Suudelma, Daniel Steel

Suudelma
Steel, Daniel

Vavahduttava romaani rakkaudesta ja sen kovasta hinnasta

Danielle Steel, miljoonapainosten kuningatar ja tunnelmoinnin mestari, osaa kirjoissaan kuvata naisenelämän kipupisteitä ja käännekohtia. Suudelmassa hän kertoo kulissiavioliittoon vangitun Isabelle Forresterin tarinan.

Isabelle on ollut naimisissa pankiirina toimivan Gordonin kanssa 20 vuotta. He asuvat Pariisissa samassa asunnossa, mutta nukkuvat eri huoneissa. Kotiinsa eristäytynyt Isabelle omistautuu sairaalle pojalleen. Yksi ilonlähde hänellä kuitenkin on – kaukopuheluiden varassa elävä ystävyys washingtonilaiseen Bill Robinsoniin, jonka avioliitto on yhtä väljähtynyt kuin Isabellenkin.

Kun Bill ja Isabelle tapaavat Lontoossa, he huomaavat muutaman viattomanonnellisen päivän jälkeen suhteensa muuttuneen. Ystävyys on syventynyt joksikin paljon merkittävämmäksi. Mutta kun he sulautuvat limusiinissa ensisuudelmaansa, autoon törmäävä bussi katkaisee hetken traagisella tavalla. Isabelle ja Bill päätyvät pitkäksi aikaa sairaalaan. Vakava onnettomuus järkäyttää heidän ja heidän puolisoidensa elämän pois raiteiltaan. Isabelle ja Bill joutuvat tekemään suuria ratkaisuja, jotka voivat yhdistää tai erottaa heidät iäksi.

**Rakkautta, omistavia puolisoita, sairaita lapsia, kiellettyjä tunteita.
Hömppää siis oikeastaan.

Olen lukenut tämän aivojen nollaus -kirjan muutamaan otteeseen, koska se löytyy kirjahyllystäni.
Tavallaan ymmärrän Isabellea, koska hänellä on vain sairas lapsensa, miehelleen hän on kuin ilmaa. Bill taas on kiinnostunut Isabellen voinnista ja ajatuksista, on hänelle ystävä.

Ja loppujen lopuksi Isabellen mies Gordon paljastuukin melkoiseksi lurjukseksi. Isabelle kuitenkin selviää kaikesta ja lopulta hän selvittää senkin, mihin Bill on kadonnut sairaalasta poistumisen jälkeen.

Eipä tämä mitään suuria ajatuksia minussa herättänyt. Luin sen ja eipä siinä paljoa tarvitse edes ajatella eikä paljon vaadita lukijalta. Toisaalta lopussa jätetään ehkä aavistuksen avoimeksi, miten päättyikään kaikki, saivatko he todellakin toisensa vai oliko sittenkin niin, ettei heitä ollut tarkoitettu yhteen.

Toisaalta taas kirjassa tuli esiin hiukan vammaisnäkökulmaa. Sitä, että vammautuneelle se voi olla todella kova paikka ja hävettävä paikkakin osittain. Ja kuinka heilläkin voi olla ennakkokäsityksiä ja stereotypioita siitä, miten toiset ajattelevat heidän vammautumisestaan.
Ja kuinka voi kuvitella, että kukaan ei ota tosissaan vammautunutta ihmistä, vaikka ainoa mikä ei toimi, on jalat.