Iskut ja vastaiskut vuorottelevat, kun juutalaisten itsenäinen valtio yrittää kuoriutua esiin. Palestiinan arabeilta löytyy yllättäin rauhantahtoa, mutta kestääkö se?
Moshelle ja Rachelille toukokuu 1948 on onnellista, mutta myös piinaa. David ja Ellie elävät kauhun hetkiä Italiassa ja Itävallassa, mutta löytävät lopulta etsimänsä.
(takakansi)
**
Voisinpa sanoa, että vihdoinkin tämä kirja päättyi. Tämä viimeinen kirja ei ollut kyllä yhtään minun makuuni. Muutenkin.. en tiedä, minua tämä kronikka ei juurikaan innostanut. En oikein tiedä mikä siihen on syynä.
Jotenkin tässä viimeisessä kirjassa ei minun mielestä enää päästy sinne henkilöiden sisäiseen maailmaan. Pinnalla olivat enemmänkin valtioiden väliset poliitikat ja voin tunnustaa, että sellainen ei mua kyllä kiinnosta. Mieluummin lukisin, miten ihmiset kokevat asian.
Tietysti ne päähenkilöt mukana kulkivat ja heidän tekemisiään kuvailtiin, mutta jotenkin ei vaan ollut sellaista kuin olisi toivonut.
Tietysti jos Israelin vaiheet kiinnostavat vuodelta 1948, on tämä kronikka ihan ok, mutta en nyt voi täysin varauksetta suositella. Tai sitten voi kokeilla itse lukea kronikan ensimmäisiä kirjoja, eka ja toka vielä olivat ihan mielenkiintoisia, kolmaskin vielä meni, mutta sitten alkoi tökkiä. Mutta toisaalta, eipä tuo nyt harmita, että tuhlasin aikaa tähän, olen minä vieläkin huonompia kirjoja lukenut...
2 kommenttia:
Näistä kronikoista ja muistakin kirjasarjoista vielä, että kirjoittajien pitäisi älytä lopettaa ajoissa! Tosi usein kuulee sitä, että jonkun sarjan ekat kirjat ovat olleet hyviä, mutta sitten ovat alkaneet toistaa itseään tms. Ja mitä tulee kronikoihin, niin Eurooppa-kronikka, josta muuten pidin kovasti, oli ihan samanlainen eli viimeinen osa meni ihan tahdon voimalla.
Tuo sama ajatus minullakin oli mielessä. Taisi tulla jo kolmannessa kirjassa mieleen, että eikö tämän voisi sanoa jotenkin lyhyemmin, tai lopettaa tämän kronikan.
Vaikka tietysti kirjailijalla on tietty visio, mihin asti on aikonut kronikkaa jatkaa..
Tai kirjasarjaa.
Lähetä kommentti