Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin.
Ensivaikutelma on se, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin palajstaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä totuus Downin syndoomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä.
Torey alkaa tavat oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.
Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, ett turvallisten aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin kokemuksista.
(takakansi)
***
Juhannusliesu kannatti, koska sain tuttavien mökiltä napata pari kirjaa lainaa ja toinen oli tämä.
En ollut tätä lukenut ja Haydenin kirjoja luen mielelläni, joten eilen illalla piti urakoida tämä. Ei malttanut laskea käsistään.
Tässä kirjassa Hayden joutui luokan avustajalle monesti puolustelemaan tekojaan ja tapojaan toimia. Avustaja olisi halunnut toimia ihan eri tavalla ja toimikin. Hän ei suostunut ottamaan Haydenin ja luokan yhteisiä tapoja omakseen.
Luokan yhteishengen muodostamiseen meni kauan aikaa, mutta vihdoin se löytyi.
Kirjassa oli jostain tosiestra kirjasta tuttu Billy, joka onkin älykkäämpi kuin kukaan on osannut koskaan kuvitellakaan. Lisäksi kaksospojat sekä eräs Touretten syndroomaa sairastava poika.
Ja pari satunnaisesti käyvää lasta.
Venus on kuitenkin se haaste. Minusta on oikeasti kammottavaa lukea, miten lapsia kohdellaan ja kuinka välinpitämätöntä viranomaisten asenne on. Sitten kun lapsi joutuu todellakin vaaraan, pyöritellään olkapäitä ja ihmetellään, miksi kukaan ei ole huomannut mitään..
Toisaalta ihmettelen Haydenin energiaa, hän käyttää välitunninkin lapsen kanssa työskentelmeiseen, miettii ja kehittelee erilaisia tapoja. Vaikka tässä kirjassa tuli ilmi sekin, että hän on aika "jäykkis" eli ei helposti muuta hyväksi havaittua tapaa, vaikka lapset ehkä sitten olisivatkin siihen valmiita. Ei ota luokan kanssa riskejä. Toisaalta ymmärrän sen, koska se voi sekoittaa koko touhun niin pahasti, että alusta on aloitettava.
Järkyttävä kohtalo lapsella, vaikka kaikki kääntyikin loppujen lopuksi parhain päin. Ja Haydenkin onnistui haasteissaan. Suosittelen kyllä, jos Hayden yleensä ottaen uppoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti