Virpi Hämeen-Anttila, Kolmastoista lapsi

Nyt puuttuu takatekstit, koska en jaksa :D

Mutta tämä kertoo kuuluisasta muusikosta, lähinnä hänen "Hylkäämistä" lapsistaan, he ovat jo aikuisia, mutta lapsuuden traumat kummittelevat taustalla. Mitä on, kun ei uskalla rakastaa, tai ei suostu rakastettavaksi, mitä kaikkea voikaan kantaa takanaan pitkälle aikuisuuteen ja mitä tapahtuu, kun saa vastuulleen toisen, sellaisen, johon rakastuu?

Mielenkiintoinen kirja tämäkin ja pisti ajattelemaan kaikenlaista. Miten asiat voivatkin vaikuttaa, näyttää erilaisille. Kuinka ihmiset toimivat parhaaksi katsomalla tavallaan, mutta muista se näyttää erikoiselle. Mitä on luottamus ja läheisyys, mitä sitten, kun se puuttuu.

Loppu hyvin, vaikka minusta olikin jotenkin "hassua", että *nyt seuraa juonipaljastus...
Lopussa sillä päähenkilöllä oli sitten tosiaan mies, ja toinenkin. omituinen päätös. Mutta ehkä se oli vain minusta omituinen

Kristin Hannah, Rakkauden tähden

Angela DeSaria oli lapsena perheen prinsessa, nuorin kolmesta tyttärestä. Hän luuli tietävänsä, kuinka elämä hänen kohdallaan kulkisi eteenpäin: ensin opiskelut, sitten avioliitto ja äitiys. Siskojen, serkkujen ja ystävien mallin mukaisesti. Mutta Angie ja hänen miehensä eivät saa lasta. Vuosia kestävän epätoivoisen yrittämisen jälkeen avioliitto kaatuu, sillä se ei kestä toteutumattomien unelmien raskasta painoa.

Eron jälkeen Angie muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa lähelle railakasta, rakastavaa perhettään. Uuden elämän myötä Angie tutustuu mieheen, joka avaa hänen sydämensä lukot, ja seitsemäntoistavuotiaaseen tyttöön Laureniin, joka muuttaa hänen elämänsä täysin. Tytön äiti on alkoholisti, joka ei jaksa olla tyttärestään kiinnostunut.

Angie, joka haluaa olla äiti, ja Lauren, joka kaipaa äidin rakkautta, löytävät toisensa, ja Lauren muuttaa Angien luo asumaan. Mutta yhteiselo on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Dramaattisten käänteiden kautta Angie ja Lauren oppivat, mikä on perheen merkitys.


****

Luettava kirja. Tosin minulla oli tunne, että olen tämän tai tämäntyyppisen kirjan lukenut joskus ennenkin, se hiukan häiritsi.. Tuntui koko ajan jotenkin, että joo, näinpä just, joo niinpä, tietysti lapsettomuudesta kärsivä tuntee näin jooh ja niih.
Mutta kaikesta huolimatta tykkäsin ja oli nopea luettava.

Noah Hawley, Kaikki sanovat tahdon

Niin paljon onnea ja lupauksia, ja silti puolet avioliitoista päättyy eroon... Viihdyttävä, ajatuksia herättävä romaani siitä mitä rakastavaisille tapahtuu papin aamenen jälkeen

Laurie on kolmenkymmenenkuuden ja menettänyt uskonsa rakkauteen. Hän on vuosien mittaan valokuvannut yli tuhannet häät, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, miksi toiset pysyvät yhdessä ja toiset eivät.

Myös Laurien oma avioliitto on päättynyt eroon. Kokemuksensa kolhimana hän päättää selvittää, onko onnellisia loppuja olemassakaan ja aloittaa tutkimusretkensä etsimällä aviopareja, joiden häät on aikanaan kuvannut.

Sitten Laurie tapaa eräissä häissä salaperäisen kuokkavieraan ja tuntee outoa levottomuutta. Onko mitään järkeä ihastua mieheen, joka kulkee vieraiden häissä katselemassa toisten onnea? Etenkään kun oma sydän on jo ennestään haavoilla.

(Takakansi)

***

Joko en osaa lukea, tai valitsen sopimattomia kirjoja, koska en pitänyt tästäkään.
Enkä mä löytänyt tuohon takakannen punattuun tekstiin kyllä vastausta löytänyt tästä kirjasta. EIkä tämä kertonut mistään muusta kuin siitä, että se otti valokuvia, ja otti valokuvia, ja otti valokuvia. Ja sillä oli traumoja lapsuudesta (kelläpä ei). Ja sitä rataa. Olisin oikeasti toivonut, että kirja olisi mennyt takakannen selostusta syvemmälle, mutta ei mennyt. Tai sitten en osaa lukea.

Miten ihmeessä tuhlaan aikaani surkeisiin kirjoihin?

Torey Hayden, Häkkipoika

Vavahduttava tositarina pelkojen lamauttamasta, itsensä häkkiin sulkeneesta 16-vuotiaasta Kevinistä

Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua. Kun Kevinin käyttäytymisessä ei näyttänyt tapahtuvatn muutosta, apuun pyydettiin Torey Hayden. Vähitellen jää alkoi sulaa. Kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen, myös pohjattoman vihan vallassa isäpuoltaan kohtaan...
Järkyttävyydestään huolimatta Kevinin tarina antaa toivoa osoittaessaan rakkauden ja aidon välittämisen voiman.

(takakansi)
****
Kirjaston tänään palauttettujen hylly on usein paras paikka ;) Sieltä tämäkin löytyi, yleensä Haydenin kirjoja ei hyllyissä näy.

Hayden kirjoittaa rankoista asioista. Niin nytkin. Toisaalta minusta tuntuu, että voiko tämä kaikki olla totta. Minä uskon sen, että tuon pojan tila ja tilanne on totta, mutta..
En ymmärrä miten Hayden jaksaa tuollaisia tilanteita, miten hänen voimansa riittävät, henkiset siis. Ja mikä taho maksaa hänelle palkan, että hän hoitaa tuollaista lasta, joka on "tuomittu" laitokseen ja eristyksiin?

"ihmeitähän" taas tapahtui, mutta mikä johtui Haydenista, mikä siitä, että poika vihdoin koki, että hänen on aika tehdä tilanteelle jotain. Molemmista luulen, koska jos on vuosia sulkeutunut ja ollut hiljaa, ei sieltä ilman apua varmasti pääse pois.

Minua järkytti sosiaalityöntekijöiden tavat, he olivat jättäneet pois kaikki Kevinin historiaa koskevat asiat, kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut, missä ja milloin. Lopulta alkoi selvitä ythä sun toista kamalaa, mikä olis kenties (ja varmastikin) helpottanut tilanteen hoitamista, jos asiat olisivat olleet tiedossa ja ne olis otettu tosissaan.
Minusta oli järkyttävää mitä kaikkea lapset voivat joutua kokemaan ja kärsimään, kun tilanteeseen ei puututa sen vaatimalla tavalla. Toivon ettei Suomessa ihan noin hoideta asioita..

Mutta jos tämän tyyppisistä tykkään, niin kannattaahan se tämäkin lukea.

Lin Hallberg, Maailman ihanin Sinttu

Vihdoinkin Elina ja hänen kaverinsa pääsevät aloittamaan ratsastustunnit Siltakylän tallilla. Ratsastuksenopettaja Inka on mukava, ja isoista ponitytöistäkin voi aina ottaa mallia.
Talli on ihmeellinen ja jännittävä paikka. Siellä Elina tapaa Sintun, maailman ihanimman shetlanninponin. Eräänä päivänä, kun Elina tulee tallille, Sinttu ontuukin kaviotaan. Mitä on tapahtunut?
Elina päättää, että hänestä tulee taitava ponityttö. Hän aikoo pitää Sintusta oikein hyvää huolta.

Maailman ihanin Sinttu aloittaa uuden helppolukuisen ponisarjan, jossa viihdytään tallilla, hoidetaan innokkaasti poneja ja opitaan vaikka kuinka paljon ratsastamisesta.

(takakansi)

***

Lapsi oli ihan myyty tämän kirjan kohdalla, sen olisi saanut lukea kerralla putkeen, jos olisi hänestä ollut kiinni. Millään ei olisi malttanut odottaa seuraavaan kertaan (sama ilmiö on menossa Marikki-kirjan kohdalla kyllä...).
Tykkäsin itsekin lukea tätä, helppo oli lukea ääneenkin, tehty juuri tuollaiselle pienelle tytölle. Oli tapahtumia, mutta ei liikaa, sekä asiaa myös, kuten miten tallilla käyttäydytään ja muutenkin vähän, että miten toimitaan hevosten kanssa.

Eiköhän me tätä suositella kaikille 6-8-vuotiaille tytöille (ja pojille!), jotka jaksavat innostua poneista ja tallielämästä.

Tami Hoag, Maaksi jälleen

Etsiväpari Sam Kovac ja Nikki Liska saa tuttkittavakseen Andy Fallon - nimisen poliisin oudon kuoleman. Fallon on löydetty makuuhuoneestaan alastomana ja hirttäytyneenä. Mutta onko kyseessä vahinko, itsemurha vai murha?
Fallon työskenteli poliisin Sisäisessä tutkintatoimistossa ja selvitteli juttua, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään, Kovac ja Liska joutuvat etsimään vastauksia niin poliisivoimien sisältä kuin ulkopuoleltakin.

(takakansi)

****

Olen joskus aiemmin lukenut saman kirjoittajan Haluton todistaja, siitä pidin kyllä (ei löydy blogista). Siskon kirjahyllystä löytyi sitten tämäkin, mutta minusta tämä ei ollut yhtä hyvä.
Toisaalta itse koen niinkin, että dekkarit pitäis lukea suht intensiivisesti, etenkin jos ei ole kovin hyvin otteessaan pitävä tarina, jotta pysyy "sisässä" siinä jutussa. Tässä kirjassa oli vaan sekin, että en oikein tiedä, pääsinkö edes sisälle näihin tapahtumiin..
Ihan perusdekkarikamaa, keskittyen vaan poliisin sisäisiin juttuihin, vähän sivuttiin sitten jotain muutakin ja olihan siellä tietysti niitä perhekytkentöjäkin.

No, en nyt kuitenkaan kenellekään suosittele tätä, että lukekaa ihmeessä, mutta jos nyt sattuu kiinnostamaan ja käteen jostain, niin olishan se kiva kuulla muidenkin mielipide.
Enempi suosittelen ehkä sitä kirjaa Haluton todistaja, tosin en nyt muista, oliko se todella hyvä, vai vaan hyvä vai välttävä, ainakin muistan sen aikojen jälkeen paremmaksi kuin tämän...

(ja lukutahti tulee olemaan näin hidas ja todennäköisesti hidastumaan entisestäänkin. Koulu vaatii veronsa ja tenttikirjoja en ehkä ala blogata ;) )

Laila Hietamies, Siniset Viipurin illat

"Nyt hänen on lupa koota itseään, lupa suunnitella, lupa toteuttaa, lupa antaa itselleen aikaa."
Näin Ida Maria ajattelee. Hän on muuttanut tyttärineen Viipuriin, vanhojen lehmusten ja piilipuiden kapunkiin.
Elämän virta ei kuitenkaan koskaan pysähdy. Lyhyen ajan sisällä Ida Marialle tapahtuu paljon; kypsä, viisas, harkitseva nainen joutuu kysymään kuin nuori tyttö mikä tie hänen pitäisi valita.
Laila Hietamies luo taiturimaisesti romaaninsa rikkaan ja monivivahteisen sisäisen maailman, antaa lukijan elää mukana ihmisten kohtaloissa. Ja ympärillä on 30-luvun kukoistava Viipuri, sen kadut, puistot, kahvilat, sen huikaisevan siniset illat.

(takakansi)

Avioliitto ja vuodet Ristiniemessä ovat takanapäin. Nyt Ida Maria on vapaa ja itsenäinen, mutta myös yksin vastuussa lähimmäisistään.
Eniten hän on huolissaan aistillisesta, omia teitään kulkevasta, todelliseksi kaunottareksi kasvaneesta Mirjamista ja jo nuoreksi naiseksi varttuvasta tyttärentyttärestään Annista.
Juuri kun omassa rikkaassa mielikuvitusmaailmassaan viihtyvä, kirjoittava tyttö on herkimmillään, myös tytön isää koskeva salaisuus nousee ajankohtaiseksi.
Välillä Ida Maria tuntee oman tulevaisuutensa olevan kuin pöydälle heitetyt arpakuutiot.
Hän tulee tutuksi elämän arvaamattoman haurauden ja ihmisten pelottavan julmuuden kanssa. Mutta hän tietää kestävänsä. Hänen sieluaan lääkitsee luonto ja rakastavan miehen läheisuus; yhteenkuuluvuus jollaista Ida Maria ei ole ennen kokenut.

Siniset Viipurin illat on jatkoa romaanille Kylä järvien sylissä. Kumpikin romaani on luettavissa myös täysin itsenäisenä teoksena.

(etukannen lipare)

***
Tykkäsin tästäkin kirjasta, vaikka alussa en oikein käsittänyt, miten tämä aikajanallisesti sijoittuu. Tässä hypittiin vuoroin vuodessa 31 ja siitäeteenpäin sekä vuodessa 36. Kuitenkin kaikki selvisi parhain päin.
Ahdasmielistä on ollut elämä tuolloinkin, ihmiset yhtä uteliaita ja sensaationhakuisia kuin nykyäänkin. Ja isokaan paikkakunta ei loppujen lopuksi ole iso. Juorut kiertävät ja kasvavat.

Mutta jos tälläinen historiankuvaus ja perhe-elämä kiinnostaa, niin suosittelen kyllä näitä kirjoja. Hietamies osaa kirjoittaa mukaansatempaavasti ja saa ihmiset kirjoissa elämään.

Laila Hietamies, Kylä järvien sylissä

Eletään 30-luvun alkua Karjalan ikiaikaisten metsien ja suurten vesien syleilemässä pienessä kylässä lähellä Vienan laulumaita.
Ristiniemi on kylän taloista suurin, talvisin pieni Anni ja hänen isoäitinsä Ida Maria viettävät siellä pitkät ajat kahden. Mutta kun juhannus koittaa, Ristiniemi on täynnä väkeä. Sortavalassa opettajan oleva äiti on tullut, äidin neljä sisarta, puuasioissa ympäri Karjalaa liikkuva isoisä.
Maisterin huvilalta kuuluu juhannusvieraitten iloinen nauru. Kevään voimasta villiintyneen Myllynkosken pauhu houkuttelee luokseen: se on kuin lumous, metsän väen ja menninkäisten kutsu pienelle tytölle, aikuisille lupaus onnesta ja sen täyttymyksestä.

(Takakansi)

Laila Hietamies on tunnetusti lapsen ja luonnon kuvauksen harvinaislaatuinent aitaja. Tässä romaanissa hän on parhaimmillaan.
Annin elämään liittyvien monien ihmisten kautta rakentuu rikas kuva aikuisten maailmasta ja ihmissuhteiden moninaisuudesta, unelmista ja menetyksistä, rakkaudesta ja ristiriidoista joita ei voi välttää.
Kesän suureen juhlaan juhannukseen on valmistauduttu suurin toivein, mutta siitä tulee täysin toisenlainen kuin mihin kylässä on totuttu. Kätketyt kaunat nousevat pintaan, salaisuudet paljastuvat, monen ihmisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.
Eivätkä maailmalla valtaa saavat yhteiskunnalliset aatteetkaan jätä rauhaan järvien sylissä uinuvaa kylää ; myös niiden suhteen kyläläisten on kesän aikana tehtävä omat ratkaisunsa.

(etukannen sisälipare)

****

En olekaan muutamaan vuoteen lukenut Hietamiestä ja ihan sattumalta eilen yhden nappasin, enkä edes tehnyt minkaanlaista valintaa, otin sen, mikä ekana käteen sattui. Ja nyt harmittaa, etten ottanut useampaa.
Kirja kuvasi mielestäni niin elävästä Annin ja muiden Ristiniemeläisten elämää, että se tempaisi väkisinkin mukaansa.
Toisaalta olen itkuiikka, jota pienen lapsen kova kohtalo välistä lähes itketti, ihan tahtomattakin.

Pidin kyllä tästä kirjasta ja jos elmä 30-luvun Karjalassa kiinnostaa, niin tässä olisi yksi mielestäni luettava kirja. Kerronta oli sujuvaa, kuvaus elävää, ihmiset oli helppo kuvitella kuvausten perusteella ihan eläväksi.

Torey Hayden, Nukkelapsi

Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin.
Ensivaikutelma on se, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin palajstaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä totuus Downin syndoomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä.
Torey alkaa tavat oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.

Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, ett turvallisten aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin kokemuksista.

(takakansi)


***

Juhannusliesu kannatti, koska sain tuttavien mökiltä napata pari kirjaa lainaa ja toinen oli tämä.
En ollut tätä lukenut ja Haydenin kirjoja luen mielelläni, joten eilen illalla piti urakoida tämä. Ei malttanut laskea käsistään.

Tässä kirjassa Hayden joutui luokan avustajalle monesti puolustelemaan tekojaan ja tapojaan toimia. Avustaja olisi halunnut toimia ihan eri tavalla ja toimikin. Hän ei suostunut ottamaan Haydenin ja luokan yhteisiä tapoja omakseen.
Luokan yhteishengen muodostamiseen meni kauan aikaa, mutta vihdoin se löytyi.

Kirjassa oli jostain tosiestra kirjasta tuttu Billy, joka onkin älykkäämpi kuin kukaan on osannut koskaan kuvitellakaan. Lisäksi kaksospojat sekä eräs Touretten syndroomaa sairastava poika.
Ja pari satunnaisesti käyvää lasta.

Venus on kuitenkin se haaste. Minusta on oikeasti kammottavaa lukea, miten lapsia kohdellaan ja kuinka välinpitämätöntä viranomaisten asenne on. Sitten kun lapsi joutuu todellakin vaaraan, pyöritellään olkapäitä ja ihmetellään, miksi kukaan ei ole huomannut mitään..

Toisaalta ihmettelen Haydenin energiaa, hän käyttää välitunninkin lapsen kanssa työskentelmeiseen, miettii ja kehittelee erilaisia tapoja. Vaikka tässä kirjassa tuli ilmi sekin, että hän on aika "jäykkis" eli ei helposti muuta hyväksi havaittua tapaa, vaikka lapset ehkä sitten olisivatkin siihen valmiita. Ei ota luokan kanssa riskejä. Toisaalta ymmärrän sen, koska se voi sekoittaa koko touhun niin pahasti, että alusta on aloitettava.

Järkyttävä kohtalo lapsella, vaikka kaikki kääntyikin loppujen lopuksi parhain päin. Ja Haydenkin onnistui haasteissaan. Suosittelen kyllä, jos Hayden yleensä ottaen uppoaa.

Kristin Hannah, Sisarten kesken

Menneisyyden aiheuttamille haavoille on annettava lupa parantua

Meghann on 42-vuotias asianajaja, joka asuu yksin hulppeassa asunnossa ja ajaa tuliterällä Porschella. Eronneena naisena ja avioerojuristina hänen on vaikea uskoa kestävään rakkauteen. Siksi hän on pyrkinyt välttämään sitoutumista kaikkeen muuhun paitsi työhönsä. Yllättäen hän joutuu työssään hengenvaaralliseen tilanteeseen, jonka jälkeen hänet melkein pakotetaan pitämään lomaa työstään.

Meghannin mielestä hänen nuorempi sisarensa Claire antaa elämänsä valua hukkaan, sillä tämä on keskeyttänyt aikoinaan yliopisto-opintonsa ja ryhtynyt hoitamaan isänsä kanssa vaatimatonta lomakeskusta pienellä paikkakunnalla. Ja nyt, 35-vuotiaana yksinhuoltajaäitinä, Claire aikoo yhtäkkiä mennä naimisiin hiihdonopettaja-kantrilaulajan kanssa vain parin viikon kuluttua ensi tapaamisesta. Häiden lähestyessä sisarusten on vihdoin uskallettava kohdata toisensa rehellisesti ja avoimesti.

Kristin Hannahin uusimman menestysromaanin keskeisenä teemana on monisäikeinen sisarussuhde. Taustalla on vaikea lapsuus rikkinäisessä perheessä, holtiton äiti ja eri isät. Kumpikin kokee tulleensa petetyksi. Nyt molemmat ovat tulleet elämässään risteyskohtaan, ja päästäkseen eteenpäin heidän on katsottava myös taakseen...


***
Ihan sattumalta taas otin lukemista kirjastosta ja tämä osoittautuikin mukaansa tempaavaksi kirjaksi.
Toisaalta, minusta tuntui täysin käsittämättömälle, että toinen päähenkilöistä pitää laittaa vielä sairastumaan kirjan loppupuolella. Mutta tottakai silläkin oli tarkoituksena, löysihän toinenkin sitä myötä rakkauden elämäänsä ja vastapuoli taas pääsi vanhasta traumasta eroon löytämällä rakkauden ja osoittamalla taas kerran ammatillisen pätevyytensä.

Joku näissä ihmissuhdekirjoissa vaan näyttää vetävän puoleensa. Toisaalta tykkäsin tämän kirjan tyylistä, jokin siinä vain sai tekstin sujumaan ja lukemisen helpoksi.

Kirjassa puhutaan sisarusten nykyisestä elämäntilanteesta, he ovat täysin erilaisissa piireissä. Lapsuudestakin mainitaan aina jotain ja kerrotaan taustaa, miksi ovat päätyneet siihen mihin ovat.
Kumpikin ovat elämäänsä tyytyväisiä, ainakin tietyn aikaa.

Mutta tykkäsin ihan kevyenä viikonloppulukemisena lukea tämän.

Torey Hayden: Toisten lapset

Pieni poika toisteli kaikuna muiden ihmisten puheita ja radion sääennusteita. Kaunis seitsemänvuotias tyttö oli saanut vanhempiensa raa'asti pahoinpitelemänä aivovamman. Vihainen ja väkivaltainen kymmenvuotias poika oli nähnyt, kun hänen äitipuolensa murhasi hänen isänsä. Ujo kaksitoistavuotias tyttö oli erotettu katolisesta koulusta raskauden takia. Yhteistä kaikille neljälle oli se, että heidät sijoitettiin erityisopettaja Torey Haydenin luokalle. He saivat rakastavan ja ymmärtävän opettajan, joka ei koskaan lakannut välittämästä ja joka yhdisti rakkaudetta kasvaneet lapset yhdeksi perheeksi. Torey Hayden on työskennellyt erityisopettajana kouluissa, sairaaloissa, laitoksissa ja yliopistoissa. Hänen lapsia ja lapsipsykologiaa käsitteleviä kirjojaan on käännetty lukuisille kielille.

*******

Siskon kirjahyllystä nappasin tämän lainaan. En olekaan lukenut pitkään aikaan Haydenia. Vuosi sitten luin anopin kasasta "Aavetytön".

Nämä oli taas.. Tuttua hayden-laatua. Kertoo elävästä elämästä, lapsista, joidenlaisia on olemassa, silti on niin vaikea uskoa..
Osalle lapsista ongelmia ovat aiheuttaneet vanhemmat tai muu lähipiiri, osa taas kärsii jostain kehityshäiriöstä, jonka syytä ei tiedetä.. Kuten tässä kirjassa Boo.

Sääliksi kävi Lorey, joka oli joutunut vanhempiensa uhriksi. Mikä ihme saa aikuisen ihmisen hakkaamaan pientä lasta niin, että hänelle tulee aivovamma? Ei voi ymmärtää.
Minusta oli ihailtavaa se, kuinka Hayden kehitteli hänellekin oppimismenetelmiä.
Lapsi kun ei ollut tyhmä, hän ei vaan voinut oppia lukeamaan ja kirjoittamaan. Asiat hän kuitenkin oppi ja oli kiinnostunut.

Tai Tomasso.. Äiti kuollut ja äitipuoli murhasi isän ja hän näki kaiken. Pompottelua paikasta toiseen, sijaisperheitä, joiden kasvatuskäytännöt ovat mitä sattuu.
Jotenkin tuntuu, että onnistuisiko Suomessa kohdella sijoitettua lasta miten vain? Tai pompotellaanko täällä lapsia perheistä toisiin? En tiedä sen laajemmin, mutta aloin vain miettiä..

Kirja oli tosi koskettava, säälitti lapset. Ja ei voi kuin ihailla Haydenia, joka jaksaa työskennellä tuollaisten lasten parissa. Ei koskaan tiedä, mitä tulee, millaiseksi luokka muodostuu ja millaisia menetelmiä voi käyttää. Mitä kannattaa käyttää, miten lapset reagoi jne. Voi vaan toivoa parasta ja yrittää parhaansa.

Ja vaikka tekee parhaansa, niin sitten ovat ne muut tahot, jotka ovatkin eri mieltä.
Hayden kirjoitti useaan otteeseen olevansa pelkuri, eikä jaksanut panna vastaan niille, jotka olivat eri mieltä tai kyseenalaistivat hänen menetelmiään. Tai syyttivät häntä lepsuilusta.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että se oli toisaalta viisaasti tehty. Useille opettajille tuollaisten lasten kanssa työskentely on outoa, he eivät ymmärrä välttämättä sitä, että juuri ne tavalliset opetusmenetelmät eivät sovi. Kamalaa oli lukea siitä, miten vanha ja kokenut opettaja nolasi Loreyta luokassa, koska hän ei osannut lukea eikä oppinut. Hänestä lapsi vain hidasteli ja teki tahallaan kirjoitusharjoituksia väärin.

Mutta jos siis Haydenin kirjoista pitää, suosittelen tätäkin kirjaa.