Bodie Thoene: Kaikki joet mereen (Irlanti-kronikka 4)

Ballyknockanorin kylän tulevaisuus näyttää syksyllä 1844 viimeinkin valoisalta! Korskea eversti Mahon on kuollut ja väki voi hengittää vapaammin. Myös miesmuistiin paras perunasato lupaa helpompaa talvea.

Kate Donovan odottaa lasta, mutta isän, englantilaisten karkottaman Joseph Burken on piileskeltävä Lontoossa. Erottavatko juonitttelut puolisot lopullisesti toisistaan? miten käy kok o saaren asujaimiston, kun hirvittävä perunarutto iskee suoraan elämän perusedellyksiin?

IRLANTI-KRONIKAN päätösosa kertoo mukaansatempaavasti juonensa myötä niistä tekijöistä, jotka johtivat satojentuhansien saarelaisten muuttoon meren taakse Amerikkaan, vapaamman ja turvatumman elämän toivossa. Mutta myös paikalle jääneiden elämän on jatkuttava. Poliittiset ja uskonnolliset jännitteet eivät koskaan ratkea ylivallalla ja sorrolla - vain sisältäpäin nouseva sovinto ja vakaumuksen kunnioittaminen tuo rauhan.

(takakansi)

***

Nojaa, mukaansatempaava? No, parempi tämä oli toisaalta kuin jotkut toiset osat tästä kronikasta. Mutta sitten taas ne, joissa yritettiin viitata vallankumoukseen tms, olivat edelleenkin sitä blaablaata, jota ei meinannut jaksaa lukea, vaan teki mieli loikkia yli. Ei vaan temmannut mukaansa, oli jotenkin niin kaukana siitä kirjan normaalielosta.

Jos kirja olisi keskittynyt kertomaan (tai koko kronikka) aikaa pelkästään tavallisen kansan taholta, eikä yrittänyt keinotekoisesti tehdä yhdestä kahdesta henkilöstä osallista kaikkeen, olisi juoni voinutkin temmata mukaansa... Tai en tiedä, tuli vain sellainen tunne.
JOtenkin niin paljon henkilöitä, joihin poikettiin välistä ja kerrottiin joku sana.
Tottakai henkilöitä menee kirjosisa/kronikoissa, mutta joko pitäis olla selkeä rooli juonen kannalta tai jotain muuta sellaista, nyt tuntui, että välistä osa henkilöistä on vaan kirjan täytteenä. Eivät olleet "elävänä mukana".

Toisaalta, onhban se ollut järkyttävää, kun se perunarutto on iskenyt, tai englantilaiset ovat sortaneet irlantilaisia ja oma uskokin on kielletty ja yritetty väkisin käännyttää.. Vaikka sitäkin nyt on tapahtunut ydhessä sun toisessa paikassa, mutta..

Jotenkin silti nämä kaikki oli niin irrallisia osia.
Ja jäin lopusta miettimään, onkohan joku maanomistaja todellakin hommannut kaikki "torpparinsa" Amerikkaan? Maksanut 500 hengelle matkan, vuokrannut laivan jne, että ovat päässeet pois Irlannista? Jotenkin tuntuu uskomattomalle, mutta voihan olla ollut todellakin niin ystävällisiä ja vuokralaisilleen lojaaleja maanomistajia, en tiedä.
Ja tosi upeaa, jos on ollut!

Mutta nojaa, voihan tämän lukea, jos luulee, että tämä kiinnostaa, mutta ei nyt mikään kirjallisuuden huipputeos ollut tämä kronikka.
Suosittelen Thoenelta mieluummin jotain muuta, koska hän osaa kirjoittaa, mutta jotenkin Irlanti ei vaan nyt onnistunut.

Tuhkasta nousee toivo, Bodie & Brock Thoene

Anteeksiantamattomuus ja luottamuus voivat katkaista sukupolvien väkivallan ja kirouksien ketjun.
~~
Burken perintökartanun hiiltyneet rauniot kytevät. Tuhkan alta paljastuu kimaltava yllätys. Kääntyykö samalla kovia kokeneen Ballyknockanorin kylän kohtalo?

On Katen ja Josephin hääpäivä. Vuosien epäilyt ja kivinen polku näyttää tasoittuneen. Muttaäkkiä - häävalojen jälkeen - englantilainen sotilasjoukko piirittää paikan. Taasko onni pakenee, päivä kääntyy synkeydeksi?

Tuhkasta toivo nousee on kertomus vihasta, kavaluudesta ja julmuudesta 1800-luvun Irlannin kylissä, nummilla ja metsissä. Mutta se on myös kertomus syvästä uskollisuudesta ja rakkaudesta, joka on vihaa voimakkaampi. Irlanti-kronikan kolmas osa vie eteenpäin jännittävää juonta, joka valaisee saaren väristä historiaa ja nykypäivää.

****

Tämö oli selkästi parempi kuin toinen osa. Tässä ei nyt ollut sitä polikotikointia niin paljon, minusta, ja siksi se oli mielenkiintoisempi. Keskityttiin enempi siihen elävään elämään.

Silti tämä kronikka on ollut pettymys. Joko nämä on huonosti käännetty (ihania kielikukkasia...) tai sitten alkuperäinenkin teos on yhtä huonosti kirjoitettu.

Montakohan osaa tässä kronikassa on? Kirjastosta löytyi vain nämä kolme..

Enkelten kielin, Bodie & Brock Thoene

Rakkautta, sankaruutta, pettymuksiä ja mullan tuoksua 1800-luvun kuohuvassa Irlannissa.
~~
"Olen saanut elämässäni uuden mahdollisuuden", Joseph sanoo papille. "Koti, oikea perhe! Asiat joiden kuvittelin olevan minulta suljetut ikuisesti, Isä. Unelmani ovat nyt täyttyneet. Voinko panna kaiken uhan alaiseksi nyt?"

Joseph Connor Burke on saanut haltuunsa hänelle syntyperänsä perusteella kuuluvan tilan ja oikeudet. Mutta Irlannin kiihkeä poliittinen tilanne englantilaisten sortovallan alla vie pienen Ballynockanorin kylän jälleen myrskyn silmään.

Kykeneekö Joseph seisomaan ihanteittensa takana? Mitä se tulee maksamaan? Pysyykö nainen, jota hän rakastaa, hänen rinnallaan myös pimeän, kivisen ja kuoppaisen taipaleen? IRLANTI-kronikan toinen osa tempaa lukijan Kate Donovan Garrity, Joseph Burken ja muiden ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöiden uusiin vaiheisiin.

***
Täytyy sanoa, että todella, todella tylsä kirja.
Luulisi, että maanalaisesta toiminnasta kertovista kirjosita saisi mielenkiintoisia (kuten Marielkakin sanoi), mutta tämä on kaikkea muuta.
Sellaista tylsää blaa-blaa-blaa.
Kirjoittajalla on kai tietoa ihan, mutta hän ei osaa esittää sitä tietoa mukaansatempaavasti ja kiinnostavasti.
Jaarittelua.

Tuntui ettei kirja edes koskaan lopu, kuitenkin halusin sen loppuun saada.
Mutta todellakin, tämä osa oli enemmän kuin pettymys.

Vain joki virtaa vapaana, Bodie & Brock Thoene

Takakansi:
Kuohuvia tunteita, rohkeutta, juonia ja jännitystä Euroopan vihreällä saarella.
~~
Ilta on hämärtymässä jouluaattona 1841 pienessä Ballynockanorin kylässä Irlannin syrjäseudulla. Paiaklle ilmestyy outo muukalainen, jonka Molly Fahey, "kylähullu", julistaa olevan se ihme, vapauden ja toivon tuoja, jota väki on odottanut.
Isä O'Bannon ja muut kyläläiset ovat epäröiviä. Voisiko tuo hiljainen mies olla kipinä, joka sytyttää kansallisen palon.

Romaani valaisee osaltaan sitä vuosisataista jännitystä, joka on vallinnut karulla, mutta luonnonkauniilla Irlannin saarella eri ihmisryhmisten välillä. Rikkaat ja köyhät, säätyläiset ja turpeeseen sidotut maatyöläiset, protestantit ja katoliset ovat kaikki vuorollaan sortaneet ja sortuneet, kapinoineet ja kukistuneet. Kaikkein traagisinta on ollut uskonnolispohjainen vihanpito. Onko minkäänlaista rauhaa näköpiirissä? Millaisin perustein se olisi mahdollista?

*****

Niin, sellainen kirja.
Olen joskus lukenut tämän tyyppisiä kirjoja, joissa on köyhät vastaan rikkaat maanomistajat, ne ovat vain sijoittuneet muualle kuin Irlantiin.
Minulle nyt ainakin tässä tuli selkeimmin esiin se maanomistaja-vuokralainen asetelma. Ei niinkään katolinen-protestantti, kyllä siihenkin viitattiin, mutta se oli jossain taustalla...

En oikein osaa sanoa mitään tästä kirjasta. Kyllä sen luki, aion lukea nuo kronikan muutkin osat. Ei tämä silti mitään "uutta" tuonut ajatusmaailmaani. Aivan kuin olisin lukenut ennenkin, vaikken todennäköisesti juuri tätä kirjaa olekaan lukenut..