistautuu sairaalle pojalleen. Yksi ilonlähde hänellä kuitenkin on – kaukopuheluiden varassa elävä ystävyys washingtonilaiseen Bill Robinsoniin, jonka avioliitto on yhtä väljähtynyt kuin Isabellenkin.
Kun Bill ja Isabelle tapaavat Lontoossa, he huomaavat muutaman viattomanonnellisen päivän jälkeen suhteensa muuttuneen. Ystävyys on syventynyt joksikin paljon merkittävämmäksi. Mutta kun he sulautuvat limusiinissa ensisuudelmaansa, autoon törmäävä bussi katkaisee hetken traagisella tavalla. Isabelle ja Bill päätyvät pitkäksi aikaa sairaalaan. Vakava onnettomuus järkäyttää heidän ja heidän puolisoidensa elämän pois raiteiltaan. Isabelle ja Bill joutuvat tekemään suuria ratkaisuja, jotka voivat yhdistää tai erottaa heidät iäksi.
**Rakkautta, omistavia puolisoita, sairaita lapsia, kiellettyjä tunteita.
Hömppää siis oikeastaan.
Olen lukenut tämän aivojen nollaus -kirjan muutamaan otteeseen, koska se löytyy kirjahyllystäni.
Tavallaan ymmärrän Isabellea, koska hänellä on vain sairas lapsensa, miehelleen hän on kuin ilmaa. Bill taas on kiinnostunut Isabellen voinnista ja ajatuksista, on hänelle ystävä.
Ja loppujen lopuksi Isabellen mies Gordon paljastuukin melkoiseksi lurjukseksi. Isabelle kuitenkin selviää kaikesta ja lopulta hän selvittää senkin, mihin Bill on kadonnut sairaalasta poistumisen jälkeen.
Eipä tämä mitään suuria ajatuksia minussa herättänyt. Luin sen ja eipä siinä paljoa tarvitse edes ajatella eikä paljon vaadita lukijalta. Toisaalta lopussa jätetään ehkä aavistuksen avoimeksi, miten päättyikään kaikki, saivatko he todellakin toisensa vai oliko sittenkin niin, ettei heitä ollut tarkoitettu yhteen.
Toisaalta taas kirjassa tuli esiin hiukan vammaisnäkökulmaa. Sitä, että vammautuneelle se voi olla todella kova paikka ja hävettävä paikkakin osittain. Ja kuinka heilläkin voi olla ennakkokäsityksiä ja stereotypioita siitä, miten toiset ajattelevat heidän vammautumisestaan.
Ja kuinka voi kuvitella, että kukaan ei ota tosissaan vammautunutta ihmistä, vaikka ainoa mikä ei toimi, on jalat.
keskiviikko 26. joulukuuta 2007
Monta tietä Tielle, Tuomas Jäntti
Monta tietä tielle
Jäntti, Tuomas
Lainaus:
"Monta tietä Tielle" vie lukijan risteyspaikkoihin, joissa valitaan kulkureittiä eteenpäin. Pastori Tuomas Jäntti antaa puheenvuoron niille, jotka ovat tehneet valintansa ja ottaneet uuden suunnan. Apua valintaan löytyy "tienviitoista", ja kaikilla on mahdollisuus löytää Tie: "Minä olen tie, totuus ja elämä", sanoo Vapahtajamme (Johanneksen evankeliumi 14:6).
Tuomas Jäntti valottaa myös Raamatun avulla kristillisen uskon keskeisiä käsitteitä. Kirja on siis samalla henkilökohtaista puhuttelua ja innostavaa opetusta — kuin kiehtova matka, jossa välillä kysytään neuvoa ja välillä tutkitaan karttaa ja tienviittoja!
Sain tämän kirjan kaveriltani luettavaksi.
Luin kirjan kiinnostuneena, koska juuri tälläistä luettavaa olen viime aikoina kaivannut.
Kirja oli kyllä hiukan sekava. Tuntui aivan kuin välistä olisi jäänyt juttu kesken, hypättiinkin seuraavaan aiheeseen.
Mutta kirjassa oli myös ajatuksia herättäviä kohtia.
Ehkä tämä kirja pitää lukea toistamiseen, että osaan sanoa jotain fiksua tästä.
Jäntti, Tuomas
Lainaus:
"Monta tietä Tielle" vie lukijan risteyspaikkoihin, joissa valitaan kulkureittiä eteenpäin. Pastori Tuomas Jäntti antaa puheenvuoron niille, jotka ovat tehneet valintansa ja ottaneet uuden suunnan. Apua valintaan löytyy "tienviitoista", ja kaikilla on mahdollisuus löytää Tie: "Minä olen tie, totuus ja elämä", sanoo Vapahtajamme (Johanneksen evankeliumi 14:6).
Tuomas Jäntti valottaa myös Raamatun avulla kristillisen uskon keskeisiä käsitteitä. Kirja on siis samalla henkilökohtaista puhuttelua ja innostavaa opetusta — kuin kiehtova matka, jossa välillä kysytään neuvoa ja välillä tutkitaan karttaa ja tienviittoja!
Sain tämän kirjan kaveriltani luettavaksi.
Luin kirjan kiinnostuneena, koska juuri tälläistä luettavaa olen viime aikoina kaivannut.
Kirja oli kyllä hiukan sekava. Tuntui aivan kuin välistä olisi jäänyt juttu kesken, hypättiinkin seuraavaan aiheeseen.
Mutta kirjassa oli myös ajatuksia herättäviä kohtia.
Ehkä tämä kirja pitää lukea toistamiseen, että osaan sanoa jotain fiksua tästä.
Tilinteon hetki, Jeff Long
Long, Jeff
Tilinteon hetki
Takakannen mukaan: "Huikea seikkailutrilleri ja nerokas mysteeri, jossa menneisyys on alati läsnä ja sovitusten aika on koittamassa".
**Ja mitenhän tätä kirjaa sitten kuvailisi. Ei se minua oikein otteeseensa saanut. Jotenkin.. Tylsähkö. Kyllä sitä luki, mutta silti.. Ja loppuajasta minua ahdisti jotkut asiat kirjassa, en tiedä oikein miksi. Ja loppupeleissä jäi vähän avoimeksi, että oliko se päähenkilö sekopää vai ei. Ja että miten muka ne kummitukset oli olemassa ja miten ne sitten löysi sen päähenkilön ne muut.
Ja monta muuta kysymystä jäi.
Tosiaan, en ihan loppua jaksanut "sanasta sanaan" lukea, vaan loikin yli sieltä täältä ja silmäilin vain tekstin. Halusin päästä kirjasta pian eroon, mutta en halunnut jättää sitä kesken, koska halusin ahdistaville asioille selvityksen.
Tilinteon hetki
Takakannen mukaan: "Huikea seikkailutrilleri ja nerokas mysteeri, jossa menneisyys on alati läsnä ja sovitusten aika on koittamassa".
**Ja mitenhän tätä kirjaa sitten kuvailisi. Ei se minua oikein otteeseensa saanut. Jotenkin.. Tylsähkö. Kyllä sitä luki, mutta silti.. Ja loppuajasta minua ahdisti jotkut asiat kirjassa, en tiedä oikein miksi. Ja loppupeleissä jäi vähän avoimeksi, että oliko se päähenkilö sekopää vai ei. Ja että miten muka ne kummitukset oli olemassa ja miten ne sitten löysi sen päähenkilön ne muut.
Ja monta muuta kysymystä jäi.
Tosiaan, en ihan loppua jaksanut "sanasta sanaan" lukea, vaan loikin yli sieltä täältä ja silmäilin vain tekstin. Halusin päästä kirjasta pian eroon, mutta en halunnut jättää sitä kesken, koska halusin ahdistaville asioille selvityksen.
Blogi
Tässä blogissa on tarkoitus pitää kirjaa lukemistani kirjoista.
Vähän itselle muistiin, mitä on tullut luettua, kommenttia, olenko pitänyt vai en jne.
Kommentoida saa, uusia kirjoja saa suositella luettavaksi.
Vähän itselle muistiin, mitä on tullut luettua, kommenttia, olenko pitänyt vai en jne.
Kommentoida saa, uusia kirjoja saa suositella luettavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)