Suureen kaupunkisairaalaan kyllästynyt Lukas Bower muuttaa Missourin Knollsiin pienen ensiapupoliklinikan päivystäväksi lääkäriksi. Valitettavasti hänen vahva kutsumuksensa huolehtia potilaiden edusta saattaa hänet riitoihin johtavan ylilääkärin kanssa. Odottamatonta tukea Bower saa miessukuun tympääntyneeltä kollegaltaan, Mercy Richmondilta, jota yllättäin alkaa hermostuttaa kauniin hoitajan Lauren McCaffreyn jatkuva läsnäolo Lukas Bowerin elämässä.
Pseudonyymi Hannah Alexanderin taakse kätketyy lääkäripariskunta Cheryl ja Mel Hodde, joiden laajasta tuotannosta on nyt suomennettu teos on ensimmäinen.
(takakansi)
***
Olen jo hetkisen odotellut, saisikon käsiini tätä sarjaa. Ja nyt ihan sattumalta kirjaston hyllyssä oli tämä ensimmäinen osa.
Tämä oli todellakin kirja minun makuuni. Todella sellainen.. Elämänmakuinen, luontevasti eteenpäin kulkeva. Ja tässä oli oikeassa suhteessa kristittyjä ja ei-kristittyjä. Usein kun, anteeksi vain, kristityistä kertovat romaanit sortuvat siihen, että kaikki ovat kristittyjä ja niitä, jotka pitävät hölynpölynä koko asiaa, ei juurikaan kirjoissa näy.
Tässä kirjassa oli niitäkin. Ja jopa sellainen tilanne, että osa perheestä oli kristittyjä ja osalle se oli taas tosi vaikea asia hyväksyä sitä.
Lopulta, tietysti ja onneksi, tämäkin epäilevä alkoi jo hiukan kiinnostua asiasta ja alkoi kuunnella, mitä miksi eräskin kristitty uskoo.
Toisaalta tämä oli todenmukainen katsaus tämän hetken elämään: alkoholismia, lapsia jotka kärsivät siitä, köyhyyttä yhdistettynä siihen, ettei haluta "armopaloja valtiolta", sekä tietysti sitä omanapaisuutta: Minä olen parempi ja tuo on ihan huono.
Ja myöskin sitä, että kristitytkään eivät ole ns. pyhimyksiä. Hekin sortuvat ajattelemaan lähimmäisistään pahinta ja mustamaalaamaan ihmisiä, vaikkeivavat tiedä asiasta mitään.
Jos sairaalaympäristönä kiinnostaa, suosittelen kyllä lukemaan.
4 kommenttia:
Sait kiinnostumaan.:)
Luen tänään kahta kirjaa:
Peter Youngren, "Suuri Jeesus - suuri usko."
Mailis Janatuinen, "Sankareita ja pelkureita".
t. riitta.
Samoin minäkin kiinnostuin. Täytyy etsiä tämä jostain.
Oon ihan samaa mieltä tuosta, että ihan liika monesti kristillisisä kirijoisa ei juuri ole niitä ei-kristittyjä, tai sitten ne ovat niitä "pahoja".
Monesti myös ovat sellaista "soopaa" yliällöttävän epätodellista ihmeen ihanaa. Se sopii vain todellisuuteen perustuviin kirjoihin.
Kiva kun kommentoitte!
Ja luen ihan jokaikisen kommentin, tulevat emailiin, mutta kommentointi kommentteihin tahtoo jäädä :P
En ole saanut vielä jatko-osia käsiini, vaikka kovasti houkuttaisi lukea jo lisää.
Lähetä kommentti