On vuosi 1772, ja Yhdysvaltain vapaussodan ensimmäiset kahakat ovat alkaneet. Bostonin kaduilla viruu ruumiita, ja Pohjois-Carolinan uudisraivaajien kodit ovat liekeissä. Britannian kuvernööri kutsuu Jamie Fraserin johtamaan joukkoja, joiden tehtävä on tukahduttaa itsenäisyyttä havittelevat kapinalliset. Jamien vaimo, aikamatkustaja Claire, on kauhuissaan. Hän on lukenut omassa ajassamme lehtileikkeen vuodelta 1776, joka kertoo Jamien ja tämän perheen kuolemasta sodan väkivaltaisuuksissa.
Claire on aina osannut ennustaa tulevaisuuden oikein, mutta tällä kertaa hän toivoo olevansa väärässä. Mutta voiko yksi ihminen muuttaa maailmahistorian kulkua, edes pieneltä osin?
(kuvaus)
***
Tämä on kesken ja saa jäädäkin kesken. On nimittäin 6. osa, mitä en heti tajunnut..
Minulla on itsellä tämän sarjan ensimmäinen osa, olen lukenut sen joskus vuosia sitten (itseasiassa tammikuussa 2006 ;D ostin sen sairaalalukemiseksi itselle..). Pidin kirjasta, mutta tämän kirjan mukaan en ole oikein päässyt. Kerronta on jotenkin pitkäveteistä ja tylsää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste G. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste G. Näytä kaikki tekstit
lauantai 17. tammikuuta 2009
torstai 3. heinäkuuta 2008
Jane Green, Vauvakuume
Julia ja Mark ovat jämähtäneet suhteeseen, jossa ei tunnu olevan sen enempää rakkautta kuin intohimoakaan. Julian mielestä vauva olisi vastaus kaikkeen, mutta helpommin sanottu kuin tehty - ja auttaisiko se sittenkään?
Maeve on vannoutunut sinkku ja uranainen. Vauvat eivät kiinnosta häntä pätkän vertaa, kunnes pahin tapahtuu: hän tulee raskaaksi yhdenillan jutun jälkeen. Maeven mielestä tilanteeseen ei ole kuin yksi ratkaisu.
Samantha tajuaa jo itsekin olevansa oikea ylirasittuneen kotiäidin perikuva. Ystävät ovat kadonneet ties minne, raskauskilot eivät ole karisseet ihan toivottuun tahtiin ja vaatekaapistakin tarttuu käteen aina vain säkkimäisempiä villapaitoja. Ikuiset riidat aviomiehen kanssa saavat Samanthan lopulta vakuuttumaan siitä, että elämään on saatava muutos.
(takakansi)
***
No, täytyy sanoa, että enpä oikein tykännyt. Ihan kai tämä toisaalta ok oli, luki kyllä, mutta enempi tämä kai ärsytti kuin viihdytti.
Sillähän ne todelliset lapsettomuusongelmat ratkeaakin, että käydään vähän paneksimassa muita. Ja jos lasta ei kuulu, niin omille teilleen vaan, jonkun kans se tulee tuosta noin vaan sormia napsauttamalla, vaikkei edes haluais.
Ainoa huvittava kohta oli alussa, kun Julia oli käyttänyt 200 puntaa raskaustesteihin, testasi oikein innokkaasti jo ennen kuukautisia. Huvittavaa tämä oli siksi, että sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ostavat varaston raskaustestejä ;))
En mä oikein tiedä. Ei vaan iskenyt.
Lapsettomuus on vakava asia ja tiedän sen (kokemusestakin) että helposti elämä alkaa pyöriä en ympärillä, kuten Julialle kävi, mutta silti.
Tiedän senkin, että pienen vauvan äitinä ei tosiaankaan ole ulkonäkö aina ensisijalla. Ja yhteenottoja kotonakin tulee helposti, kun on väsynyt.
No, jos luulee tämän tyyppisistä kirjoista pitävänsä, niin kannattanee sitten lukea ihan itse.
Maeve on vannoutunut sinkku ja uranainen. Vauvat eivät kiinnosta häntä pätkän vertaa, kunnes pahin tapahtuu: hän tulee raskaaksi yhdenillan jutun jälkeen. Maeven mielestä tilanteeseen ei ole kuin yksi ratkaisu.
Samantha tajuaa jo itsekin olevansa oikea ylirasittuneen kotiäidin perikuva. Ystävät ovat kadonneet ties minne, raskauskilot eivät ole karisseet ihan toivottuun tahtiin ja vaatekaapistakin tarttuu käteen aina vain säkkimäisempiä villapaitoja. Ikuiset riidat aviomiehen kanssa saavat Samanthan lopulta vakuuttumaan siitä, että elämään on saatava muutos.
(takakansi)
***
No, täytyy sanoa, että enpä oikein tykännyt. Ihan kai tämä toisaalta ok oli, luki kyllä, mutta enempi tämä kai ärsytti kuin viihdytti.
Sillähän ne todelliset lapsettomuusongelmat ratkeaakin, että käydään vähän paneksimassa muita. Ja jos lasta ei kuulu, niin omille teilleen vaan, jonkun kans se tulee tuosta noin vaan sormia napsauttamalla, vaikkei edes haluais.
Ainoa huvittava kohta oli alussa, kun Julia oli käyttänyt 200 puntaa raskaustesteihin, testasi oikein innokkaasti jo ennen kuukautisia. Huvittavaa tämä oli siksi, että sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ostavat varaston raskaustestejä ;))
En mä oikein tiedä. Ei vaan iskenyt.
Lapsettomuus on vakava asia ja tiedän sen (kokemusestakin) että helposti elämä alkaa pyöriä en ympärillä, kuten Julialle kävi, mutta silti.
Tiedän senkin, että pienen vauvan äitinä ei tosiaankaan ole ulkonäkö aina ensisijalla. Ja yhteenottoja kotonakin tulee helposti, kun on väsynyt.
No, jos luulee tämän tyyppisistä kirjoista pitävänsä, niin kannattanee sitten lukea ihan itse.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Jane Green, Anoppiahdistus
Dan ja Ellie ovat elävä todiste siitä, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Kiltti Dan on urheiluhullu, temperamenttinen Ellie karttaa liikuntaa. Ellie on puoliksi orpo, Danilla on taas mukava, mutta määräilevä äiti, joka haluaa tietää kaiken poikansa elämästä.
Aluksi Elliesetä on hauskaa päästä osaksi sulhasensa kiinteää perhettä. Mutta kun hääpäivä lähenee, Ellie alkaa aprikoida. Onko ihan normaallia, että Dan puhuu äitinsä kanssa kaksi kertaa päivässä? Ja anoppiko päättää millaiset häät pidetään? Itse asiassa... kun Ellie nai Danin, liitossa on jo valmiiksi "toinen nainen".
Ongelmat kärjistyvät, kun anoppi kuulee tulossa olevasta lapsenlapsesta. Hyvää tarkoittavasta asioihin puuttumisesta ei tahdo tulla loppua ja tarvitaan paljon kipeitä ratkaisuja, ennenkuin Ellien anoppiahdistus hellittää.
(takakansi)
****
Onneksi kirjaston palautetuista löytyi jotain hömppää. Kaipasin sitä tässä, kun pari päivää sitten käväsin kirjastossa.
En ole aikaisemmin lukenut Greenia ja nyt taisin ottaa kaksikin kirjaa.
Tämän kohdalla tuntui alussa, että joo, onpahan kirja. Ihan ok, mutta ei vaan tempaa mukaansa. Sitten tulikin yllättäviä tapahtumia ja kaikki muuttui ja kirja ottikin otteeseensa.
Ihan hyvää kesälukemista. Kuvailee erään naisen suhdetta ja elämää. Ystäviä, perhettä jne. Vähän niinkuin päiväkirjamuotoon kirjoitettuna, ei kuitenkaan aivan suoraan ole päiväkirjakaan.
Aluksi Elliesetä on hauskaa päästä osaksi sulhasensa kiinteää perhettä. Mutta kun hääpäivä lähenee, Ellie alkaa aprikoida. Onko ihan normaallia, että Dan puhuu äitinsä kanssa kaksi kertaa päivässä? Ja anoppiko päättää millaiset häät pidetään? Itse asiassa... kun Ellie nai Danin, liitossa on jo valmiiksi "toinen nainen".
Ongelmat kärjistyvät, kun anoppi kuulee tulossa olevasta lapsenlapsesta. Hyvää tarkoittavasta asioihin puuttumisesta ei tahdo tulla loppua ja tarvitaan paljon kipeitä ratkaisuja, ennenkuin Ellien anoppiahdistus hellittää.
(takakansi)
****
Onneksi kirjaston palautetuista löytyi jotain hömppää. Kaipasin sitä tässä, kun pari päivää sitten käväsin kirjastossa.
En ole aikaisemmin lukenut Greenia ja nyt taisin ottaa kaksikin kirjaa.
Tämän kohdalla tuntui alussa, että joo, onpahan kirja. Ihan ok, mutta ei vaan tempaa mukaansa. Sitten tulikin yllättäviä tapahtumia ja kaikki muuttui ja kirja ottikin otteeseensa.
Ihan hyvää kesälukemista. Kuvailee erään naisen suhdetta ja elämää. Ystäviä, perhettä jne. Vähän niinkuin päiväkirjamuotoon kirjoitettuna, ei kuitenkaan aivan suoraan ole päiväkirjakaan.
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Kuki Gallmann, Unelma Afrikasta
Italiassa syntynyt Kuki Gallmann haaveilee koko lapsuutensa ajan Afrikasta. Nuoren tytön unelma toteutuu, kun hän muuttaa miehensä Paolon kanssa Keniaan, minne he perustavat suuren karjatilan. Työn ohella nuoret tutkivat innolla Afrikan mittaamattomia savanneja ja niiden upeaa elämää. Elämä hymyilee, kunnes ensin perheen isä ja myöhemmin myös poika saavat traagisesti surmansa. Sinnikäs Kuki Gallmann jää hoitamaan tilaansa ja huolehtimaan yksin pienestä tyttärestään. Lisäksi hän perustaa miehensä ja poikansa kunniaksi Afrikan luonnonarvojen säilymistä ja kehittämistä tutkivan Gallmannin muistosäätiön. Syvästä surusta Kukin pelastaa Afrikan luonto. Sieltä hän etsii voimaa ja rohkeutta ja löytää tien eteenpäin. (takakansi)
***
Marielkan blogin perusteella päätin hommata tämän kirjan käsiini. Kaipaisn jotain "erilaista", mutta hyvää lukemista. Ja tässä sitä sain.
Kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa kerrontaa. Kuvailee mielestäni todella mukaansatempaavasti elämää Afrikassa. Ei tee suurta numeroa niistä eroista, jotka siellä on länsimaihin verrattuna, mutta kertoo ne kuitenkin realistisesti ja elämänmyönteisesti.
Melkein saattoi kuvitella ja nähdä mielessään, millaisessa ympäristössä Kuki on elänyt perheineen. Toisaalta tämä kertoi myös siitä, miten elämä Afrikassakin on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa. Ei sielläkään kaikki pysy ennallaan, vaikka toisaalta on edelleenkin paljon aineksia alkuperäisiltä asukkailta olemassa.
Kuki selviää todella alkeellisissa oloissa ihailtavasti. Mikään ei ole helpoimman kautta tehtävissä, ei ole puhelinta, ei edes lämmintä vettä, silitysrautaa jne. Elämä on hänen sanojensa aivan erilaista kuin Italiassa vuosikymmeniin, jopa vuosisataan.
Kirja pyörii sekä miehen että pojan kuoleman ympärillä. Muutenkin Kukin kohdalle tulee ystävien jne menetyksiä (minusta) runsaasti. Hän kuitenkin selviää kaikesta omalla tavallaan ja ajan myötä. Alusta alkaen kirjassa jo valmistaudutaan siihen, että hän tulee menettämään kaksi rakkainta ihmistään.
Kirja oli tavallaan surullinen, mutta toisaalta taas elämänmyönteinen. Loppupuolella Kuki sanookin saavansa olla onnellinen, että oli löytänyt perheineen kodin Afrikasta, missä kuolema on erilainen tapahtuma kuin Euroopassa. Ystävät kaivavat haudan, viimeisen yön saa pitää vielä sen kuolleen siinä lähellä, viimeisen kerran hoitaa ja vahtia häntä ennen hautaamista jne. Ja haudan saa kaivaa mihin haluaa. Hehän eivät siis asuneet missään kaupunkialueella, vaan "erämaassa", jossa oli pitkät matkat joka paikkaan.
En tiedä mikä oli juuri se tärkein juju tässä kirjassa, että se vangitsi otteeseensa niin hyvin. Varmaankin kokonaisuus. Voin suositella kyllä tätä kirjaa, jos elämänkerrat kiinnostavat ja ennenkaikkea elämä Afrikassa.
***
Marielkan blogin perusteella päätin hommata tämän kirjan käsiini. Kaipaisn jotain "erilaista", mutta hyvää lukemista. Ja tässä sitä sain.
Kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa kerrontaa. Kuvailee mielestäni todella mukaansatempaavasti elämää Afrikassa. Ei tee suurta numeroa niistä eroista, jotka siellä on länsimaihin verrattuna, mutta kertoo ne kuitenkin realistisesti ja elämänmyönteisesti.
Melkein saattoi kuvitella ja nähdä mielessään, millaisessa ympäristössä Kuki on elänyt perheineen. Toisaalta tämä kertoi myös siitä, miten elämä Afrikassakin on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa. Ei sielläkään kaikki pysy ennallaan, vaikka toisaalta on edelleenkin paljon aineksia alkuperäisiltä asukkailta olemassa.
Kuki selviää todella alkeellisissa oloissa ihailtavasti. Mikään ei ole helpoimman kautta tehtävissä, ei ole puhelinta, ei edes lämmintä vettä, silitysrautaa jne. Elämä on hänen sanojensa aivan erilaista kuin Italiassa vuosikymmeniin, jopa vuosisataan.
Kirja pyörii sekä miehen että pojan kuoleman ympärillä. Muutenkin Kukin kohdalle tulee ystävien jne menetyksiä (minusta) runsaasti. Hän kuitenkin selviää kaikesta omalla tavallaan ja ajan myötä. Alusta alkaen kirjassa jo valmistaudutaan siihen, että hän tulee menettämään kaksi rakkainta ihmistään.
Kirja oli tavallaan surullinen, mutta toisaalta taas elämänmyönteinen. Loppupuolella Kuki sanookin saavansa olla onnellinen, että oli löytänyt perheineen kodin Afrikasta, missä kuolema on erilainen tapahtuma kuin Euroopassa. Ystävät kaivavat haudan, viimeisen yön saa pitää vielä sen kuolleen siinä lähellä, viimeisen kerran hoitaa ja vahtia häntä ennen hautaamista jne. Ja haudan saa kaivaa mihin haluaa. Hehän eivät siis asuneet missään kaupunkialueella, vaan "erämaassa", jossa oli pitkät matkat joka paikkaan.
En tiedä mikä oli juuri se tärkein juju tässä kirjassa, että se vangitsi otteeseensa niin hyvin. Varmaankin kokonaisuus. Voin suositella kyllä tätä kirjaa, jos elämänkerrat kiinnostavat ja ennenkaikkea elämä Afrikassa.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Patricia Gaffney: Pelastavat enkelit
Kirja kertoo neljän naisen ryhmästä, jotka tapaavat toisiaan kerran viikossa. Jokainen neljästä kertoo aina vuorollaan pätkän sen hetkisestä elämästä.
Eräs naisista on sairastanut syövän ja se uusiutuu. Toinen päättää vihdoin jättää miehensä. Kolmas rakastuu ukkomieheen. Neljäs kärsii lapsettomuudesta.
En jotenkin aluksi tykännyt kertomistyylistä, kirjan edetessä siihen tottui. Ihan ok oli lukea näinkin. Olen kai vain tottunut siihen, että kirja kertoo yhdesetä näkökulmasta, ei neljästä vuorotellen.
No, ei tämä mitenkään ihmeellinen teos ollut, ihan luettava hömppä, vaikkakin vakavista aiheista kertoikin.
Eräs naisista on sairastanut syövän ja se uusiutuu. Toinen päättää vihdoin jättää miehensä. Kolmas rakastuu ukkomieheen. Neljäs kärsii lapsettomuudesta.
En jotenkin aluksi tykännyt kertomistyylistä, kirjan edetessä siihen tottui. Ihan ok oli lukea näinkin. Olen kai vain tottunut siihen, että kirja kertoo yhdesetä näkökulmasta, ei neljästä vuorotellen.
No, ei tämä mitenkään ihmeellinen teos ollut, ihan luettava hömppä, vaikkakin vakavista aiheista kertoikin.
sunnuntai 6. tammikuuta 2008
Synnit, Judith Gould
Synnit
Gould, Judith
Helene Junotin jännittävä ja tenhoava tarina vie
Natsien miehittämältä Ranskan maaseudulta, missä hän joutuu oppimaan elämän julmat tosiasiat herkässä nuoruudessaan
Pariisilaiseen loistohotelliin, missä hän tekee likaiset kaupat rappeutuneen aatelimiehen kanssa: hän tyydyttää tämän intohimon ja saa vastalahjaksi kaiken mitä haluaa
Välimeren ristelyille, missä hän pelaa kolmen hengen peliä englantilaisen lordin ja viettelijättären kanssa ja astuu jälkimmäisen virittämään ansaan
, missä Helenen viholliset, hänen oman firmansa johtokunnan jäsenet, punovat juo
englantilaisen herttuan kartanoon, missä muutama hiljainen ja katkera sana ylhäisen naisen huulilta saavat hänen sydämensä särkymään
ja Manhattanin raharikkaiden neuvottelupöytiin, missä Helenen viholliset, hänen oman firmansa johtokunnan jäsenet, punovat juonia tuhotakseen hänet ja ottaakseen haltuunsa Helenen luoman
lehti-imperiumin.
**Tämmöistä tällä kertaa. Sisko oli pelastanut tän jostain roskiksesta ja laittoi miehen mukana sen tuleen mulle joskus.
Ihan luettava kirja. Tässä ei vaan ollut kansia, sisäkanteen oli liimattu tuo ylläoleva teksti. Oletan tämän olevan täysin fiktiota. Mutta osa olisi voint olla totta. Ainakin se, mitä kerrottiin natseista, ja kuinka hän menetti perheestään suurimman osan. joutui pahan tädin huostaan. Alkoi työskennellä jne jne.
Toisaalta taas ihan selkeästi fiktiota. Mutta hömpp ä on hömppää. Mietin vain monesti, mistä hinnasta itse olisin valmis "myymään itseni". Vastaus on, etten tiedä. Hän halusi kostaa ne teot, jotka olivat hänet laittaneet kärsimään. Olivatko ne lopulta kärsimystä, en tiedä. Hän itse hyötyi, ja kärsi.
Kirja loppuu isä meidän rukoukseen ja siihen, että kaikki järjestyvät.
Toisaalta, yllättävä loppu. Kertaakaan kirjan aikana ei viitattu päähenkilön uskonnollisuuteen millään tavoin. Muiden ihmisten yhteydessä sellaista saatettiin mainita kyllä.
Lopussa rukouksen voimalla järjestyvät ne kaikkein tärkeimmät asiat. Ainakin niin kuvittelen.. Tai jäin siihen käsitykseen.
Gould, Judith
Helene Junotin jännittävä ja tenhoava tarina vie
Natsien miehittämältä Ranskan maaseudulta, missä hän joutuu oppimaan elämän julmat tosiasiat herkässä nuoruudessaan
Pariisilaiseen loistohotelliin, missä hän tekee likaiset kaupat rappeutuneen aatelimiehen kanssa: hän tyydyttää tämän intohimon ja saa vastalahjaksi kaiken mitä haluaa
Välimeren ristelyille, missä hän pelaa kolmen hengen peliä englantilaisen lordin ja viettelijättären kanssa ja astuu jälkimmäisen virittämään ansaan
, missä Helenen viholliset, hänen oman firmansa johtokunnan jäsenet, punovat juo
englantilaisen herttuan kartanoon, missä muutama hiljainen ja katkera sana ylhäisen naisen huulilta saavat hänen sydämensä särkymään
ja Manhattanin raharikkaiden neuvottelupöytiin, missä Helenen viholliset, hänen oman firmansa johtokunnan jäsenet, punovat juonia tuhotakseen hänet ja ottaakseen haltuunsa Helenen luoman
lehti-imperiumin.
**Tämmöistä tällä kertaa. Sisko oli pelastanut tän jostain roskiksesta ja laittoi miehen mukana sen tuleen mulle joskus.
Ihan luettava kirja. Tässä ei vaan ollut kansia, sisäkanteen oli liimattu tuo ylläoleva teksti. Oletan tämän olevan täysin fiktiota. Mutta osa olisi voint olla totta. Ainakin se, mitä kerrottiin natseista, ja kuinka hän menetti perheestään suurimman osan. joutui pahan tädin huostaan. Alkoi työskennellä jne jne.
Toisaalta taas ihan selkeästi fiktiota. Mutta hömpp ä on hömppää. Mietin vain monesti, mistä hinnasta itse olisin valmis "myymään itseni". Vastaus on, etten tiedä. Hän halusi kostaa ne teot, jotka olivat hänet laittaneet kärsimään. Olivatko ne lopulta kärsimystä, en tiedä. Hän itse hyötyi, ja kärsi.
Kirja loppuu isä meidän rukoukseen ja siihen, että kaikki järjestyvät.
Toisaalta, yllättävä loppu. Kertaakaan kirjan aikana ei viitattu päähenkilön uskonnollisuuteen millään tavoin. Muiden ihmisten yhteydessä sellaista saatettiin mainita kyllä.
Lopussa rukouksen voimalla järjestyvät ne kaikkein tärkeimmät asiat. Ainakin niin kuvittelen.. Tai jäin siihen käsitykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)