maanantai 10. maaliskuuta 2008

Bodie Thoene: Kaikki joet mereen (Irlanti-kronikka 4)

Ballyknockanorin kylän tulevaisuus näyttää syksyllä 1844 viimeinkin valoisalta! Korskea eversti Mahon on kuollut ja väki voi hengittää vapaammin. Myös miesmuistiin paras perunasato lupaa helpompaa talvea.

Kate Donovan odottaa lasta, mutta isän, englantilaisten karkottaman Joseph Burken on piileskeltävä Lontoossa. Erottavatko juonitttelut puolisot lopullisesti toisistaan? miten käy kok o saaren asujaimiston, kun hirvittävä perunarutto iskee suoraan elämän perusedellyksiin?

IRLANTI-KRONIKAN päätösosa kertoo mukaansatempaavasti juonensa myötä niistä tekijöistä, jotka johtivat satojentuhansien saarelaisten muuttoon meren taakse Amerikkaan, vapaamman ja turvatumman elämän toivossa. Mutta myös paikalle jääneiden elämän on jatkuttava. Poliittiset ja uskonnolliset jännitteet eivät koskaan ratkea ylivallalla ja sorrolla - vain sisältäpäin nouseva sovinto ja vakaumuksen kunnioittaminen tuo rauhan.

(takakansi)

***

Nojaa, mukaansatempaava? No, parempi tämä oli toisaalta kuin jotkut toiset osat tästä kronikasta. Mutta sitten taas ne, joissa yritettiin viitata vallankumoukseen tms, olivat edelleenkin sitä blaablaata, jota ei meinannut jaksaa lukea, vaan teki mieli loikkia yli. Ei vaan temmannut mukaansa, oli jotenkin niin kaukana siitä kirjan normaalielosta.

Jos kirja olisi keskittynyt kertomaan (tai koko kronikka) aikaa pelkästään tavallisen kansan taholta, eikä yrittänyt keinotekoisesti tehdä yhdestä kahdesta henkilöstä osallista kaikkeen, olisi juoni voinutkin temmata mukaansa... Tai en tiedä, tuli vain sellainen tunne.
JOtenkin niin paljon henkilöitä, joihin poikettiin välistä ja kerrottiin joku sana.
Tottakai henkilöitä menee kirjosisa/kronikoissa, mutta joko pitäis olla selkeä rooli juonen kannalta tai jotain muuta sellaista, nyt tuntui, että välistä osa henkilöistä on vaan kirjan täytteenä. Eivät olleet "elävänä mukana".

Toisaalta, onhban se ollut järkyttävää, kun se perunarutto on iskenyt, tai englantilaiset ovat sortaneet irlantilaisia ja oma uskokin on kielletty ja yritetty väkisin käännyttää.. Vaikka sitäkin nyt on tapahtunut ydhessä sun toisessa paikassa, mutta..

Jotenkin silti nämä kaikki oli niin irrallisia osia.
Ja jäin lopusta miettimään, onkohan joku maanomistaja todellakin hommannut kaikki "torpparinsa" Amerikkaan? Maksanut 500 hengelle matkan, vuokrannut laivan jne, että ovat päässeet pois Irlannista? Jotenkin tuntuu uskomattomalle, mutta voihan olla ollut todellakin niin ystävällisiä ja vuokralaisilleen lojaaleja maanomistajia, en tiedä.
Ja tosi upeaa, jos on ollut!

Mutta nojaa, voihan tämän lukea, jos luulee, että tämä kiinnostaa, mutta ei nyt mikään kirjallisuuden huipputeos ollut tämä kronikka.
Suosittelen Thoenelta mieluummin jotain muuta, koska hän osaa kirjoittaa, mutta jotenkin Irlanti ei vaan nyt onnistunut.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit näin: "Toisaalta, onhban se ollut järkyttävää, kun se perunarutto on iskenyt, tai englantilaiset ovat sortaneet irlantilaisia ja oma uskokin on kielletty ja yritetty väkisin käännyttää.."

Niinpä. Näistä kirjoista tulee juuri sellainen olo, että onhan se ollut järkyttävää joo, mutta ei sen takia kannata tuhlata aikaansa tähän kronikkaan! Minusta itse kirjasta ei välity mitenkään se, että asia olisi jotenkin järkyttävä. Se on juuri sitä blaablaablaata, mikä ei kosketa tunnetasolla yhtään. Minulle ainakin riitti kaksi osaa + tämä sinun selostus kronikasta ;)

JaaPa kirjoitti...

Joo, olet täysin oikeassa.

En tiedä loppujen lopuksi mitä olis pitänyt olla toisin, mutta jotain tärkeää.
Ja toistaiseksi muissa lukemissani Thoenen kirjoissa se "jokin" on, Irlanti-kronikassa ei.

Uskon, että tästäkin aiheesta olisi saanut todella mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan kronikan mutta ei, tämä ei nyt ollut onnistunut.

TUli tunne, että aivan kuin olis vaan haluttu lätkiä asioita kirjan kansiin välittämättä, millaiset henkilöt sitä juonta kuljettaa tai miten se juoni etenee. Kunhan vaan tekstiä peräperään..

"olipa nyt tämmönen maa ja sitten siellä olisellainen kapinallinen ja sitten oli maanomistaja ja sen vuokralaisia ja niille oli tapahtunut niin ja sitten tapahtui näin. Ja haisipa eräänä aamuna vähän pahalle ja sitten se maanomistaja alkoikin huolehtia että mites ne vuokralaiset ja sitten se käski hjommata sillä summalla laivan ja se möi sille sitä ja tätä ja sitten se sai ja sitten se vaan tapahtu".

Just nii, eikö kuulosta mielenkiintoselle? ;)

Anonyymi kirjoitti...

Juuri tuollaista se teksti on. Ulkokohtaista kuvailua.

Pitäisköhän meidän tehdä joku kansalaisaloite ja kirjoittaa pariskunta Thoenelle valituskirjelmä näin huonosta kronikasta?

Mehän ei tunnuta pääsevän tästä millään yli ;)

JaaPa kirjoitti...

Joo, tää on nyt selkeesti vakava aihe ;)

Kamala pettymys, kun odottaa kirjalta /kronikalta paljon ja sitten...

Ja mulla ei ole edes just nyt mitään lukemista, että pääsis asiasta eteenpäin. Tosin kirjastosta tuli infoa, että joku mun varaamista kirjoista on noudettavissa, en tosin tiedä mikä.. Ja keskiviikkona tulee muistaakseni A.D.-kronikan viides osa, se piti tilata toisesta kirjastosta lainaan.
Ehkä mä sitten pääsen yli tästä pettymyksestä ;)

On muuten jännä, miten ainakin itse huomaan tietyltä kirjailijalta odottavani aina samaa tasoa. On kamala pettymys, jos sitten huononeekin..
Onkohan se nyt Patricia Cornwall tai joku semmoinen, joka on kirjoittanut jotain dekkareita. Tykkäsin niistä, mutta sitten vaihtoi päähenkilöä ja ei ne enää ookaan niin loistavia..