Anni Polva, Odotahan, mokoma!

Opiskelijatyttö Pirre on huomannut, että miehistä ei ole mihinkään - ottavat ja lupaavat vain kaikenlaista! Mutta Pirre on päättänyt unohtaa sydänsurut ja poikaystävänsä Rikun ja lähtee kaitsemaan vilkkaita ja kepposia keksiviä sisarenlapsiaan, joiden kanssa rakkaudentuskat kyllä katovat. Ihastumiset eivät kuitenkaan anna odottaa itseään.. Pirren sydän alkaa tykyttää uhkaavasti, kun hän tapaa komean ja itsepäisen nuoren taiteilijan Riston. Pirren täytyy lähteä lomahotelliin aputytöksi ottamaan selvää ajatuksistaan ja tunteistaan....

(takakansi)

***

Pöh sanon minä. Olen lukenut lähes kaikki Polvan kirjat joskus ja tämä oli kyllä yksi tylsimpiä. Tai sitten mun maku on muuttunut viime vuosien aikana ratkaisevasti.
En tiedä jatkuuko toisessa kirjassa, tämä jäi mun mielestä kesken.
Eipä tästä ole oikein mitään sanottavaa. Tylsähkö.

Nora Roberts, Savuhuntu

Tuli on kiehtonut Reena Halea siitä asti, kun hän näki perheensä omistaman pizzerian ilmiliekeissä. Hän päättää opiskella poliisiksi ja erikoistua tuhopolttojen tutkijaksi. Tuli ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan edes työn ulkopuolella; se tulee aina Reenan ja hänen rakastamiensa miesten väliin. Reena pysyy sinkkuna ja omistautuu intohimoisesti työlleen. Kun hän vihdoin tapaa unelmiensa miehen, liekit tuntuvat taas nousevan lähelle. Reena saa salaperäisiä uhkasoittoja, ja totuus kaikessa kauheudessaan alkaa lopulta valjeta hänelle. Tuli on aina vetänyt Reenaa puoleensa, mutta nt se seuraa häntä vain askeleen jäljessä.

(takakansi)

***
Oli ihan hyvä ja luettava kirja. Robertsin kirjoissa on sitä jotain: jännitystä ja rakkautta ja sopivasti sekoitettuna. Lisäksi jännitys pysyy yllä, kirjoitus on mukaansatempaavaa ja koskaan ei tiedä alusta alkaen, kuka todella on se pahis ja kuka hyvis. Kaikki on mahdollista.

Mukava lukukokemus, kun halusi jotain aivojen nollausta.

Cecelia Ahern, P.S. Rakastan sinua

Holly ja Gerry ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, ja heillä on hauskaa jopa kinatessa. Holly ei voi edes kuvitella elävänsä ilman miestään! Mutta Gerry kuolee yllättäen, ja Holly vaipuu surun syöväreihin. Holly herää horteestaan vasta kolme kuukautta Gerryn kuoleman jälkeen, kun hän saa äidiltään paksun kirjekuoren, jonka päällä lukee "Lista".
Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Hollyy tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta ja maito ostamatta. Gerry on ottanut kaiken huomioon ja kirjoittanut Hollylle kymmenen "muistilistaa", yhden jokaiselel kuukaudelle joka seuraa hänen kuolemaansa. Gerryn kirjeet auttavat Hollya tekemään surutyötään, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä, että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten.

(takakansi)

**

Ihana, ihana, ihana! Tätä ei malttanut laskea kädestä, vaan luin tätä sunnuntaina joka välissä, vaikka olis pitänyt valmistautua tentteihin...
Tämä oli kirja, jota oli ilo lukea. Sujuvaa tekstiä, sujuvat tapahtumat yms. Ja mukaansatempaava. Surullinen, mutta silti optimistinen.

Nyt tekee mieli mennä katsomaan tämä elokuva. Viime talvena sitä jo mietin, mutta en uskaltanut mennä katsomaan saksaksi ja tuntui, ettei ehkä kiinnosta. Kirja oli kuitenkin niin ihana, että haluan tämän nähdä myös leffana. Yleensä kai kirjat on parempia kuin elokuvat..

Eppu Nuotio, Onnellinen loppu

Lapsuutta ja nuoruutta ei saa hangatuksi pois, Annukka Lehmuksessa ne ovat kuin pinttynyt tahra. Vaikutusvaltaisen isän salamyhkäiset Helsingin-matkat, masentuneen äidin katoaminen - kuoliaaksi vaiettuja muistoja insinööriperheen elämästä Varkauden komeimmassa tiilitalossa. Niin kauan kuin Annukka muistaa, häntä on kalvanut rakkauden kaipuu. Yli neljäkymmentä vuotta.
Perheen luurankokaappi avautuu, kun Annukka saa yllättävän soiton sairaalasta. Osastolla makaa tajuttomana vanha nainen, joka on merkinnyt lähimmäksi omaisekseen Annukka Lehmuksen.
Jos tämä olisi elokuva, minä kostaisin isien pahat teot, Annukka ajattelee, mutta tunteekin odottamatonta alakuloa.

Eppu Nuotion romaanit Peiton paikka ja Neitsytmakta ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Onnellin loppu päättää sarjan.

(takakansi)

***

Minusta tämä kirja hyppäs liian kauas tulevaisuuteen, en jotenkin saanut sellaista fiilistä, että olis ollut kiva lukea jatkoa edelliselle kirjalle. Välissä oli liian paljon tapahtumia, joihin viitattiin ja joista tuli tunne, että pitäis tietää enempi, mutta ei kerrota. Tietysti oma ajattelu on sallittua..

Ja jäin miettimään tuota kirjan nimeä. Tietysti tavallaan loppu oli onnellinen, mutta olisin kaivannut sillekin jatkoa. Jäikö kaikki sillai vai miten se jatkui. No, mielikuvitusta kehiin. Toisaalta taas en sisäistänyt kirjan henkilöiden elämää niin hyvin, että olisivat jääneet elämään mieleeni, kuten joskus tosi hyvän kirjan jälkeen käy.

Tulipahan luettua ja oli ihan mielenkiintoista lukea tämä sarja, jossa kerrottiin ensin lapsuudesta 60- luvulla, nuoruutta 70-luvulla ja aikuisuutta 90-luvulla. Paljon sieltä tunnisti vuosikymmenelle tyypillistä piirrettä jne.

Eppu Nuotio, Neitsytmatka

Mä lähden täältä heti kun pääsen, Annukka ajattelee. Hän on kohta viidentoista ja täynnä vapaudennälkää, ja hän vihaa kaupungin jokaista kulmaa. Eniten kuitenkin tehtaan konttorirakennusta. Sinne isä on piilottanut naisen nimeltä Laina Penttinen.
Annukka pakenee kodin alakuloa ja äidin kuristavaa hellyyttä, kulkee uhallakin kommunistiperheen tyttären kanssa, kittaa omppuviiniä, yrittää epätoivoisesti päästä neitsyydestään, kahlitsee itsensä Koijärvellä puskutraktoriin. Ja saa vastaansa isän, joka tehtaan apulaisjohtajana on pienellä paikkakunnalla Jumalasta seuraava.
Sen paremmin isä kuin tytärkään eivät ehdi kiireiltään huomata, kuinka Varkauden komeimman tiilitalon viileyteen hyljätty äiti vajoaa yhä syvemmälle omaan maailmaansa.

Eppu Nuotion Peiton paikka kertoo Annukka Lehmuksen lapsuudesta. Neitsytmatka kuvaa perheen rosoista elämää 1970-luvun Suomessa, aikana jolloin maailma tunkee pikkukaupungin ikkunoista sisään.

(takakansi)

***
Mä tykkäsin tästä enempi kun ekasta kirjasta. Mun mielestä oli jotenkin.. Mukaansatempaavampi. Olihan tässäkin heikkoutensa tietysti, mutta ei niin heikkoja kohtia kuin ekassa kirjassa.

Voihan tän lukea, jos tykkää kirjoista, joissa kuvataan suomalaista elämänmenoa. Pikkukaupungin jutut oli mielestäni kuvattu hyvin, samoin perhesuhteet.

Kathy Reichs, Luita myöten

On kihisevän kuuma kesä Charlottessa, Pohjois-Carolinassa. Tempe Brennan on lähdössä pitkästä aikaa lomalle, kun syrjäiseltä maatilalta löytyy hätkähdyttävä luukätkö. Luut näyttäisivät ensi silmäyksellä kuuluvan eläimelle, mutta Tempe järkyttyy saatuaan tulokset laboratoriosta. Tilanne mutkistuu entisestään, kun samana päivänä pienlentokone syöksyy maahan ja Tempe kutsutaan paikalle tutkimaan onnettomuuden hiiltyneitä jäännöksiä.
Oliko onnettomuus lentäjän syytä? Mitä on outo aine, joka peittää ruumiit? Tempe joutuu syventymään kaihistuttaviin tapauksiin, jotka ilmaantuvat pahimpaan mahdolliseen aikaan - juuri kun hänen on tehtävä tärkeä päätös omassa elämässään. Uskaltaako hän seurata sydämensä ääntä? Näitä punnitessaan vimmainen tutkijanainen sukeltaa yhä syvemmälle luiden arvoitukseen. Samaan aikaan joku seuraa häntä. Onko Tempe Brennan eksynyt liian lähelle peiteltyä totuutta?

Kansainvälinen betseller-kirjailija Kathy Reichs on iskevän ja todenmakuisen jännityksen mestari. Terävä ja sympaattinen tutkijanainen Temperance "Tempe" Brennan tunnetaan myös tv-sarjasta Bones, joka pohjautuu Reichsin kirjoihin.

(takakansi)

****
Ja sitten vuorossa siskon suosittelemaa kirjallisuutta.
Alku oli tylsähkö, en oikein tiennyt, pidänkö tyylistä vai en. Lopulta kirja kuitenkin tempaisi mukaansa ja luinkin kirjan tänä aamuna. Olihan tämä vähän sellaista sillisalaattia, kamalasti henkilöitä, tuntui ettei ole päätä ja häntää, eivätkä kirjan henkilötkään aina olleet oikein selvillä, mikä on mitäkin.
Loppujen lopuksi ihan ok dekkari, ei parhaita lukemiani, mutta kyllä tämän sai ihan kevyesti luettua.

Marian Keyes, Tarinan toinen puoli

Jessica Rabbitilta näyttävä kirjallisuusagentti Jojo on juuri saattanut tuhota kovassa nousussa olevan uransa. Hän on nimittäin mennyt sänkyyn naimisissa olevan pomonsa Markin kanssa, ekä edes kadu sitä.

Herttainen Lily on Jojon asiakas, jonka esikoisromaani on mahtimenestys. Lily ja hänen boheemi avomiehensä Anton tuhlaavat surutta mittavat ennakot. Kauhu astuu riemun tilalle, kun Lily ei pystykään enää kirjoittamaan sopimukseen kuuluvaa toista romaania, ja pankki alkaa vaatia omiaan takaisin.

Vauhdikas Gemma oli Lilyn paras ystävä - kunnes Lily vei häneltä Antonin. Nyt Gemmalla on seuranaan vain ripustautuva äitinsä äitinsä ja apteekin ystävällinen miesmyyjä. Pitkien iltojensa iloksi hän kirjoittaa muistiin surkuhupaisaa tarinaansa, jonka tarkkanenäinen Jojo saa sattumalta käsiinsä.

Näiden kolmen naisen tiet kohtaavat, ja onnellinen loppu näyttää mahdottomalta. vaan ehkä he huomaavatkin, että tarinalla on yleensä kaksi puolta.

(takakansi).

********
Ja sitten sairastamisen kunniaksi hömppää. En tiedä mikä saa kerta toisensa jälkeen tarttumaan näihin Keyesin kirjoihin, enhän edes niin kamalasti pidä niistä. Silti niitä tulee luettua, ovat todellista aivojen nollaushömppää. Voi vain miettiä, voiko sellaista todella tapahtua. Toisaalta tarinat ovat sellaisia, että just noinhan se aina menee, mutta samaan aikaan pieni epäilys on..

Tämä kirja oli sitten taas sellainen.. Noh, ei päätä eikä häntää, minun mielestä. Päähenkilöt kohelsivat tapahtumasta toiseen. Ja sitten kirja lopulta päättyi jotenkin. No, tulipahan luettua, vaikka sivuja olikin lähes 600. Eikä tehnyt edes tiukkaa, kerronta oli sen verran sujuvaa.

Eppu Nuotio, Maksu

Kun vauva alkaa huutaa, mies ei tiedä mitä tekisi. Kimeä ääni saa hänet hermostumaan. On päästävä nopeasti pois, saatava lapsi hiljaiseksi.
Perillä mökissä pienikokoinen nainen hymyilee säteilevästi: "Kop khun, khop khun, khop khun." Se on kiitos.
Kiitos thain kielellä.

Eihän tälläistä tapahdu Suomessa, Pii Marin ajattelee kuunnellessaan uutisia. Vaunuistaan kotipihalta siepattu vauva kuuluu amerikkalaiseen elokuvaan, ei rauhalliseen lounaissuomalaiseen pikkukaupunkiin.
Mutta Piillä on nyt muutakin ajateltavaa. Hän on saanut yllättäen vieraakseen veljensä Joelin, joka kaipaa etäisyyttä vanhempiinsa. Tai niin Pii kuvittelee. Tosiasiassa Joel haluaa ottaa välimatkaa kirkkonummelaisissa juhlissa sattuneeseen pahoinpitelyyn.
Rikokset näyttävät oudosti liittyvänt oisiinsa, ja Piistä tuntuu kuin ukkosrintama olisi saavuttamassa häntä. Myrskyn merkkejä osoittaa myös suhde Juha Heinoon. Piin harmiksi mies tuntuu jakavan kiinnostavimmat asiat kollegansa Reija Haukan kanssa.

Tummaihoinen toimittaja Pii Marin tähdittää myös Eppu Nuotion trillereitä Musta ja Kosto.

(takakansi)

****
Taas kerran kiitos kirjastolle :)
Kävin kysymässä tätä, se oli just mennyt, mutta kiltti kirjastonsetä hommasi sen minulle alle tunnissa, eikä perinyt siitä senttiäkään maksua.
Sainkohan jo paljousalennusta? Viikottain kun tilautan tai varaan jotain (koulu)kirjaa sieltä...

Mutta asiaan.

Ahmin tämän nopeasti, oli vaikea lähteä keskiviikkona kouluun, kun piti jättää kirja vielä kesken..
En toisaalta tiedä, oliko tämä hyvä, vai vaan sellainen keskinkertainen. Toisaalta Piin tarina jäi minusta edelleenkin kesken. Heinon kanssa Afrikkaan, mutta miten suhde jatkuu? Kirjoissahan suhde on aina kriisissä ja tauolla, ja sitten loppuu siihen, kun siinä puolella tapahtuis jotain.. Ja kirjoissa viitataan tiiviseen kanssakäymiseen, mutta sitten työt iskee väliin kiilaa.

Lisäksi tuo pahoinpitely. Miten sen tekijä olikaan sukua sille yhdelle tekijälle? En ihan käsittänyt. no, ehkei se ollut niin tärkeää..

Mutta nyt ne kaikki kolme on luettu, ja voisin lukea lisääkin Pii Marinia.

Eppu Nuotio, Peiton paikka

Kun minusta tuntuu että vauva imee kaiken, Marjatta sanoo Aimolle.
Aivan kuin lapsi ymmärtäisi. Heti kun se pystyy, se pysyy mahdollisimman paljon poissa äidin jaloista.
Koko pikkukaupunki tuntuu säälivän insinööri Lehmusta: niin komea mies ja niin omituinen rouva. Mutta Annukka ei näytä tytöltä, jolla on vaikeaa. Hänellä on selviytymiskeinonsa. - Minun isä päättää Varkaudessa melkein kaikki asiat. Paitsi ne, jotka päättää tehtaan Ahltrömmi, Annukka sanoo ylpeänä naapurin Sinikalle.

Radiossa soi Lauantain toivotut, lapset leikkivät retutossuissaan kauppaa ja tehdasta, rouvat järjestävät tupperwarekutsujaan, televisiossa pyörii Peyton Place. Eppu Nuotio kuvaa lapsen elämää ja muutaman vuosikymmenen takaiasta Suomea niin kuin vain harva osaa.

(takakansi)

****

Menin lainaamaan Nuotion Maksua, mutta se oli ehtinyt mennä just 5 min ennen.. Otin sen sijaan tämän, kun huomasin kirjassa. Halusin tietää, osaako Nuotio kirjoittaa yhtä vetävästi muutakin kuin dekkareita.

Minä en pitänyt tämän kirjan kirjoitustyylistä, tai siis kerrontatyylistä. Se vain tökki. Toisaalta se tökki niiden vuosikymmenten elämään, mutta minä en pitänyt sen lukemisesta. Kirjan lukeminen tökki ja jätinkin välistä tauolle ja ahmin välissä sen Maksun...
Kuitenkin luin tämänkin loppuun, halusin tietää, miten kirja päättyi.

Oli varmasti hyvä kuvaus sen ajan elämästä, ja jotenkin tuli sellainen tunne, että tuolalista se elämä varmasti on ollut. Ja että "voi voi".

Suosittelen, jos kiinnostaa lukea kuvausta pienestä tehdaskaupungista, jossa elämä pyörii tehtaan ympärillä ja luokkaerot ovat sittenkin vielä olemassa..

Mari Jungstedt, Meren hiljaisuudessa

Luminen Gotlanti koristautuu jouluun, mutta tunnelmavalojen varjoissa vaeltaa murhaaja. Koko Ruotsi kiinnittää jälleen katseensa rikoskomisario Anders Knutasiin, joka yrittää kuumeisesti päästä jäljille estääkseen uudet kauheudet.

Mari Jungstedt hurmasi suomalaisetkin lukijat esikoisjännärillään Kesän kylmyydessä. "Jungstedt vetää pisteet kotiin." - Aamulehti

(takakansi)

Gotlannin pitkä ja tuulinen syksy on vaihtunut talveksi ja ensilumi peittänyt maan. Neljätoistavuotias Fanny katoaa jäljettömiin ratsastustallilta palatessaan.
Rikoskomisario Anders Knutasille ja hänen kollegoilleen Visbyn poliisissa muodostuu kuva yksinäisestä tytöstä, joka on joutunut kantamaan aivan liian suurta vastuuta. Ystäviä hänellä ei tunnu olevan, mutta jotakuta hän on tapaillut salaa.
Muuan virkaheitto valokuuvaja on löytynyt kuukausi sitten raa'asti murhattuna. Onko Fannyn katoamisella jotain tekemistä tapauksen kanssa? Knutas ponnistelee löytääkseen yhtymäkohtia, eikä median kasvava kiinnostus ainakaan helpota tilannetta.
Paikalle ryntäävien toimittajien joukossa on myös Johan Berg, joka on turhaan yrittänyt karistaa ajatuksistaan Gotlannin rannat ja Emma Winarven.

(etukannen lipare)

***

Junsgstedt on minulle uusi tuttavuus. Lukukokemuksena pidin suuresti, oli ihan ok kerrontaa, henkilöt ihan tarpeeksi eläväisiä jne...

Mutta.
Nyt seuraa juonipaljastuksia.

Kirja alkaa sen valokuvaajan murhalla. Sitten sitä selvitellessä kerrotaan myös Fannystä. Millään tavoin ei vihjata siihen suuntaan, että tapahtumat olisivat tapahtuneet joskus aiemmin. Lisäksi minä käsitin niin, että ensin Fannyn isä kuvattiin intialaiseksi, sitten jamaikalaiseksi tms ja lopulta se oli kuitenkin taas intialainen, joka asui toisaalla Ruotsissa..
Kirjassa kerrottiin rinnan valokuvaajan murhatutkimuksen siitä, kuinka Fanny tapasi erään miehen, millaista Fannyn elämä oli jne. Missään vaiheessa ei kerrottu, että ne olisivat tapahtuneet aiemmin, minä ymmärsin koko ajan, että ne tapahtuivat juuri silloin.

Kuitenkin kirjan loppuratkaisu oli sellainen, että Fannyn olisi pitänyt tapailla miestä jo kuukausia.. Aika omituista minusta ja vei osan kirjan hohdosta. Kirja olis muuten ollut tosi mielenkiintoinen, mutta tämä alkoi lopussa tökkiä. Haluan loogisen aikajanan, enkä tuollaista, jota ei voi ymmärtää mitenkään.

Marian Keyes, Kuuleeko kukaan?

Anna Walsh makaa pahoin loukkaantuneena vanhempiensa sohvalla Dublinissa. Hänen mielessään on vain yksi ajatus - päästä takaisin New Yorkiin. New Yorkissa ovat hänen ystävänsä, Maailman Paras Työpaikka sekä se kaikkein tärkein, hänen miehensä Aidan. Mutta mikään Annan elämässä ei ole enää niin yksinkertaista... Paluuta Manhattanille hankaloittavat Annan sekä fyysiset että henkiset arvet ja se tosiseikka, että Aidan on tehnyt katoamistempun.

Onko Annan aika siirtyä eteenpäin, ja pystyykö hän siihen? Järisyttävä paljastus Aidanin menneisyydestä antaa Annalle ajattelemisen aihetta ja muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Elämänmakuinen Kuuleeko kukaan? on yhtä aikaa koskettava ja täynnä huumoria. Eläväisen Walshin sisarusparven vaiheita on aiemmin seurailtu romaaneissa Naura, Claire, naura, Rachelin loma ja Enkelit.

(takakansi)

***

Tykkäsin tästä Keyesin kirjasta enempi kuin aiemmin lukemistani.
Alussa olin tosin ihan pihalla, että missä mennään, mitä on tapahtunut jne ja missään ei tuntunut olevan järkeä, mutta kyllä kaikelle sitten tuli selitys kirjan edetessä.
Vakavaa ja huumoripitoista "hömppää". Rentouttavaa luettavaa, vaikka sellainen tietynlainen suru on kirjassa mukana oikeastaan koko ajan, mutta samaan aikaan surun ohella, on kaikkea muutakin, sitä normaalia elämää.