sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Nicky Cruz: Juoksu jatkuu

Risti ja linkkuveitsi ja juokse poika, juokse -kirjoista suomalaiselle lukijakunnalle tutuksi käynyt Nicky Cruz jatkaa tässä kirjassa juoksuaan - tällä kertaa Jumalan asialla. Vuosien kuluessa Nickyn työ on laajentunut ja hänen vastuunsa on kasvanut. Tänään Nickyllä on sana, haaste lukijoilleen.

"Missä sinä olit silloin, kun lähimmäiseesi sattui?" Nicky kysyy Juoksu jatkuu -kirjassa. Hän haastaa lukijansa lähimmäisyyteen kantamaan toinen toistensa kuormia. Jumalan tahdon toteuttaminen ja Pyhän Hengen kautta tapahtuva myötäeläminen on avain uuteen yhteyteen sekä kristittyjen välillä että suhteessa maailmaan. Tämän Nicky on saanut kokea todeksi yhtä hyvin New Yorkin slummeissa kuin Unkarin kommunistiviranomaisten järjestämissä kokouksissakin, sodan repimässä Hondurasissa ja Dominikaanisessa tasavallassa.

Vuodet eivät ole leikanneet terää Nickyn elämästä: kirja on kuin paras seikkailu.

(takakansi)

***

En ole lukenut noita kahta takakannessa mainittua kirjaa. Olisin etenkin tuon Juokse poika, juokse -kirjan halunnut lukea ensin, mutta sitä ei meidän kirjastossa ollut enkä ole saanut tilattua sitä lainaan muualtakaan, päätin eka lukea sitten tämän toisen kirjan.

Kyllähän tämä herätti paljon ajatuksia. Yksinäisyys, anteeksiantaminen, evankeliointi.
Etenkin anteeksi antaminen. Annanko todella anteeksi kun väitän antaneeni?
Ja mikä vaikutus anteeksi antamisella voikaan olla elämässä.

Toisaalta, voiko jotain noin uskomatonta tapahtua rukouksen voimalla? Voiko joku alkaa kävellä, jalat kasvaa, suoristua, kun rukoillaan?
En tiedä, haluan uskoa, mutta voinko uskoa siihen? Tuntuu niin uskomattomalle.
Olen tyypillinen suomalainen: uskon vasta kun näen.. Tai sittenkin, en ehkä.. En tiedä.

Ehkä tämä kirja pitäisi lukea toisenkin kerran, en tiedä. Jotenkin.. Niin paljon asiaa, ajateltavaa. Tätä luin nyt noin viikon ajan, koska kerralla ei voinut lukea pitkiä pätkiä, tämä oli jotenkin niin voimallinen .

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luet kyllä nopeaa tahtia :) Mä olen lukenut kaksi muuta mainitsemaasi kirja eli "Risti ja linkkuveitsi" sekä "Juokse poika juokse" joskus vuosia sitten. Muistan, että pidin, mutta en kyllä yhtään muista niitä tarkemmin.

Vaikea minunkin on uskoa sellaisiin paranemisiin, jossa jalat kasvavat jne. Uskon kyllä että Jumala voi parantaa, mutta parantaako... se on toinen juttu. En toisaalta uskalla täysin kyseenalaistaakaan. Kaikkihan on mahdollista.

JaaPa kirjoitti...

Hih, luen joskus, kun on mahdollista. Olen toisaalta nopea lukija, joka ei ole aina hyvä seikka ;)
Ja sinä kommentoit nopeasti, ehdin juuri julkaista tämän!

Niin, tuo juuri onkin vaikea, uskoako vai ei.. Ja uskaltaako kyseenalaistaa vai ei.
Maailmassa on kuitenkin asioita, joita minun järkeni ei käsitä.. Kannattaako aina kaikkea edes kyseenalaistaa? CVaikeita kysymyksiä, ja luulenpa, ettei kukaan voi vasta siihen.

Anonyymi kirjoitti...

Jumalalle kaikki on mahdollista. Tiedän, että Hän parantaa. Uskovalla ei ole mitään aihetta epäillä, etteikö Raamatun ihmeet olisi mahdollisia myös tänään. Todisteita on paljon. Ihmeet seuraavat evankeliumin saarnaamisen mukana etenkin muualla maailmassa. Eurooppa on niin pakanallistunut, että täällä ei nähdä ihmeitä samalla tavalla kuin muualla.

Näin Nicky Cruzin haastattelun
TV 7:llä. Hän teki minuun syvän vaikutuksen.

Lueskelen parhaillaan
Richard Wurmbrandin ohutta kirjasta, Maanalaiseen seurakuntaan valmistautuminen.
Laittaa miettimään....
Hyvää pääsiäisen jatkoa
t. riitta.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmeellisiä rukousvastauksia on luettavissa mm. Pirkko Jalovaaran www.rukousystavat.fi

Annoin juuri eilen äidilleni luettavaksi Peter Youngrenin kirjat Voitto vihollisen maaperällä sekä Sinä voit vastaanottaa parantumisen Jumalalta.
Peterillä on oma ohjelma TV 7:llä.
Hänelle ja vaimolleen Jumalan tekemät ihmeet ovat todellisuutta, mitä he pääsevät jatkuvasti todistamaan evankeliointimatkoillaan.

Rukoillaan, pyydetään Jumalalta ihmeitä ja uskotaan kiitosten kera. :)
Siunausta t. riitta.

JaaPa kirjoitti...

Riitta, on aivan totta, että JUmalalle on kaikki mahdollista.
Mutta silti on se pieni.. Vaikka toisaalta uskon ja haluan uskoa, mutta tässä nähdään kasvatustyön tulos tai jotain..Aina pitää epäillä ja älä usko jos et näe jne jne.


Toisaalta taas haluan uskoa, mutta.. Ja uskonkin! Ehdottomasti!
Toisaalta tässä on sitä pelkoakin: uskallanko pyytää jotain asiaa, mitä jos se toteutuukin?
Koska taas..
Paras onkin rukoilla: "tapahtukoon Sinun tahtosi"...
Se ei aina meidän ihmiten tahdon mukaista, mutta pitääkö sen ollakaan? Ja joskus se voikin osoittautua pitkällä aikavälillä paremmaksi kuin meidän tahdon mukainen..

Nämä on kai toisaalta näitä ikuisuusaiheita :) Joihin löytyy mielipiteitä, ja vieläpä riippuen siitä, onko uskova vai ei.

Miehen mielestä esim. jokainen itse vain vaikuttaa asioihin, ei mikään muu... Ja minusta taas..

Mutta jokaisella on oikeus uskoa kuten haluaa, en kyllä ymmärrä sitten, miksi ei voisi uskoa, myös niihin Jumalan tekemiin ihmeisiin. Eihän se ole mistään pois.

Toisaalta taas, ne ihmeet eivät aina meistä ole niin selkeitä ihmeitä. Jos tulee vaikka tulva (tämä on ikivanha vertauskuva), Jumala voi lähettää pelastajan vaikka veneellä. Ei se välttämättä siis näytä ihmeeltä, vaikka sitä onkin..
En muista tarkalleen miten koko juttu meni, mutta mies (?) väitti, että Jumala pelastaa hänet kyllä, hänelle tuli apuvoimia ja hän torjui ne, hokien, että Jumala pelastaa.
Lopulta hän hukkui ja hän kysyi, "miksi et pelastanut?" Siihen Jumala vastasi "yritinhän minä, mutta sinä et huolinut apua"...

Eli se "ihme" voikin olla hyvin arkipäiväinen asia..

Joo, nyt meni jo pohdinnaksi ohi aiheenkin, mutta siis, minusta niitä ihmeitä on niin monenlaisia :)
Ei kaikkea edes välttämättä ymmärrä ihmeeksi vaan pitää itsestään selvänä...

Joo, tulipa sekavaa tekstiä, ehkä keskityn ennemmin kirjotitamaan lukemistani kirjoista.. Joita ei kyllä nyt ole..

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti paras rukous on:
"Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi."
Silloin tiedämme, että meille tapahtuu se kaikkein parhain.:)

Kuitenkin Jumala tahtoo, että puhumme Hänelle huolemme ja tarpeemme. Hän toki tietää ne kaikki jo edeltä, mutta Hän haluaa, että lähestymme Häntä. Jumalan Sana kehoittaa anomaan, kiitoksen kanssa. Siis pyytämisessä ei ole mitään pelättävää, varsinkin kun pyytää myös Jumalan tahdon tapahtumista.

Jumalan ihmeitä on monen tasoisia: arkisten pienten ihmeiden ja valtavien käsittämättömien ihmeiden väliltä.

Rohkeasti vain rukoilemaan ja anomaan!:)
Jos sinulla ei ole nyt luettavaa, niin aloitetaanko Uudesta Testamentista? Otetaan luku kerrallaan ja esitä kysymyksiä, joita voimme pohtia.:)
t. riitta.

JaaPa kirjoitti...

Riitta, UT:n luin viime syksynä, ja olen sitä lukenut toistamiseen nyt.
Monesti olen ajatellut, että pitäis johonkin kirjata niitä ajatuksia.

Ehkäpä pitää tehdä ihan oma blogi sille urakalle ;) Kommenteissahan voisi sitten käydä keskustelua.
vaan kuka jaksaa lukea monia blogeja...?

Anonyymi kirjoitti...

Tyhmä harmaa"blondi" kun ei omista blogia ei tiedä, voiko tällaiseen blogiin laittaa "liitettä" vai onko pakko kehittää uusi irrallinen blogi?

Minulla on jatkuva luku päällä Raamatun kanssa. Kun pääsen kirjan loppuun, aloitan heti uudelleen.
UT tulee luettua useampaan kertaan siinä ajassa kun saan VTn luettua.
t. riitta

JaaPa kirjoitti...

Riitta, tunnustan etten ole perehtynyt tähän bloggeriin niin paljon, että tietäisin.
Kunhan ehdin kotiin saakka, alkaa perehtyminen asiaan :)

Minä olen lukenut UT:n kerran, VT on edelleenkin kesken. UT jotenkin koskettaa enempi tällä hetkellä, VT:ssakin jotkut kohdat tietysti.

Mutta tutkinpa asiaa, ideasi on kyllä todella hieno ja on ollut mielessäni jo usein.

Anonyymi kirjoitti...

JEEE!:)
Siitähän voisi hyvässä lykyssä kehittyä netti-raamattupiiri, jos joku muukin innostuisi tulemaan mukaan.
t. riitta (tällä hetkellä ilman naistenpiiriä)

Anonyymi kirjoitti...

On olemasa sellanen blogi, josa luetaan Raamattua lukukerrallaan ja siitä keskustellaan, keskustelu on vaan ollut niin vähäistä, että blogi on ollut vähän jäissä, luulen sen toimivan tätä nykyä.

Enpä muista tätä kirijaa kauheen hyvin, oon sen kyllä lukenu. Paremmin on mielesä nuo kaksi muuta. En kyllä varmaan sais enää luettua tollasia huh sentään. Tai no eihän se nyt ihan paatoksellista ollu, ainaki Juokse poika juokse muistuu mieleen ihan mielenkiintosena.
Oon lukenu vissiin vieläpä jommankumman kirijailijan pojan kirijan, ja sitte näin sen pojan vielä livenäki. Aiheutti valtavan allergian kaikka amerikkalaista, ainaki tv-evankelistoja kohtaan.