Väkevä tositapahtumiin perustruva romaani siirtolaisnaisista Pohjois-Norjassa ja Amerikassa.
Äitien veren perintö on kertomus neljän sukupolven äideistä ja tyttäristä, heidän kipeistä kohtaloistaan Suomessa, Pohjois-Norjassa ja Amerikassa 1850-luvulta lähtien. Norjalaisten halveksimat suomalaisnaiset eli kveenit kokivat nälkää, köyhyyttä, sodan kauhuja ja seksuaalista väkivaltaa. Silti he eivät koskaan menettäneet toivoaan.
Rantsilalainen piika, Maria, synnyttää aviottoman tyttären Nikolaille, joka raskaudesta tietämättä muuttaa Amerikkaan paremman elämän toivosta. Maria lähettää 12-vuotiaan tyttärensä Kaisan veljensä mukana Pohjois-Norjaan Suomen köyhyyttä pakoon. He vaeltavat 800 kilometrin matkan jalkaisin. Aikuistuttuaan Kaisa perustaa Norjassa perheen, mutta onnettomuudet ja koettelemukset seuraavat häntä ja hänen lapsiaan vuosikymmenten ajan.
Sukupolvien ketju päättyy Hannan tarinaan, joka kuvaa Solveig Torvikin omaa lapsutta natsien miehittämässä Norjassa sekä hänen perheensä lähtöä ja elämää siirtolaisena Yhdysvaltain Idahossa.
(takakansi)
****
Sattumalta löytyi palautettujen kirjojen hyllystä ja veti puoleensä. En ole juurikaan perehtynyt siirtolaisuuteen, joten tämä kiinnosti.
En tiedä myöskään 1850-luvun oloista mitään, siksikin tämä tuntui kiinnostavalta.
Pidin tästä kirjasta. Alku tuntui heti "hyvältä", liikuttiinhan osittain tutuissa maisemissa ja tuttuja sukunimiä vilisi kirjassa ;)
Uskomaton matka vaeltaa talvisaikaan 800km lapselle, mutta niin he siitä selvisivät.
Kirjan naiset ovat vahvoja, vaikka tietysti aina ei voi ymmärtää heidän valintojaan, mutta sen ymmärsi, että he toimivat aina siinä tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tietysti loppupuolella sitten, ja jo ihan alussa, vaistosi sen kaipuun sinne jonnekin takaisin, Kaisan kohdalla Suomeen, myöhemmin kirjassa Amerikasta takaisin Norjaan, ja taas Norjasta Amerikkaan.
Koskettavia kohtaloita, kertomuksia siitä, miten joku asia voi kulkea mukana koko elämän ja vaikuttaa osaltaan elämän suuntaan.
Ja se, että lähtee paremman elämän toivossa, ei aina tuokaan sitä parempaa elämää. Toisaalta ei voi tietää, mitä se elämä olisi ollut, jos ei lähtisi...
Suosittelen kyllä, jos historialliset romaanit kiinnostavat, etenkin suomalaisten siirtolaisnaisten elämä Norjassa. Aikamoisia asioita ovat siellä kokeneet.
Tietysti tämä on romaani, mutta tämä pohjautuu ihan tosiasioihin, joten tämä on minusta enempi kuin vain romaani. Tietysti ei voi vannoa, mitkä kaikki on totta, kirjailija on kuitenkin tehnyt taustatyötä. Lopussa onkin hänen kertomuksensa siitä, miten on sitä tehnyt, sekä vielä lähdeluettelo.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste T. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste T. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 10. elokuuta 2008
lauantai 19. heinäkuuta 2008
Helene Tursten, Tatuoitu torso
Häväistyn ruumiin löytyminen on vain johdantoa erityisen inhottavien murhien sarjalle. Jäljet johtavat Kööpenhaminaan pornobisneksen pariin ja uudet rikokset koskettavat voimakkaasti myös poliisia.
Tatuoitu torso on Helene Turstenin kolmas romaani etelä-ruotsalaisesta rikospoliisin väkivaltayksiköstä ja ju-jutsua harrastavasta ylikonstaapeli Irene Hussista. Parhaan pohjoismaisen rikosromaanitradition mukaisesti Irene Huss- kirjoissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen: perhe, työ ja yhteiskunta.
(takakansi)
**
Lisää väkivaltaa ja ruostalaispoliiseja sekä myös heidän tanskalaisia kollegoitaan.
Murhiahan näissä Turstenin kirjoissa riittää, mutta samalla myös sitä arkista elämää. Näissä on sitä Jotain, kuten jo aikaisemminkin sanoin. Ja ihmeellistä on se, että vaikka en pidä juurikaan murhakirjoista, niin tietyt dekkarit vaan vetävät puoleensa ja ahmaisevat mukaansa minut.
Ja joukkoonhan jo viime kirjassa pääsi eräs suomalainenkin, on tässäkin kirjassa mukana. Ja tietysti suomalainen mies on tyypillinen suomalainen mies ;) ei puhu turhia, yhdestä sanasta toisen pitäisi lukea hänen ajatuksensa ;)
Toisaalta taas kuvataan, että hän tekee minkä lupaa ja perusteellisesti tekeekin. Ei siis ollenkaan huonoa mainosta meille suomalaisille ;)
Yksi mikä pisti silmään, oli poliisien palavereissa syömä pizzojen määrä. Ainako ne tilaa tosiaankin pizzaa palavereihin? No, ehkä se on yleistetty vaan ja nyt nousi sieltä mieleen, kun tuntui että koko ajan olivat tilaamassa/syömässä pizzaa palaveriin.
Edelleenkin siis suosittelen myös Turstenin dekkareita.
Tatuoitu torso on Helene Turstenin kolmas romaani etelä-ruotsalaisesta rikospoliisin väkivaltayksiköstä ja ju-jutsua harrastavasta ylikonstaapeli Irene Hussista. Parhaan pohjoismaisen rikosromaanitradition mukaisesti Irene Huss- kirjoissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen: perhe, työ ja yhteiskunta.
(takakansi)
**
Lisää väkivaltaa ja ruostalaispoliiseja sekä myös heidän tanskalaisia kollegoitaan.
Murhiahan näissä Turstenin kirjoissa riittää, mutta samalla myös sitä arkista elämää. Näissä on sitä Jotain, kuten jo aikaisemminkin sanoin. Ja ihmeellistä on se, että vaikka en pidä juurikaan murhakirjoista, niin tietyt dekkarit vaan vetävät puoleensa ja ahmaisevat mukaansa minut.
Ja joukkoonhan jo viime kirjassa pääsi eräs suomalainenkin, on tässäkin kirjassa mukana. Ja tietysti suomalainen mies on tyypillinen suomalainen mies ;) ei puhu turhia, yhdestä sanasta toisen pitäisi lukea hänen ajatuksensa ;)
Toisaalta taas kuvataan, että hän tekee minkä lupaa ja perusteellisesti tekeekin. Ei siis ollenkaan huonoa mainosta meille suomalaisille ;)
Yksi mikä pisti silmään, oli poliisien palavereissa syömä pizzojen määrä. Ainako ne tilaa tosiaankin pizzaa palavereihin? No, ehkä se on yleistetty vaan ja nyt nousi sieltä mieleen, kun tuntui että koko ajan olivat tilaamassa/syömässä pizzaa palaveriin.
Edelleenkin siis suosittelen myös Turstenin dekkareita.
Helene Tursten, Yökierto
Kylmänä helmikuun yönä göteborgilainen yksityissairaala pimenee kokonaan. Lääkäri kuulee hengityskoneen hälytyksen ja kiiruhtaa teho-osastolle, mutta potilasta ei voi enää pelastaa. Yksi sairaanhoitaja löytyy pian murhattuna, toinen on kadonnut jäljettömiin.
Poliisi saa ainoalta todistajalta oudon lausunnon: sairaalan käytävillä on yöllä nähty sama sairaanhoitaja, joka hirttäytyi sairaalan ullakolle viisikymmentä vuotta sitten.
Yökierto on Helene Turstenin toinen romaani etelä-ruotsalaisesta rikospoliisin väkivaltayksiköstä ja ju-jutsua harrastavasta ylikonstaapeli Irene Hussista. Parhaan pohjoismaisen poliisiromaanitradition mukaisesti Irene Huss -kirjoissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen: perhe, työ ja yhteiskunta.
(takakansi)
***
Tykkäsin kyllä taas tästä. Vaikka näissä toisaalta "mässäillään" murhilla, yksi ei riitä mihinkään.
Toisaalta tosiaankin yksityinen ja yleinen yhdistyy: on sitä yleistä elämää kirjan ihmisiltä ja sitten jotenkin myös aina heidän yksityistäkin elämäänsä sopivina palasina sopivissa tilanteissa.
Jos dekkarit kiinnostaa, niin suosittelen edelleenkin Turstenia.
Poliisi saa ainoalta todistajalta oudon lausunnon: sairaalan käytävillä on yöllä nähty sama sairaanhoitaja, joka hirttäytyi sairaalan ullakolle viisikymmentä vuotta sitten.
Yökierto on Helene Turstenin toinen romaani etelä-ruotsalaisesta rikospoliisin väkivaltayksiköstä ja ju-jutsua harrastavasta ylikonstaapeli Irene Hussista. Parhaan pohjoismaisen poliisiromaanitradition mukaisesti Irene Huss -kirjoissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen: perhe, työ ja yhteiskunta.
(takakansi)
***
Tykkäsin kyllä taas tästä. Vaikka näissä toisaalta "mässäillään" murhilla, yksi ei riitä mihinkään.
Toisaalta tosiaankin yksityinen ja yleinen yhdistyy: on sitä yleistä elämää kirjan ihmisiltä ja sitten jotenkin myös aina heidän yksityistäkin elämäänsä sopivina palasina sopivissa tilanteissa.
Jos dekkarit kiinnostaa, niin suosittelen edelleenkin Turstenia.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Helene Tursten, Kultainen vasikka
Kun IT-kupla puhkeaa 2000-luvun alussa, kuolee muutakin kuin unelma isoista rahoista. Kolme miestä löydetään raa'asti teloitettuina vaurailta asuinalueilta. Kaikkia on ammuttu kahdesti päähän pienikaliiberisella aseella, joka on laukaistu lähietäisyydeltä. Siihen yhteydet loppuvatkin. Tapahtumien selvittely vie Irene Hussin kollegoineen kalliiden autojen, prameiden omakotitalojen ja komeiden pilvilinnojen maailmaan.
Kultainen vasikka on Helene Turstenin viides rikosromaani ju-jutsua harrastavasta eteläruotsalaisesta ylikonstaapeli Irene Hussista. Parhaan pohjoismaisen rikosromaaniperinteen mukaisesti Turstenin dekkareissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen perhe, työ ja yhteiskunta. Ensimmäinen Irene Huss-elokuva saa ensi-iltansa Ruotsissa syksyllä 2007.
(takakansi)
***
Olikin ensimmäinen Turstenin dekkari ja näitä kyllä haluan lukea lisää. Ruotsista tulee selkeästi paljon hyviä dekkarikirjailijoita ;)
Tai sanotaanko näin, että suosikki dekkarini ovat suomalaisten ja ruotsalaisten kirjoittamia.
Kirja tempaisi ainakin minut heti mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Välillä kyllä tuntui jo, että murhia on ihan liikaa ja muuttuvia tekijöitä, mutta niin se vaan kasaantui yhteen loppua kohti eikä ollutkaan niin hajanainen kirja, kun välistä tuntui.
Perhe-elämääkin oli mukana, mutta ei kuitenkaan liikaa. Pääpaino oli kuitenkin rikosten selvittelyillä. Joitain henkilöiden välisiä juttuakin oli pienesti mukana, mutta ei niitäkään liikaa. Pääpaino oli kuitenkin rikosten ja rikollisten jutuissa, ei niinkään poliisien henkilökohtaisissa suhteissa, ne tulivat taustalla mukana sujuvasti.
Mutta jos dekkarit on suosiossa ja on pitänyt Lehtolaisesta, Marklundista ja Mankellista, niin suosittelen kyllä Tursteniakin. Kannattaa ainakin kokeilla ja itsekin aion perehtyä muihin hänen kirjoittamiin, toivottavasti ovat yhtä mukaansa tempaavia.
Kultainen vasikka on Helene Turstenin viides rikosromaani ju-jutsua harrastavasta eteläruotsalaisesta ylikonstaapeli Irene Hussista. Parhaan pohjoismaisen rikosromaaniperinteen mukaisesti Turstenin dekkareissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen perhe, työ ja yhteiskunta. Ensimmäinen Irene Huss-elokuva saa ensi-iltansa Ruotsissa syksyllä 2007.
(takakansi)
***
Olikin ensimmäinen Turstenin dekkari ja näitä kyllä haluan lukea lisää. Ruotsista tulee selkeästi paljon hyviä dekkarikirjailijoita ;)
Tai sanotaanko näin, että suosikki dekkarini ovat suomalaisten ja ruotsalaisten kirjoittamia.
Kirja tempaisi ainakin minut heti mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Välillä kyllä tuntui jo, että murhia on ihan liikaa ja muuttuvia tekijöitä, mutta niin se vaan kasaantui yhteen loppua kohti eikä ollutkaan niin hajanainen kirja, kun välistä tuntui.
Perhe-elämääkin oli mukana, mutta ei kuitenkaan liikaa. Pääpaino oli kuitenkin rikosten selvittelyillä. Joitain henkilöiden välisiä juttuakin oli pienesti mukana, mutta ei niitäkään liikaa. Pääpaino oli kuitenkin rikosten ja rikollisten jutuissa, ei niinkään poliisien henkilökohtaisissa suhteissa, ne tulivat taustalla mukana sujuvasti.
Mutta jos dekkarit on suosiossa ja on pitänyt Lehtolaisesta, Marklundista ja Mankellista, niin suosittelen kyllä Tursteniakin. Kannattaa ainakin kokeilla ja itsekin aion perehtyä muihin hänen kirjoittamiin, toivottavasti ovat yhtä mukaansa tempaavia.
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Bodie Thoene, Toivon Avain (Siion-kronikka 5)
Iskut ja vastaiskut vuorottelevat, kun juutalaisten itsenäinen valtio yrittää kuoriutua esiin. Palestiinan arabeilta löytyy yllättäin rauhantahtoa, mutta kestääkö se?
Moshelle ja Rachelille toukokuu 1948 on onnellista, mutta myös piinaa. David ja Ellie elävät kauhun hetkiä Italiassa ja Itävallassa, mutta löytävät lopulta etsimänsä.
(takakansi)
**
Voisinpa sanoa, että vihdoinkin tämä kirja päättyi. Tämä viimeinen kirja ei ollut kyllä yhtään minun makuuni. Muutenkin.. en tiedä, minua tämä kronikka ei juurikaan innostanut. En oikein tiedä mikä siihen on syynä.
Jotenkin tässä viimeisessä kirjassa ei minun mielestä enää päästy sinne henkilöiden sisäiseen maailmaan. Pinnalla olivat enemmänkin valtioiden väliset poliitikat ja voin tunnustaa, että sellainen ei mua kyllä kiinnosta. Mieluummin lukisin, miten ihmiset kokevat asian.
Tietysti ne päähenkilöt mukana kulkivat ja heidän tekemisiään kuvailtiin, mutta jotenkin ei vaan ollut sellaista kuin olisi toivonut.
Tietysti jos Israelin vaiheet kiinnostavat vuodelta 1948, on tämä kronikka ihan ok, mutta en nyt voi täysin varauksetta suositella. Tai sitten voi kokeilla itse lukea kronikan ensimmäisiä kirjoja, eka ja toka vielä olivat ihan mielenkiintoisia, kolmaskin vielä meni, mutta sitten alkoi tökkiä. Mutta toisaalta, eipä tuo nyt harmita, että tuhlasin aikaa tähän, olen minä vieläkin huonompia kirjoja lukenut...
Moshelle ja Rachelille toukokuu 1948 on onnellista, mutta myös piinaa. David ja Ellie elävät kauhun hetkiä Italiassa ja Itävallassa, mutta löytävät lopulta etsimänsä.
(takakansi)
**
Voisinpa sanoa, että vihdoinkin tämä kirja päättyi. Tämä viimeinen kirja ei ollut kyllä yhtään minun makuuni. Muutenkin.. en tiedä, minua tämä kronikka ei juurikaan innostanut. En oikein tiedä mikä siihen on syynä.
Jotenkin tässä viimeisessä kirjassa ei minun mielestä enää päästy sinne henkilöiden sisäiseen maailmaan. Pinnalla olivat enemmänkin valtioiden väliset poliitikat ja voin tunnustaa, että sellainen ei mua kyllä kiinnosta. Mieluummin lukisin, miten ihmiset kokevat asian.
Tietysti ne päähenkilöt mukana kulkivat ja heidän tekemisiään kuvailtiin, mutta jotenkin ei vaan ollut sellaista kuin olisi toivonut.
Tietysti jos Israelin vaiheet kiinnostavat vuodelta 1948, on tämä kronikka ihan ok, mutta en nyt voi täysin varauksetta suositella. Tai sitten voi kokeilla itse lukea kronikan ensimmäisiä kirjoja, eka ja toka vielä olivat ihan mielenkiintoisia, kolmaskin vielä meni, mutta sitten alkoi tökkiä. Mutta toisaalta, eipä tuo nyt harmita, että tuhlasin aikaa tähän, olen minä vieläkin huonompia kirjoja lukenut...
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Bodie Thoene, Toivon valo (Siion-kronikka 4)
Juutalaisten itsenäisen valtion syntyminen on yhä synkemmän uhan varjostama. Vanhan kaupungin puolustajat nääntyvät nälkään, ellei avustussaattue vieläkään pääse läpi. Ratkaisun paikaksi tulee Bab el Wadin sola.
Myös Välimerellä käydään kiivasta kampailua. David ja Ellie metsästävät kipeästi kaivattuja varusteita Kyproksella ja Italiassa. Omissa myrskyissään on Moshen ja Rachelin nuori avioliitto.
(takakansi)
***
Toiseksi viimeinen osa on nyt luettuna.
Enkä oikein vieläkään tiedä, tykkäänkö vai en. Ei tämä minun suosikkikronikkani kyllä ole. Ehdottomasti paras on A.D.-kronikka, Irlantikaan ei ollut hyvä. Eurooppaa olen aloittanut lukemaan aj se on alkanut lupaavasti.
(tämä Marielkalle siis ;) )
Tässäkin kirjassa taas monessa kohti painotetaan, että kristyt Jeesus-profeettoineen ovat pakania ja juutalaiset ainoita oikeita uskovia. Ihmeesti ne juutalaiset kyllä selviävät vaikka mistä.. Toisaalta tässä on juutalaisia, jotka alkavat uskoa Jeesuksen olleen Messias..
Taas uskomattomia tapahtumia ja juonen käänteitä. Ehkä olis helpompi uskoa, jos tietäis,, että mitä siellä on todella tapahtunut ja millaiset olot/ympäristö siellä on. Ei ole vaan mitään aavistusta, niin joskus tuntuu, että todellakohan tämä on näin voinutkaan tapahtua.. Tuntuu siis ehkä liian tarumaiselta ollakseen totta.
Ja jos vielä vertaan näitä kronikoita, niin olihan A.D:kin selkeästi tarua, vaikkakin tarua Jeesuksen ajasta, mutta silti sitä oli helpompi lukea niin, että ajatteli sen olleen totta ja todenmukainen kuvaus.. En tiedä miksi tämä ei sitten uppoa niin hyvin. Ehkä tässä on vähän samaa kuin Irlanti-kronikassa..
Mutta kyllä minä vielä sen viimeisenkin osan luen tästä!
Myös Välimerellä käydään kiivasta kampailua. David ja Ellie metsästävät kipeästi kaivattuja varusteita Kyproksella ja Italiassa. Omissa myrskyissään on Moshen ja Rachelin nuori avioliitto.
(takakansi)
***
Toiseksi viimeinen osa on nyt luettuna.
Enkä oikein vieläkään tiedä, tykkäänkö vai en. Ei tämä minun suosikkikronikkani kyllä ole. Ehdottomasti paras on A.D.-kronikka, Irlantikaan ei ollut hyvä. Eurooppaa olen aloittanut lukemaan aj se on alkanut lupaavasti.
(tämä Marielkalle siis ;) )
Tässäkin kirjassa taas monessa kohti painotetaan, että kristyt Jeesus-profeettoineen ovat pakania ja juutalaiset ainoita oikeita uskovia. Ihmeesti ne juutalaiset kyllä selviävät vaikka mistä.. Toisaalta tässä on juutalaisia, jotka alkavat uskoa Jeesuksen olleen Messias..
Taas uskomattomia tapahtumia ja juonen käänteitä. Ehkä olis helpompi uskoa, jos tietäis,, että mitä siellä on todella tapahtunut ja millaiset olot/ympäristö siellä on. Ei ole vaan mitään aavistusta, niin joskus tuntuu, että todellakohan tämä on näin voinutkaan tapahtua.. Tuntuu siis ehkä liian tarumaiselta ollakseen totta.
Ja jos vielä vertaan näitä kronikoita, niin olihan A.D:kin selkeästi tarua, vaikkakin tarua Jeesuksen ajasta, mutta silti sitä oli helpompi lukea niin, että ajatteli sen olleen totta ja todenmukainen kuvaus.. En tiedä miksi tämä ei sitten uppoa niin hyvin. Ehkä tässä on vähän samaa kuin Irlanti-kronikassa..
Mutta kyllä minä vielä sen viimeisenkin osan luen tästä!
perjantai 20. kesäkuuta 2008
Bodie Thoene, Toivon kaupunki (Siion-kronikka 3)
On menossa brittiläisen Palestiinan-miehityksen viimeinen kuukausi. Jännitys kohoaa: mitä H-hetki tuo tullessaan? Toteutuuko juutalaisten itsenäinen kansalliskoti vai päättyykö kaikki entistä pahempaan verilöylyyn?
Toivon portti ja Toivon tytär -kirjoista tutuksi tulleet Moshe ja Rachel vihitään Vanhassa kaupungissa, mutta kuherruskuukausi jää lyhyeksi. David ja Ellie tekevät kaikkensa välittääkseen juutalaisille apua, mutta vastavoimat ovat pelottavat.
(takakansi)
****
Eilen sain tämän kolmannen loppuun. On tahti hidastunut, ei jotenkin innosta tämäkään kronikka. Ihan mielenkiintoista, mutta alkaa jo kyllästyttää. Vuorollaan jokainen on tosi liemessä ja sitten muut pääsevätkin pelastamaan ne mitä yllättävämmillä tavoilla.
Ja kuten Kvaakku sanoi, tapahtumat on kuviteltuja, puitteet todellisia? Mutta onko kaikki kuviteltua ja onko puitteet todellakin todellisia?
En tiedä.
Todellako britit ja amerikkalaiset uhrasivat kaikkensa Jerusalemin juutalaisten edestä? Uhattiinko niiltä todellakin (amerikkalaisilta) viedä kansallisuus, jos alkavat yhteistyöhön juutalaisten kanssa?
En tiedä, en ole ottanut selvää, mutta hurjia juttuja on.
Aion nyt lukea kronikan loppuun, tosin viimeinen osa on vielä kirjastossa. Katsotaan kuinka monta päähenkilön ystävää vielä kuolee, kuoleeko kukaan päähenkilöistä tai loukkaantuuko edes.. Ja mitä ihmeellisyyksiä he vielä keksivät.
Toivon portti ja Toivon tytär -kirjoista tutuksi tulleet Moshe ja Rachel vihitään Vanhassa kaupungissa, mutta kuherruskuukausi jää lyhyeksi. David ja Ellie tekevät kaikkensa välittääkseen juutalaisille apua, mutta vastavoimat ovat pelottavat.
(takakansi)
****
Eilen sain tämän kolmannen loppuun. On tahti hidastunut, ei jotenkin innosta tämäkään kronikka. Ihan mielenkiintoista, mutta alkaa jo kyllästyttää. Vuorollaan jokainen on tosi liemessä ja sitten muut pääsevätkin pelastamaan ne mitä yllättävämmillä tavoilla.
Ja kuten Kvaakku sanoi, tapahtumat on kuviteltuja, puitteet todellisia? Mutta onko kaikki kuviteltua ja onko puitteet todellakin todellisia?
En tiedä.
Todellako britit ja amerikkalaiset uhrasivat kaikkensa Jerusalemin juutalaisten edestä? Uhattiinko niiltä todellakin (amerikkalaisilta) viedä kansallisuus, jos alkavat yhteistyöhön juutalaisten kanssa?
En tiedä, en ole ottanut selvää, mutta hurjia juttuja on.
Aion nyt lukea kronikan loppuun, tosin viimeinen osa on vielä kirjastossa. Katsotaan kuinka monta päähenkilön ystävää vielä kuolee, kuoleeko kukaan päähenkilöistä tai loukkaantuuko edes.. Ja mitä ihmeellisyyksiä he vielä keksivät.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Bodie Thoene, Toivon tytär (Siion-kronikka 2)
Juutalainen Rachel etsii omaa tietään. Hän on pelastunut läpi niin tulen kuin veden ja löytänyt eloonjääneet omaisensa, Mutta hyväksytäänkö hänet polttomerkkeineen uuteen yhteisöön?
Vanha vihollinen menneisyydestä ilmaantuu yllättäen lähettyville. Ystävyyden ja vihollisuuden raja ei kulje juutalaisten, arabien ja englantilaisten välillä, vaan vihan ja rakkauden loimet sekottuvat. Yhteenotto huipentuu dramaattisesti Vanhan kaupungin uuneissa.
(takakansi)
***
Pääsin jatkamaan suoraan toiseen osaan luettuani ensimmäisen osan. Ja tämä toinen olikin minusta jo alusta alkaen paljon kiehtovampi. Pidin kovasti. Tosin luen jo kolmatta osaa, joten alkaa mennä jo sekaisin, missä kirjassa tapahtui mitäkin ;) Mutta onko sen väliä, kronikkahan tämä on ja samat henkilöt seikkaleivat. Seikkailu jatkuu lähes seuraavasta päivästä aina uudessa kirjassa.
Sitä vaan tässä mietin, että onko todellakin ollut niin, että jotain Saksan natseja on sitten ollut Jerusalemissa ja siellä ovat jatkaneet juutalaisten piinaamista?
Kuulostaa niin uskomattomalle, mutta toisaalta, kaikki on mahdollista, totuus on usein tarua ihmeellisempää..
Vanha vihollinen menneisyydestä ilmaantuu yllättäen lähettyville. Ystävyyden ja vihollisuuden raja ei kulje juutalaisten, arabien ja englantilaisten välillä, vaan vihan ja rakkauden loimet sekottuvat. Yhteenotto huipentuu dramaattisesti Vanhan kaupungin uuneissa.
(takakansi)
***
Pääsin jatkamaan suoraan toiseen osaan luettuani ensimmäisen osan. Ja tämä toinen olikin minusta jo alusta alkaen paljon kiehtovampi. Pidin kovasti. Tosin luen jo kolmatta osaa, joten alkaa mennä jo sekaisin, missä kirjassa tapahtui mitäkin ;) Mutta onko sen väliä, kronikkahan tämä on ja samat henkilöt seikkaleivat. Seikkailu jatkuu lähes seuraavasta päivästä aina uudessa kirjassa.
Sitä vaan tässä mietin, että onko todellakin ollut niin, että jotain Saksan natseja on sitten ollut Jerusalemissa ja siellä ovat jatkaneet juutalaisten piinaamista?
Kuulostaa niin uskomattomalle, mutta toisaalta, kaikki on mahdollista, totuus on usein tarua ihmeellisempää..
Bodie Thoene, Toivon portit (Siion-kronikka 1)
Ellie, nuori amerikkalainen lehtikuvaaja, löytää itsensä Jerusalemista keväällä 1947. Hänestä tulee tahattomasti poliittinen pelinappula, kun hän valokuvaa muutamia beduiinien Qumranin luolista löytämiä vanhoja kirjakääröjä. David näyttää rakastuneen Ellieen syvästi, mutta Moshen elämän hämmästyttävä päämäärätietoisuus koskettaa myös hänen sisimpiä tunteitaan. Ellie ei voi olla kiintymättä kansaan, sen henkeen ja henkilöön, joka muuttaa hänen elämänsä suunnan. (takakansi)
*****
Kun kerran Eurooppa-kronikan kolmatta osaa ei löydy, hypätään toiseen kronikkaan..
En tiedä miksi, mutta alkaessani lukea tätä kirjaa, oli jotenkin "kiukkuinen" olo noille henkilöille. "Mitä tekin luulette olevanne ja ootteko muka oikeesti olevanne parempi ku ootte muka jotain". Ehkä mua kyllästytti jo koko juulaiset vs. koko maailma asettelu, en tiedä. Onhan näitä tullut muutamia luettua.
Ja toisaalta taas kuvattiin kuinka juutalaiset halveksuukin kristittyjä osaltaan, ehkä sekin ärsytti.
No, omat tunteet kuitenkin meni kirjan edetessä taustalle ja päähenkilöt tulivat tutuiksi ja alkoivat elää ihan omalla tavallaan. Minä en juurikaan tiedä siitä, mitä Palestiinassa/Jerusalemissa/Lähi-Idässä on tapahtuntu tai tapahtuu edes nyt, joten on ihan hyvä lukea kirjaa, joka kertoo sen alueen ihmisistä.
Tuntuu vain uskomattomalle näin suomalaisena ajatella,että jossain ihmiset sotivat aina vaan uskonnon vuoksi. Eri uskontoiset toisiaan vastaan, uskonnon vaikutus on suurempi kuin kansalaisuuden. Meille suomalaisille kai kuitenkin kansalaisuus on ykköstilalla, vai kuinka? Olemme ensisijaisesti suomalaisia, sitten vasta kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, mitä ikinä.
Pitää kuitenkin sanoa sekin, että olihan tässäkin kirjassa myös niitä, jotka auttoivat toisia. Niitä vanhaan kaupunkiin suljettuja juutalaisia. Veivät heille ruokaa ja ruokaan piilotettuja aseita ja ammuksia.
Mutta mielenkiinnolla jatkoin suoraan kakkososaan ja tänään suuntaan kirjastoon katsomaan, olisiko muitakin osia saatavilla..
*****
Kun kerran Eurooppa-kronikan kolmatta osaa ei löydy, hypätään toiseen kronikkaan..
En tiedä miksi, mutta alkaessani lukea tätä kirjaa, oli jotenkin "kiukkuinen" olo noille henkilöille. "Mitä tekin luulette olevanne ja ootteko muka oikeesti olevanne parempi ku ootte muka jotain". Ehkä mua kyllästytti jo koko juulaiset vs. koko maailma asettelu, en tiedä. Onhan näitä tullut muutamia luettua.
Ja toisaalta taas kuvattiin kuinka juutalaiset halveksuukin kristittyjä osaltaan, ehkä sekin ärsytti.
No, omat tunteet kuitenkin meni kirjan edetessä taustalle ja päähenkilöt tulivat tutuiksi ja alkoivat elää ihan omalla tavallaan. Minä en juurikaan tiedä siitä, mitä Palestiinassa/Jerusalemissa/Lähi-Idässä on tapahtuntu tai tapahtuu edes nyt, joten on ihan hyvä lukea kirjaa, joka kertoo sen alueen ihmisistä.
Tuntuu vain uskomattomalle näin suomalaisena ajatella,että jossain ihmiset sotivat aina vaan uskonnon vuoksi. Eri uskontoiset toisiaan vastaan, uskonnon vaikutus on suurempi kuin kansalaisuuden. Meille suomalaisille kai kuitenkin kansalaisuus on ykköstilalla, vai kuinka? Olemme ensisijaisesti suomalaisia, sitten vasta kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, mitä ikinä.
Pitää kuitenkin sanoa sekin, että olihan tässäkin kirjassa myös niitä, jotka auttoivat toisia. Niitä vanhaan kaupunkiin suljettuja juutalaisia. Veivät heille ruokaa ja ruokaan piilotettuja aseita ja ammuksia.
Mutta mielenkiinnolla jatkoin suoraan kakkososaan ja tänään suuntaan kirjastoon katsomaan, olisiko muitakin osia saatavilla..
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Bodie Thoene: Prahan potpuri (Eurooppa-kronikka 2.)
Vihdoinkin sain tämän toisen osan käsiini.
Jotenkin tämä ei mielestäni ollut ihan ykkösosan tasoinen, mutta ihan luettava kirja silti. Ihan mielenkiintoista lukea sellaisesta näkökulmasta, että tärkeät ihmiset ovatkin Itävallassa, eivätkä Saksassa.
Urheita ihmisiä silloin on elänyt ja täytyy ihmetellä, miten he uskalsivat tehdä vastarintaa maanalaisissa liikkeissä. Riski jäädä kiinni kuitenkin on olemassa.
Ja sekin, miten jotkut ovat pystyneet vetämään kahta roolia yhtä aikaa.. Kirjailija kuvasi niin hyvin, etten meinannut uskoa, että kirjailija kirjoittaa samasta henkilöstä.. Menin "lankaan".
No, fiktiotahan tämä on, mutta olen muutamia, tai aika useitakin, elämänkertoja ja tositarinoita kyseiseltä aikakaudelta lukenut, että uskon tässä olevan aavistuksen ihan faktaakin.
Jatkan kronikan lukemista, tämä on kuitenkin ihan lukemisen arvoinen kronikka kahden ensimmäisen kirjan perusteella.
Jotenkin tämä ei mielestäni ollut ihan ykkösosan tasoinen, mutta ihan luettava kirja silti. Ihan mielenkiintoista lukea sellaisesta näkökulmasta, että tärkeät ihmiset ovatkin Itävallassa, eivätkä Saksassa.
Urheita ihmisiä silloin on elänyt ja täytyy ihmetellä, miten he uskalsivat tehdä vastarintaa maanalaisissa liikkeissä. Riski jäädä kiinni kuitenkin on olemassa.
Ja sekin, miten jotkut ovat pystyneet vetämään kahta roolia yhtä aikaa.. Kirjailija kuvasi niin hyvin, etten meinannut uskoa, että kirjailija kirjoittaa samasta henkilöstä.. Menin "lankaan".
No, fiktiotahan tämä on, mutta olen muutamia, tai aika useitakin, elämänkertoja ja tositarinoita kyseiseltä aikakaudelta lukenut, että uskon tässä olevan aavistuksen ihan faktaakin.
Jatkan kronikan lukemista, tämä on kuitenkin ihan lukemisen arvoinen kronikka kahden ensimmäisen kirjan perusteella.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Nancy Thayer: Rakastamisen vaikeus
Edellinen tämän kirjailijan kirja oli ihan hyvä, joten otin sitten toisenkin, kerran sattui kohdalle.
Aihe ei ollut mikään kevyt, uusioperhe, jossa teinityttö yrittää itsemurhaa ja sitten joutuu psykiatriselle hoitoon. Siitä alkaakin purkautua vyyhti ja selviää, että perheen poika on raiskannut hänet. He eivät ole sukua toisilleen siis.
Äiti asettuu tyttärensä puolelle, isä poikansa puolelle ja parisuhde on koetuksella. Molemmilla on oma uransa (kirjailijoita) ja ymmärtävät toisiaan hyvin, mutta vaikeuksia silti tulee.
Lopulta tulee ratkaisuja, mutta sitä ennen ehtii tapahtua mitä vain. Parisuhde lopulta pelastuu, mutta vaatiihan se työtä.
Nopea luettava, hömppää. Aihe oli ihan kiinnostava, mutta romaani on romaani ja voi vain miettiä, onko tuollaista tosielämässä.
Kaikkihan on mahdollista, kuten uutisista on viime aikoina saanut lukea.
Aihe ei ollut mikään kevyt, uusioperhe, jossa teinityttö yrittää itsemurhaa ja sitten joutuu psykiatriselle hoitoon. Siitä alkaakin purkautua vyyhti ja selviää, että perheen poika on raiskannut hänet. He eivät ole sukua toisilleen siis.
Äiti asettuu tyttärensä puolelle, isä poikansa puolelle ja parisuhde on koetuksella. Molemmilla on oma uransa (kirjailijoita) ja ymmärtävät toisiaan hyvin, mutta vaikeuksia silti tulee.
Lopulta tulee ratkaisuja, mutta sitä ennen ehtii tapahtua mitä vain. Parisuhde lopulta pelastuu, mutta vaatiihan se työtä.
Nopea luettava, hömppää. Aihe oli ihan kiinnostava, mutta romaani on romaani ja voi vain miettiä, onko tuollaista tosielämässä.
Kaikkihan on mahdollista, kuten uutisista on viime aikoina saanut lukea.
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Nancy Thayer: Oikeus ja omatunto
Tämän nappasin ihan sattumalta. Olin muistaakseni jostain lukenut, että Thayer kirjoittaa hyviä kirjoja. Tämä vaikutti muutenkin kivalle, joten lähti mukaan.
Ja hyvä kirja olikin.
Kelly McLeod on perhetuomioistuimen tuomari. Kirja kertoo hänestä, hänen äitinsä kuolemasta, kihlauksen purkautumisesta, miehestä, jonka hän tapaa hautausmaalla sekä vähän aiemmastakin menneestä.
Toisaalta kirjassa ei ollut yllätyksiä, toisaalta sitä oli kiva lukea kaikesta huolimatta, vaikka olikin niin itsestään selvää.
Kirja kertoi myös siitä, miten neuroottisia toiset ihmiset voivat olla, lasta vahditaan niin, ettei hän saa tehdä mitään, ylipainon pelossa ei saa syödä kuin salaattia. Ei saa harrastaa, koska se on vaarallista, ei saa tavata kavereita, koska niiden kotona voi saada katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia, tai niillä voi olla isoveljiä, jotka voivat ajatella ties mitä tai jopa koskettaa teini-ikäistä tyttöä...
Kelly ei ole kirjan neurootikko, sen voin paljastaa ;)
Kirja kertoo siis tavallaan monta tarinaa, vaikka Kelly onkin pääosissa, myöskin tärkeimpien sivuhenkilöiden elämästä tuodaan osia tarinaan ja heidän elämänsä muodostaa osan kirjaa sujuvasti.
Kaikki liittyy kaikkeen.
Ja hyvä kirja olikin.
Kelly McLeod on perhetuomioistuimen tuomari. Kirja kertoo hänestä, hänen äitinsä kuolemasta, kihlauksen purkautumisesta, miehestä, jonka hän tapaa hautausmaalla sekä vähän aiemmastakin menneestä.
Toisaalta kirjassa ei ollut yllätyksiä, toisaalta sitä oli kiva lukea kaikesta huolimatta, vaikka olikin niin itsestään selvää.
Kirja kertoi myös siitä, miten neuroottisia toiset ihmiset voivat olla, lasta vahditaan niin, ettei hän saa tehdä mitään, ylipainon pelossa ei saa syödä kuin salaattia. Ei saa harrastaa, koska se on vaarallista, ei saa tavata kavereita, koska niiden kotona voi saada katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia, tai niillä voi olla isoveljiä, jotka voivat ajatella ties mitä tai jopa koskettaa teini-ikäistä tyttöä...
Kelly ei ole kirjan neurootikko, sen voin paljastaa ;)
Kirja kertoo siis tavallaan monta tarinaa, vaikka Kelly onkin pääosissa, myöskin tärkeimpien sivuhenkilöiden elämästä tuodaan osia tarinaan ja heidän elämänsä muodostaa osan kirjaa sujuvasti.
Kaikki liittyy kaikkeen.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Bodie Thoene: Sydämen Sinetti (A.D.-kronikka 5.)
Nasaret ja Betlehem ovat perin vähäpätöisiä paikkoja kaukana maailman keskuksista. Ja kuitenkin ajanlaskumme ja koko historiamme ratkaisevat taaptumat lähtivät liikkeelle niistä. Rooman keisari Augustus, Palestiinan Herodekset ja monet muut ovat tunnettuja nimenomaan Jeesus Nasaretilaiseen liittyvinä.
A.D.-kronikka kuljettaa lukijansa tässä osassa ensimmäisen joulun ihmeen äärelle. Joosefin ja Marian matkassa siirrytään Galileasta Juudeaan. Messias-toivo, ennustukset ja tähtitaivaankin viestit saavat täyttymyksensä, mutta miten erikoisen! Mestarikirjoittajat Bodie ja Brock Thoene antavat Uuden testamentin tutuille kertomuksille värin ja kehyksen, jonka äärellä ei pety eikä pitkästy.
(takakansi)
***
A.D.-kronikka on ollut yksi kaikkien aikojen suosikkejani.
Etenkin kolme ekaa osaa tempaisivat mukaansa toden teolla, kertoivat Jeesuksen ajan ihmisistä ja Jeesuksen teoista romaanimuodossa.
Neljäs osa kertoi Johannes Kastajan syntymästä ja siitä, kun hänen vanhempansa saivat tiedon Johanneksen syntymästä.
Siihen tarinaan kytkeytyi myös Marian ja Joosefin tarina. Tämä viides osa sitten kertoi vain Messiaan odotuksesta. Siitä, kun Herodes määräsi kaikki verollepantaviksi.
Jotenkin.. Tämä kirja ei temmannut niin hyvin mukaansa kuin aiemmat osansa. Aivan kuin olisi jotenkin "väkisin" pitänyt tehdä tämäkin osa.. En tiedä miksi.
Tavallaan, vaikka Jeesuksen syntymä, odotusaika, olikin tärkeä asia, ei siitä kuitenkaan pelkästään ollut yhden kirjan täytteeksi.
Olihan tässäkin tottakai sivuhenkilöitä, mutta jotenkin ne tuntuivat aivan liian erillisiltä, en jotenkin saanut otetta.
En tiedä, vika voi olla lukijassakin, mutta jotain (en tiedä mitä), jäin kaipaamaan. Tottakai oli mielenkiintoista lukea, millaiseksi kirjailijapariskunta kuvittelee Marian ja Joosefin elon, viitattiin Herodeksen julmuuteen ja siihen, miltä hänen vallanpidon alla tuntui elää, mutta jotenkin ne eivät minun mielessäni nyt kytkeytyneet sujuvaksi tarinaksi.
Tässäkin osassa, kuten edellisessä, oli myös tähtitieteilijöiden merkintöjä, ja ne jäivät jotenkin minulle erillisiksi, vaikka onhan ne tähtitaivaan muutokset olleet merkittävä osa tätä tapahtumaa. En vain jotenkin niitä jaksanut syventyä lukemaan.
Kuitenkin, ihan ok kirja, ja tulipahan luettua, kun on osa tätä kronikkaa, mutta itse henkilökohtaisesti pidin neljästä ensimmäisestä osasta paljon enemmän.
A.D.-kronikka kuljettaa lukijansa tässä osassa ensimmäisen joulun ihmeen äärelle. Joosefin ja Marian matkassa siirrytään Galileasta Juudeaan. Messias-toivo, ennustukset ja tähtitaivaankin viestit saavat täyttymyksensä, mutta miten erikoisen! Mestarikirjoittajat Bodie ja Brock Thoene antavat Uuden testamentin tutuille kertomuksille värin ja kehyksen, jonka äärellä ei pety eikä pitkästy.
(takakansi)
***
A.D.-kronikka on ollut yksi kaikkien aikojen suosikkejani.
Etenkin kolme ekaa osaa tempaisivat mukaansa toden teolla, kertoivat Jeesuksen ajan ihmisistä ja Jeesuksen teoista romaanimuodossa.
Neljäs osa kertoi Johannes Kastajan syntymästä ja siitä, kun hänen vanhempansa saivat tiedon Johanneksen syntymästä.
Siihen tarinaan kytkeytyi myös Marian ja Joosefin tarina. Tämä viides osa sitten kertoi vain Messiaan odotuksesta. Siitä, kun Herodes määräsi kaikki verollepantaviksi.
Jotenkin.. Tämä kirja ei temmannut niin hyvin mukaansa kuin aiemmat osansa. Aivan kuin olisi jotenkin "väkisin" pitänyt tehdä tämäkin osa.. En tiedä miksi.
Tavallaan, vaikka Jeesuksen syntymä, odotusaika, olikin tärkeä asia, ei siitä kuitenkaan pelkästään ollut yhden kirjan täytteeksi.
Olihan tässäkin tottakai sivuhenkilöitä, mutta jotenkin ne tuntuivat aivan liian erillisiltä, en jotenkin saanut otetta.
En tiedä, vika voi olla lukijassakin, mutta jotain (en tiedä mitä), jäin kaipaamaan. Tottakai oli mielenkiintoista lukea, millaiseksi kirjailijapariskunta kuvittelee Marian ja Joosefin elon, viitattiin Herodeksen julmuuteen ja siihen, miltä hänen vallanpidon alla tuntui elää, mutta jotenkin ne eivät minun mielessäni nyt kytkeytyneet sujuvaksi tarinaksi.
Tässäkin osassa, kuten edellisessä, oli myös tähtitieteilijöiden merkintöjä, ja ne jäivät jotenkin minulle erillisiksi, vaikka onhan ne tähtitaivaan muutokset olleet merkittävä osa tätä tapahtumaa. En vain jotenkin niitä jaksanut syventyä lukemaan.
Kuitenkin, ihan ok kirja, ja tulipahan luettua, kun on osa tätä kronikkaa, mutta itse henkilökohtaisesti pidin neljästä ensimmäisestä osasta paljon enemmän.
maanantai 10. maaliskuuta 2008
Bodie Thoene: Kaikki joet mereen (Irlanti-kronikka 4)
Ballyknockanorin kylän tulevaisuus näyttää syksyllä 1844 viimeinkin valoisalta! Korskea eversti Mahon on kuollut ja väki voi hengittää vapaammin. Myös miesmuistiin paras perunasato lupaa helpompaa talvea.
Kate Donovan odottaa lasta, mutta isän, englantilaisten karkottaman Joseph Burken on piileskeltävä Lontoossa. Erottavatko juonitttelut puolisot lopullisesti toisistaan? miten käy kok o saaren asujaimiston, kun hirvittävä perunarutto iskee suoraan elämän perusedellyksiin?
IRLANTI-KRONIKAN päätösosa kertoo mukaansatempaavasti juonensa myötä niistä tekijöistä, jotka johtivat satojentuhansien saarelaisten muuttoon meren taakse Amerikkaan, vapaamman ja turvatumman elämän toivossa. Mutta myös paikalle jääneiden elämän on jatkuttava. Poliittiset ja uskonnolliset jännitteet eivät koskaan ratkea ylivallalla ja sorrolla - vain sisältäpäin nouseva sovinto ja vakaumuksen kunnioittaminen tuo rauhan.
(takakansi)
***
Nojaa, mukaansatempaava? No, parempi tämä oli toisaalta kuin jotkut toiset osat tästä kronikasta. Mutta sitten taas ne, joissa yritettiin viitata vallankumoukseen tms, olivat edelleenkin sitä blaablaata, jota ei meinannut jaksaa lukea, vaan teki mieli loikkia yli. Ei vaan temmannut mukaansa, oli jotenkin niin kaukana siitä kirjan normaalielosta.
Jos kirja olisi keskittynyt kertomaan (tai koko kronikka) aikaa pelkästään tavallisen kansan taholta, eikä yrittänyt keinotekoisesti tehdä yhdestä kahdesta henkilöstä osallista kaikkeen, olisi juoni voinutkin temmata mukaansa... Tai en tiedä, tuli vain sellainen tunne.
JOtenkin niin paljon henkilöitä, joihin poikettiin välistä ja kerrottiin joku sana.
Tottakai henkilöitä menee kirjosisa/kronikoissa, mutta joko pitäis olla selkeä rooli juonen kannalta tai jotain muuta sellaista, nyt tuntui, että välistä osa henkilöistä on vaan kirjan täytteenä. Eivät olleet "elävänä mukana".
Toisaalta, onhban se ollut järkyttävää, kun se perunarutto on iskenyt, tai englantilaiset ovat sortaneet irlantilaisia ja oma uskokin on kielletty ja yritetty väkisin käännyttää.. Vaikka sitäkin nyt on tapahtunut ydhessä sun toisessa paikassa, mutta..
Jotenkin silti nämä kaikki oli niin irrallisia osia.
Ja jäin lopusta miettimään, onkohan joku maanomistaja todellakin hommannut kaikki "torpparinsa" Amerikkaan? Maksanut 500 hengelle matkan, vuokrannut laivan jne, että ovat päässeet pois Irlannista? Jotenkin tuntuu uskomattomalle, mutta voihan olla ollut todellakin niin ystävällisiä ja vuokralaisilleen lojaaleja maanomistajia, en tiedä.
Ja tosi upeaa, jos on ollut!
Mutta nojaa, voihan tämän lukea, jos luulee, että tämä kiinnostaa, mutta ei nyt mikään kirjallisuuden huipputeos ollut tämä kronikka.
Suosittelen Thoenelta mieluummin jotain muuta, koska hän osaa kirjoittaa, mutta jotenkin Irlanti ei vaan nyt onnistunut.
Kate Donovan odottaa lasta, mutta isän, englantilaisten karkottaman Joseph Burken on piileskeltävä Lontoossa. Erottavatko juonitttelut puolisot lopullisesti toisistaan? miten käy kok o saaren asujaimiston, kun hirvittävä perunarutto iskee suoraan elämän perusedellyksiin?
IRLANTI-KRONIKAN päätösosa kertoo mukaansatempaavasti juonensa myötä niistä tekijöistä, jotka johtivat satojentuhansien saarelaisten muuttoon meren taakse Amerikkaan, vapaamman ja turvatumman elämän toivossa. Mutta myös paikalle jääneiden elämän on jatkuttava. Poliittiset ja uskonnolliset jännitteet eivät koskaan ratkea ylivallalla ja sorrolla - vain sisältäpäin nouseva sovinto ja vakaumuksen kunnioittaminen tuo rauhan.
(takakansi)
***
Nojaa, mukaansatempaava? No, parempi tämä oli toisaalta kuin jotkut toiset osat tästä kronikasta. Mutta sitten taas ne, joissa yritettiin viitata vallankumoukseen tms, olivat edelleenkin sitä blaablaata, jota ei meinannut jaksaa lukea, vaan teki mieli loikkia yli. Ei vaan temmannut mukaansa, oli jotenkin niin kaukana siitä kirjan normaalielosta.
Jos kirja olisi keskittynyt kertomaan (tai koko kronikka) aikaa pelkästään tavallisen kansan taholta, eikä yrittänyt keinotekoisesti tehdä yhdestä kahdesta henkilöstä osallista kaikkeen, olisi juoni voinutkin temmata mukaansa... Tai en tiedä, tuli vain sellainen tunne.
JOtenkin niin paljon henkilöitä, joihin poikettiin välistä ja kerrottiin joku sana.
Tottakai henkilöitä menee kirjosisa/kronikoissa, mutta joko pitäis olla selkeä rooli juonen kannalta tai jotain muuta sellaista, nyt tuntui, että välistä osa henkilöistä on vaan kirjan täytteenä. Eivät olleet "elävänä mukana".
Toisaalta, onhban se ollut järkyttävää, kun se perunarutto on iskenyt, tai englantilaiset ovat sortaneet irlantilaisia ja oma uskokin on kielletty ja yritetty väkisin käännyttää.. Vaikka sitäkin nyt on tapahtunut ydhessä sun toisessa paikassa, mutta..
Jotenkin silti nämä kaikki oli niin irrallisia osia.
Ja jäin lopusta miettimään, onkohan joku maanomistaja todellakin hommannut kaikki "torpparinsa" Amerikkaan? Maksanut 500 hengelle matkan, vuokrannut laivan jne, että ovat päässeet pois Irlannista? Jotenkin tuntuu uskomattomalle, mutta voihan olla ollut todellakin niin ystävällisiä ja vuokralaisilleen lojaaleja maanomistajia, en tiedä.
Ja tosi upeaa, jos on ollut!
Mutta nojaa, voihan tämän lukea, jos luulee, että tämä kiinnostaa, mutta ei nyt mikään kirjallisuuden huipputeos ollut tämä kronikka.
Suosittelen Thoenelta mieluummin jotain muuta, koska hän osaa kirjoittaa, mutta jotenkin Irlanti ei vaan nyt onnistunut.
torstai 6. maaliskuuta 2008
Bodie Thoene: Wienin alkusoittoi (Eurooppa-kronikka 1)
Elisa Lindheim on Wienin sinfoniaorkesetrin viulusti Toista maailmansotaa edeltävässä Itävallassa. Hän on peittänyt juutalaisen syntyperänsä arjalaisella taiteilijanimellä. Siten hän saattoi matkustaa ja esiintyä Saksassakin. Sen sijaan hänen ystävänsä Lean -Thoenen lukijoille jo Toivon tyttärestä tutun sellistin - on puolisoineen paettava juutalaisvainon uhkaa.
John Murphy, New York Timesin kirjeenvaihtaja, joutuu sekaantumaan salaiseen suunnitelmaan syrjäyttää Hitler vallasta. Elisan ja Johnin yhteydet juutalaiseen maanalaisliikkeeseen saattavat heidät arvaamattomien vaarojen kenttään.
Bodie Thoene taitaa jännittävän juonenkulun. Kuuden vuosikymmenen takaisessa kriisin varjossa on yllättäviä yhtäläisyyksiä tämän päivän Eurooppaan ja Lähi-Itään.
(takakansi)
****
Nyt on eka osa luettuna tätä kronikkaa, mitä minulle on muutamaltakin suunnalta suositeltu.
Ensin tunnelma oli "olen varmasti lukenut tämän", mutta en olekaan varma. Olen lukenut aika paljonkin noihin aikoihin sijoittuneita fiktiivisiä sekä myös elämänkertoja. Ehkä sotken vain johonkin toiseen tämän.
Irlanti-kronikkaan verrattuna tämä on kuin toisesta maailmasta. Paljon sujuvampi kerronta, mukaansatempaava, elävät hahmot. Ei ollenkaan sellaista blaablaata..
Pystyin hyvin kuvittelemaan, miltä ihmisistä on tuntunut. Epäuskoa ja uskoa.
Pelkästään se, että sinusta on osa juutalaista, olet jonkun sukupuun kautta juutalainen, riitti siihen, että sinua vainottiin. Ihan sama, vaikka olitkin esim. luterilainen.. Olit sekaverinen, eli kelpaamaton.
Jotenkin.. Ei sanat nyt riitä kuvaamaan.. Oli jotenkin kamala lukea, jälleen kerran, kuinka yksi ihminen on voinut tehdä sellaista tuhoa aikaan. Tietysti hänellä oli kumppanit, mutta kuitenkin..
Yritän saada käsiini tämän kronikan seuraavat osat, toivottavasti ne ovat selvää jatkoa, haluan tietää, miten Elisan kävi perheineen ja hänen ystävienä. Jatkuuko maanalaistoiminta, vai loppuiko se heidän pakoonsa Itävallasta.. .
John Murphy, New York Timesin kirjeenvaihtaja, joutuu sekaantumaan salaiseen suunnitelmaan syrjäyttää Hitler vallasta. Elisan ja Johnin yhteydet juutalaiseen maanalaisliikkeeseen saattavat heidät arvaamattomien vaarojen kenttään.
Bodie Thoene taitaa jännittävän juonenkulun. Kuuden vuosikymmenen takaisessa kriisin varjossa on yllättäviä yhtäläisyyksiä tämän päivän Eurooppaan ja Lähi-Itään.
(takakansi)
****
Nyt on eka osa luettuna tätä kronikkaa, mitä minulle on muutamaltakin suunnalta suositeltu.
Ensin tunnelma oli "olen varmasti lukenut tämän", mutta en olekaan varma. Olen lukenut aika paljonkin noihin aikoihin sijoittuneita fiktiivisiä sekä myös elämänkertoja. Ehkä sotken vain johonkin toiseen tämän.
Irlanti-kronikkaan verrattuna tämä on kuin toisesta maailmasta. Paljon sujuvampi kerronta, mukaansatempaava, elävät hahmot. Ei ollenkaan sellaista blaablaata..
Pystyin hyvin kuvittelemaan, miltä ihmisistä on tuntunut. Epäuskoa ja uskoa.
Pelkästään se, että sinusta on osa juutalaista, olet jonkun sukupuun kautta juutalainen, riitti siihen, että sinua vainottiin. Ihan sama, vaikka olitkin esim. luterilainen.. Olit sekaverinen, eli kelpaamaton.
Jotenkin.. Ei sanat nyt riitä kuvaamaan.. Oli jotenkin kamala lukea, jälleen kerran, kuinka yksi ihminen on voinut tehdä sellaista tuhoa aikaan. Tietysti hänellä oli kumppanit, mutta kuitenkin..
Yritän saada käsiini tämän kronikan seuraavat osat, toivottavasti ne ovat selvää jatkoa, haluan tietää, miten Elisan kävi perheineen ja hänen ystävienä. Jatkuuko maanalaistoiminta, vai loppuiko se heidän pakoonsa Itävallasta.. .
tiistai 4. maaliskuuta 2008
Bodie Thoene: Aamun koitto (A.D.-kronikka 4)
Lähi-Itä kuohui ajanlaskumme alussa, kuten se tekee edelleenkin. Rooman keisari piti kyllä ylintä valtaa legioonillaan, mutta pienemmät hallitsijat kilpailivat ja juonittelivat keskenään. Julma Herodes vainoharhaisuudessaan herätti kauhua Palestiinassa. kaikki tämä voimisti muutamissa henkilöissä Messias-toivoa. Myös kaukaisessa Babyloniassa tutkailtiin tähtien liikkeitä ja ennusmerkkejä.
TOSI VALO, PARANTAVA KOSKETUS sekä HENKI JA ELÄMÄ -kirjoista tutut henkilöt astuvat vuorollaan esiin tässä A.D.-kronikan osassa. Ajassa siirrytään kuitenkin kolme vuosikymmentä taaksepäin: Johannes Kastajan syntymän ja Nasaretin enkeli-ilmestysten vuosiin. Miten Joosef ja Maria selvittävät yllättävän raskauteen liittyvän häpeän? Pystyvätkö Onias ja Zadok perhekuntineen pitämään vakaumuksensa pääkaupungin paineissa?
(takakansi)
***
Neljäs osa luettuna, suorastaan ahmittuna.
Olenhan Johannes Kastajan syntymästä lukenut, kuin myöskin Marian hedelmöittymisestä, Raamatussa.
Tässä kuvattiin kuitenkin taas sen ajan oloja, fiktiivisesti, mutta kuitenkin enemmän kuin esim. Raamatussa. Varmasti moni on pohtinut, miten kaikki on silloin mennyt ja tässä on nyt yksi kertomus siitä. Ihan kuin Raamatussa, mutta vähän lisää sivujuonteita.
Myöskin kerrottu niistä muista sen ajan ihmisistä, jotka odottivat Messiasta ja ilmoitusta siitä.
Tutkivat erilaisia merkkejä, voisiko jo olla se hetki, osa tulkitsi tähtiä, osa vanhoja sukupuita.
Raakalaismaisen Herodeksen touhuista kerrottiin myös. On onni asua näinkin turvallisessa maassa, jota ei hallitse kukaan mielipuoli.
Ja onneksi meillä on uskonnon vapaus!
Tiedän näiden kirjojen olevan fiktiivisiä, mutta silti ne saavat ajattelemaan enemmän ja tuovat Jeesuksen ajan tapahtumat lähemmäs, kertovat niistä minun tasolle sopivalla tavalla..
TOSI VALO, PARANTAVA KOSKETUS sekä HENKI JA ELÄMÄ -kirjoista tutut henkilöt astuvat vuorollaan esiin tässä A.D.-kronikan osassa. Ajassa siirrytään kuitenkin kolme vuosikymmentä taaksepäin: Johannes Kastajan syntymän ja Nasaretin enkeli-ilmestysten vuosiin. Miten Joosef ja Maria selvittävät yllättävän raskauteen liittyvän häpeän? Pystyvätkö Onias ja Zadok perhekuntineen pitämään vakaumuksensa pääkaupungin paineissa?
(takakansi)
***
Neljäs osa luettuna, suorastaan ahmittuna.
Olenhan Johannes Kastajan syntymästä lukenut, kuin myöskin Marian hedelmöittymisestä, Raamatussa.
Tässä kuvattiin kuitenkin taas sen ajan oloja, fiktiivisesti, mutta kuitenkin enemmän kuin esim. Raamatussa. Varmasti moni on pohtinut, miten kaikki on silloin mennyt ja tässä on nyt yksi kertomus siitä. Ihan kuin Raamatussa, mutta vähän lisää sivujuonteita.
Myöskin kerrottu niistä muista sen ajan ihmisistä, jotka odottivat Messiasta ja ilmoitusta siitä.
Tutkivat erilaisia merkkejä, voisiko jo olla se hetki, osa tulkitsi tähtiä, osa vanhoja sukupuita.
Raakalaismaisen Herodeksen touhuista kerrottiin myös. On onni asua näinkin turvallisessa maassa, jota ei hallitse kukaan mielipuoli.
Ja onneksi meillä on uskonnon vapaus!
Tiedän näiden kirjojen olevan fiktiivisiä, mutta silti ne saavat ajattelemaan enemmän ja tuovat Jeesuksen ajan tapahtumat lähemmäs, kertovat niistä minun tasolle sopivalla tavalla..
Bodie Thoene: Henki ja elämä (A.D.-kronikka 3)
Israelin pohjoisosien taivaanrantaa hallitsee mahtava Hermonvuori. Sen juurella olevassa kaupungissa asuu niin juutalaisia synagogineen kuin kreikkalaisia ja muita kansallisuuksia omine palvontamenoineen. Zahav, vanhan rabbin taitava, mutta rumaa kasvovammaa kantava naimaton tytär rakastuu luopio-Alexanderiin, leskeen, jota pitää hengissä huolenpito merkillistä tautia potevasta pojasta. TOSI VALO ja PARANTAVA KOSKETUS -kirjoista tutut henkilöt vaeltavat eri syistä kohti pohjoista vuorta.
Myös profeetta Jeshua saapuu kaupunkiin - täyttäen odotukset, mutta samalla yllättäen kaikki. Niin kuin Siinain vuorelta etelässä kiirik ihmiskunnalle kymmenen käskyn laki, samoin Hermonilla pohjoidessa tapahtuu jotakin käänteentekevää. Jeshuan hämmästyttävä, hetkellinen muodonmuutos ennakoi tietä ja tapahtumia seuraavalla vuorella Jerusalemissa.
- Tämän kirjan loppuosassa on uutuutena syventäviä kysymyksiä sisällön herättämien pohdintojen käsittelemiseen.
(Takakansi)
***
On jo pari päivää siitä, kun sain tämän kirjan luettua. Piti heti tarttua seuraavaan osaan, koska se oli lainassa.
Näihin koukkuuntuu. Jostain syystä tämä kolmas osa tuli luettua hitaiten tähän mennessä. Mutta silti se piti otteessaan.
Tässä kerrottiin siitä mielesetäni hyvin, miten toisten uskontojen "harrastajat" ovat varmasti olleet epätietoisia, ehkä joku on ollut kiinnostunutkin Jeshuan opetuksista, mutta voiko mukaan mennä? Eihän ole juutalainen?
Ja toisaalta taas siitä, miten silloin on tapahtunut, kun on ollut erilainen. Zahavilla oli vain kasvoissa merkki, mutta hän oli kelvoton menemään naimisiin tai elämään normaalia naisen elämää. Hänellä oli koko ajan kaipuu johonkin toisenlaiseen elämään, ei pelkästään isän palveleminen ja rukoushuivien valmistus.
Hän pystyi vain kasvot peitettyinä liikkumaan muiden seurassa.
Kirjassa viitattiin siihenkin, että hän oli onnellisessa asemassa, muissa uskontojen piireissä hänet olisi jätetty vauvana kuolemaan, koska oli epäkelpo.
Toisaalta Zahav oli tehnyt syntyessään jotain, minkä takia hän oli arvossa perhepiirissä.
ajatuksia herättävä lukukokemus. Niitä syventäviä kysymyksiäkin selailin ja lueskelin, en kuitenkaan alkanut pohtia kuin muutamia.
Myös profeetta Jeshua saapuu kaupunkiin - täyttäen odotukset, mutta samalla yllättäen kaikki. Niin kuin Siinain vuorelta etelässä kiirik ihmiskunnalle kymmenen käskyn laki, samoin Hermonilla pohjoidessa tapahtuu jotakin käänteentekevää. Jeshuan hämmästyttävä, hetkellinen muodonmuutos ennakoi tietä ja tapahtumia seuraavalla vuorella Jerusalemissa.
- Tämän kirjan loppuosassa on uutuutena syventäviä kysymyksiä sisällön herättämien pohdintojen käsittelemiseen.
(Takakansi)
***
On jo pari päivää siitä, kun sain tämän kirjan luettua. Piti heti tarttua seuraavaan osaan, koska se oli lainassa.
Näihin koukkuuntuu. Jostain syystä tämä kolmas osa tuli luettua hitaiten tähän mennessä. Mutta silti se piti otteessaan.
Tässä kerrottiin siitä mielesetäni hyvin, miten toisten uskontojen "harrastajat" ovat varmasti olleet epätietoisia, ehkä joku on ollut kiinnostunutkin Jeshuan opetuksista, mutta voiko mukaan mennä? Eihän ole juutalainen?
Ja toisaalta taas siitä, miten silloin on tapahtunut, kun on ollut erilainen. Zahavilla oli vain kasvoissa merkki, mutta hän oli kelvoton menemään naimisiin tai elämään normaalia naisen elämää. Hänellä oli koko ajan kaipuu johonkin toisenlaiseen elämään, ei pelkästään isän palveleminen ja rukoushuivien valmistus.
Hän pystyi vain kasvot peitettyinä liikkumaan muiden seurassa.
Kirjassa viitattiin siihenkin, että hän oli onnellisessa asemassa, muissa uskontojen piireissä hänet olisi jätetty vauvana kuolemaan, koska oli epäkelpo.
Toisaalta Zahav oli tehnyt syntyessään jotain, minkä takia hän oli arvossa perhepiirissä.
ajatuksia herättävä lukukokemus. Niitä syventäviä kysymyksiäkin selailin ja lueskelin, en kuitenkaan alkanut pohtia kuin muutamia.
torstai 28. helmikuuta 2008
Parantava kosketus, Bodie Thoene (A.D.-kronikka 2)
Spitaali eli lepra on ollut yksi ihmiskunnan pelätyimmistä sairauksista. Taudin tartunnan saaneet on eristetty muusta yhteiskunnasta, eikä heillä ole ollut juuri muuta toivoa kuin odottaa kuolemaa elimistön hitaasti mädäntyessä. Suomessakin sairastuneita kuljetettiin ulkomaailmalta eristettyihin saariin aina toissa vuosisadalle asti. Tänä päivänä sairauteen löytyvät tehokkaat lääkkeet.
A.D.-kronikan 2. osassa - jonka voit lukea mainiosti itsenäisenä kirjana - ajanlskumme alun spitaalisten julma kohtelu piirtyy esiin synkin värein. Mutta sairastuneiden yhteisön keskellä löytyy, hämmästyttävää rohkreutta, lempeyttä ja elämänhalua. Ja mitä tapahtuukaan, kun kiertävä opettaja, parantaja ja profeetta Jeshua kohtaa kurjan joukon? Jeshualla on mahtavia vihollisia, mutta hänen kosketuksensa tuo myös toivon monelle.
(takakannen teksti)
***
Tämä on selkeästi jatkoa ykköselle, vaikkei sen lukeminen olekaan välttämätöntä ennen tämän lukemista.
Penuel kulkee tovereineen myös tässä kirjassa, samoin Zadok, lammaspaimen.
Kuitenkin tämä on enemmän Liljan, spitaalisen tytön, tarina.
Kirja kertoo niistä julmuuksista, joita spitaaliset kohtasivat, kun heidän sairautunsa paljastui. Ja miten lähiympäristö suhtautui heihin. Heidät suljettiin pois elämästä.
Tämä(kin) kirja sisältää yhden henkilön, joka ensin epäilee, sitten hiljalleen alkaakin ajatella Jeshuasta toisin.. Lopulta kaikki käykin hyvin, hänellekin.
Voin vain lämpimästi suositella, jos kiinnostaa lukea Jeesuksen ajan ihmisistä ja Jeesuksesta tavallisen väen silmin. Miltä on (ehkä) tuntunut niistä, jotka uskovat Jeesukseen ja että hän on Messias. Ja miten taas ne toimivat, jotka halveksivat ja pelkäävät häntä ja hänen oppejaan.
Itselleni tavallaan avautui muutamat Raamatun kohdat ihan eri tavalla, kun ne oli kirjoitettu romaaniin. Olen minä ne "ymmärtänyt" ennenkin, mutta nyt ne tulivat osaksi elävää elämää. Ne on helpompi sijoittaa oikeaan elämään...
Vaikka Raamatun olenkin lukenut, ei ole niin helppoa ajatella, millaista elämää Uuden Testamentin ihmiset ovat silloin eläneet.
Tavallaan minua ainakin nämä romaanit auttavat ymmärtämään sitä.
Saa edes jonkunlaisen käsityksen asiasta.
Edelleenkin suosittelen!
A.D.-kronikan 2. osassa - jonka voit lukea mainiosti itsenäisenä kirjana - ajanlskumme alun spitaalisten julma kohtelu piirtyy esiin synkin värein. Mutta sairastuneiden yhteisön keskellä löytyy, hämmästyttävää rohkreutta, lempeyttä ja elämänhalua. Ja mitä tapahtuukaan, kun kiertävä opettaja, parantaja ja profeetta Jeshua kohtaa kurjan joukon? Jeshualla on mahtavia vihollisia, mutta hänen kosketuksensa tuo myös toivon monelle.
(takakannen teksti)
***
Tämä on selkeästi jatkoa ykköselle, vaikkei sen lukeminen olekaan välttämätöntä ennen tämän lukemista.
Penuel kulkee tovereineen myös tässä kirjassa, samoin Zadok, lammaspaimen.
Kuitenkin tämä on enemmän Liljan, spitaalisen tytön, tarina.
Kirja kertoo niistä julmuuksista, joita spitaaliset kohtasivat, kun heidän sairautunsa paljastui. Ja miten lähiympäristö suhtautui heihin. Heidät suljettiin pois elämästä.
Tämä(kin) kirja sisältää yhden henkilön, joka ensin epäilee, sitten hiljalleen alkaakin ajatella Jeshuasta toisin.. Lopulta kaikki käykin hyvin, hänellekin.
Voin vain lämpimästi suositella, jos kiinnostaa lukea Jeesuksen ajan ihmisistä ja Jeesuksesta tavallisen väen silmin. Miltä on (ehkä) tuntunut niistä, jotka uskovat Jeesukseen ja että hän on Messias. Ja miten taas ne toimivat, jotka halveksivat ja pelkäävät häntä ja hänen oppejaan.
Itselleni tavallaan avautui muutamat Raamatun kohdat ihan eri tavalla, kun ne oli kirjoitettu romaaniin. Olen minä ne "ymmärtänyt" ennenkin, mutta nyt ne tulivat osaksi elävää elämää. Ne on helpompi sijoittaa oikeaan elämään...
Vaikka Raamatun olenkin lukenut, ei ole niin helppoa ajatella, millaista elämää Uuden Testamentin ihmiset ovat silloin eläneet.
Tavallaan minua ainakin nämä romaanit auttavat ymmärtämään sitä.
Saa edes jonkunlaisen käsityksen asiasta.
Edelleenkin suosittelen!
maanantai 25. helmikuuta 2008
Tosi valo, Bodie Thoene (A.D.-kronikka 1)
Romaanisarja tapahtumista, jotka muuttivat maailman.
Jerusalem on kaupunki, jossa viha, kiihko ja kaipaus ovat aina kyteneet ja roihunneet tiiviimpänä kin muualla. Se on kolmen uskonnon pyhä kaupunki. Ajanlaskumme alussa Jerusalem oli ulkoisesti rauhallinen, järjestystä ylläpiti Rooman rautasaapas. Mutta pinnan alla kyti; juutalaisten eri ryhmät riitelevät keskenään, mutta samalla kaipaavat omalla tavallaan tilanteen laukaisijaa, Pelastajaa.
Susanna ja Manaen rakastavat toisiaan siitä huolimatta, että heidän rakkautensa on kielletty. Penuel, kerjäläinen; Marcus, upseeri; Zadok, paimenten päällikkö kolmen "varpusen" kanssa - nämä kaikki odottavat toivon täyttymistä. Parantaja nimeltä Jeshua ilmaantuu kaupungin kaduille. Voisiko hän olla tosi valo, vai jääkö hän pettymykseksi kuten niin moni ennen häntä?
***
Lainasin tämän, vaikka Irlanti-kronikka onkin ollut pettymys.
Marielka on kehunut Eurooppa-kronikkaa ja koska sitä ei ollut hyllyssä, tartuin tähän.
Tämän mainostetaan jatkuvan siitä, mihin Israel-kronikka päättyi, mutta ajattelin, että ihan sama, vaikken sitä olekaan lukenut.
Ja ainakin itse koin, edelleenkin tietämättä millainen Israel-kronikka on, että tämän voi lukea aivan hyvin itsenäisenä sarjana. En ainakaan huomannut mitään kytköksiä siihen.
Tosi valo kertuu Penuelin, sokean kerjääjän, tarinan. Tietysti tässä on paljon muutakin, mutta se on yksi kantava voima tässä kirjassa.
Kirja kertoo ajanlaskumme alusta, odotetaan kovasti Messiasta. Siitä, kuinka siihen suhtaudutaan. Osa uskoo Jeshuan olevan Messias, osalle se on kuin punainen vaate härälle.
Ja myöskin kirja kertoo siitä, kuinka osa ihmisistä ei tiedä, mitä uskoa. Toisaalta haluaisi uskoa Jeshuan opetuksia, toisaalta ei tiedä...
Tuttuja tunteita nykyäänkin?
Tämän kirjan luin melkein ahmimalla. Osittainhan tämä nojautuu Raamattuun, viitteitä siihen on paljon ja ne on numeroitu ja lopussa on luettelu Raamatun kohdista. Toisaalta, on varmasti tulosta historian tutkimuksesta, osalta mielikuvitusta.
Kerronta oli tässä elävää, tempaisi ainakin minut mukaansa hyvin. Kirjan ihmiset "heräsivät eloon", eivät olleet latteita blaablaablaa-tyyppejä.
En oikein osaa mitään arvostella tästä, tämä vaan oli. Mä vaan tykkäsin tästä. Vaikka tietysti tässäkin välistä mietti yhtä sun toista, niin kuitenkin positiivinen mieli jäi kirjasta. Loppujen lopuksi kaikki tietysti päättyi hyvin, paha sai palkkansa.
Oli mielenkiintoista lukea sen ajan ihmisten elämästä, jotka ovat eläneet silloin, kun Jeesus kulki opettamassa. Jossain kohti Jeesuksen opetuksia lainattiin, Jeshua kulki taustalla, mutta hän ei ollut tässä päähenkilö. Toisaalta hän on erittäin tärkeä osa kirjaa. Kuitenkin itse koin, että kirja kertoi enimmäkseen siitä, mitä muiden elämä oli silloin. Millaista oli tavallisen (no, oliko ylhäistö, sadanpäämies, paimen ja kerjäläinen tavallista silloin? Minun mielestä joo) kansan elämä. Ja mitä ne päämiehet olivat valmiita tekemään.
Äh, nyt katkesi ajatus, jatkan joskus, jos muistan jotain muuta...
Mutta yhden kirjan perusteella suosittelen lämpimästi, jos tälläinen kirjallisuus (historia, uskonto) kiinnostaa.
Jerusalem on kaupunki, jossa viha, kiihko ja kaipaus ovat aina kyteneet ja roihunneet tiiviimpänä kin muualla. Se on kolmen uskonnon pyhä kaupunki. Ajanlaskumme alussa Jerusalem oli ulkoisesti rauhallinen, järjestystä ylläpiti Rooman rautasaapas. Mutta pinnan alla kyti; juutalaisten eri ryhmät riitelevät keskenään, mutta samalla kaipaavat omalla tavallaan tilanteen laukaisijaa, Pelastajaa.
Susanna ja Manaen rakastavat toisiaan siitä huolimatta, että heidän rakkautensa on kielletty. Penuel, kerjäläinen; Marcus, upseeri; Zadok, paimenten päällikkö kolmen "varpusen" kanssa - nämä kaikki odottavat toivon täyttymistä. Parantaja nimeltä Jeshua ilmaantuu kaupungin kaduille. Voisiko hän olla tosi valo, vai jääkö hän pettymykseksi kuten niin moni ennen häntä?
***
Lainasin tämän, vaikka Irlanti-kronikka onkin ollut pettymys.
Marielka on kehunut Eurooppa-kronikkaa ja koska sitä ei ollut hyllyssä, tartuin tähän.
Tämän mainostetaan jatkuvan siitä, mihin Israel-kronikka päättyi, mutta ajattelin, että ihan sama, vaikken sitä olekaan lukenut.
Ja ainakin itse koin, edelleenkin tietämättä millainen Israel-kronikka on, että tämän voi lukea aivan hyvin itsenäisenä sarjana. En ainakaan huomannut mitään kytköksiä siihen.
Tosi valo kertuu Penuelin, sokean kerjääjän, tarinan. Tietysti tässä on paljon muutakin, mutta se on yksi kantava voima tässä kirjassa.
Kirja kertoo ajanlaskumme alusta, odotetaan kovasti Messiasta. Siitä, kuinka siihen suhtaudutaan. Osa uskoo Jeshuan olevan Messias, osalle se on kuin punainen vaate härälle.
Ja myöskin kirja kertoo siitä, kuinka osa ihmisistä ei tiedä, mitä uskoa. Toisaalta haluaisi uskoa Jeshuan opetuksia, toisaalta ei tiedä...
Tuttuja tunteita nykyäänkin?
Tämän kirjan luin melkein ahmimalla. Osittainhan tämä nojautuu Raamattuun, viitteitä siihen on paljon ja ne on numeroitu ja lopussa on luettelu Raamatun kohdista. Toisaalta, on varmasti tulosta historian tutkimuksesta, osalta mielikuvitusta.
Kerronta oli tässä elävää, tempaisi ainakin minut mukaansa hyvin. Kirjan ihmiset "heräsivät eloon", eivät olleet latteita blaablaablaa-tyyppejä.
En oikein osaa mitään arvostella tästä, tämä vaan oli. Mä vaan tykkäsin tästä. Vaikka tietysti tässäkin välistä mietti yhtä sun toista, niin kuitenkin positiivinen mieli jäi kirjasta. Loppujen lopuksi kaikki tietysti päättyi hyvin, paha sai palkkansa.
Oli mielenkiintoista lukea sen ajan ihmisten elämästä, jotka ovat eläneet silloin, kun Jeesus kulki opettamassa. Jossain kohti Jeesuksen opetuksia lainattiin, Jeshua kulki taustalla, mutta hän ei ollut tässä päähenkilö. Toisaalta hän on erittäin tärkeä osa kirjaa. Kuitenkin itse koin, että kirja kertoi enimmäkseen siitä, mitä muiden elämä oli silloin. Millaista oli tavallisen (no, oliko ylhäistö, sadanpäämies, paimen ja kerjäläinen tavallista silloin? Minun mielestä joo) kansan elämä. Ja mitä ne päämiehet olivat valmiita tekemään.
Äh, nyt katkesi ajatus, jatkan joskus, jos muistan jotain muuta...
Mutta yhden kirjan perusteella suosittelen lämpimästi, jos tälläinen kirjallisuus (historia, uskonto) kiinnostaa.
perjantai 22. helmikuuta 2008
Tuhkasta nousee toivo, Bodie & Brock Thoene
Anteeksiantamattomuus ja luottamuus voivat katkaista sukupolvien väkivallan ja kirouksien ketjun.
~~
Burken perintökartanun hiiltyneet rauniot kytevät. Tuhkan alta paljastuu kimaltava yllätys. Kääntyykö samalla kovia kokeneen Ballyknockanorin kylän kohtalo?
On Katen ja Josephin hääpäivä. Vuosien epäilyt ja kivinen polku näyttää tasoittuneen. Muttaäkkiä - häävalojen jälkeen - englantilainen sotilasjoukko piirittää paikan. Taasko onni pakenee, päivä kääntyy synkeydeksi?
Tuhkasta toivo nousee on kertomus vihasta, kavaluudesta ja julmuudesta 1800-luvun Irlannin kylissä, nummilla ja metsissä. Mutta se on myös kertomus syvästä uskollisuudesta ja rakkaudesta, joka on vihaa voimakkaampi. Irlanti-kronikan kolmas osa vie eteenpäin jännittävää juonta, joka valaisee saaren väristä historiaa ja nykypäivää.
****
Tämö oli selkästi parempi kuin toinen osa. Tässä ei nyt ollut sitä polikotikointia niin paljon, minusta, ja siksi se oli mielenkiintoisempi. Keskityttiin enempi siihen elävään elämään.
Silti tämä kronikka on ollut pettymys. Joko nämä on huonosti käännetty (ihania kielikukkasia...) tai sitten alkuperäinenkin teos on yhtä huonosti kirjoitettu.
Montakohan osaa tässä kronikassa on? Kirjastosta löytyi vain nämä kolme..
~~
Burken perintökartanun hiiltyneet rauniot kytevät. Tuhkan alta paljastuu kimaltava yllätys. Kääntyykö samalla kovia kokeneen Ballyknockanorin kylän kohtalo?
On Katen ja Josephin hääpäivä. Vuosien epäilyt ja kivinen polku näyttää tasoittuneen. Muttaäkkiä - häävalojen jälkeen - englantilainen sotilasjoukko piirittää paikan. Taasko onni pakenee, päivä kääntyy synkeydeksi?
Tuhkasta toivo nousee on kertomus vihasta, kavaluudesta ja julmuudesta 1800-luvun Irlannin kylissä, nummilla ja metsissä. Mutta se on myös kertomus syvästä uskollisuudesta ja rakkaudesta, joka on vihaa voimakkaampi. Irlanti-kronikan kolmas osa vie eteenpäin jännittävää juonta, joka valaisee saaren väristä historiaa ja nykypäivää.
****
Tämö oli selkästi parempi kuin toinen osa. Tässä ei nyt ollut sitä polikotikointia niin paljon, minusta, ja siksi se oli mielenkiintoisempi. Keskityttiin enempi siihen elävään elämään.
Silti tämä kronikka on ollut pettymys. Joko nämä on huonosti käännetty (ihania kielikukkasia...) tai sitten alkuperäinenkin teos on yhtä huonosti kirjoitettu.
Montakohan osaa tässä kronikassa on? Kirjastosta löytyi vain nämä kolme..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)