Torey Hayden: Sähkökissa

Perheterapeutti alkaa tutkia syitä älykkään yhdeksänvuotiaan pojan taantumiseen ja törmää asioihin, joita terapeutinkin on vaikea uskoa todeksi. Koskettavista selviytymistarinoista tunnetun lapsipsykologin mukaansatempaava romaani.

***
Pitkästä aikaa blogaan jonkun kirjan. Olen lukenut, mutta kun en ehdi kirjoittaa niitä ylös :(

Tämä oli siinä mielessä erilainen Hayden, että kirja oli fiktiivinen eikä kertonut Haydenista itsestään. Alkuunsa se tuntuikin jollain tapaa oudolle, mutta kirja kyllä sitten imaisi mukaansa. Kirja oli vähän vaikeaselkoinen luettava, koska siinä oli tavallaan kaksi tarinaa yhtä aikaa. Suosittelen kyllä lukemaan tämänkin, jos on tykännyt lukea Haydenia.
Kyllä tämäkin kirja laittoi miettimään ja jäin tietysti miettimään sitäkin, että miten lapsi on alunperin diagnosoitu niinkuin on. Toivottavasti tuollaisia "vääriä" diagnooseja ei sattuisi kovin usein, vaikka ihmisiä ovat toki lääkärit ja muut, jotka diagnooseja tekevät. Mietin sitäkin, että sattuukohan ihan oikeasti tuollaista, että joku diagnosoidaan autistiksi, ja taustalla onkin jotain ihan muuta ja sitä "jotain muuta" voitaisiin auttaa ja hoitaa jollain toisella tapaa..

Huomaan pohtivani kenties kirjan kannalta ihan vääränlaisia asioita :D Mutta toisaalta, onko sen väliä, pääasia, että kirja herättää edes jotain ajatuksia ;)

Virpi Hämeen-Anttila, Kolmastoista lapsi

Nyt puuttuu takatekstit, koska en jaksa :D

Mutta tämä kertoo kuuluisasta muusikosta, lähinnä hänen "Hylkäämistä" lapsistaan, he ovat jo aikuisia, mutta lapsuuden traumat kummittelevat taustalla. Mitä on, kun ei uskalla rakastaa, tai ei suostu rakastettavaksi, mitä kaikkea voikaan kantaa takanaan pitkälle aikuisuuteen ja mitä tapahtuu, kun saa vastuulleen toisen, sellaisen, johon rakastuu?

Mielenkiintoinen kirja tämäkin ja pisti ajattelemaan kaikenlaista. Miten asiat voivatkin vaikuttaa, näyttää erilaisille. Kuinka ihmiset toimivat parhaaksi katsomalla tavallaan, mutta muista se näyttää erikoiselle. Mitä on luottamus ja läheisyys, mitä sitten, kun se puuttuu.

Loppu hyvin, vaikka minusta olikin jotenkin "hassua", että *nyt seuraa juonipaljastus...
Lopussa sillä päähenkilöllä oli sitten tosiaan mies, ja toinenkin. omituinen päätös. Mutta ehkä se oli vain minusta omituinen

Tuija Välipakka, Maailman vahvin tyttö

Tarvitsin/tarvitsen koulutehtävää varten romaanin, joka kertoo köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Marielka suositteli yhtenä vaihtoehtona tätä kirjaa ja se löytyikin helposti kirjastosta.

Kirja ei ollut niitä helppolukuisempia. Se kertoi 6-vuotiaan Auran ajatuksista ja muistoista, suurimmaksi osaksi. Välillä myös isosiskopuolen ajatuksia. Kuitenkin tässä oli kaikki ne mitä "tarvitsin", eli köyhyys ja syrjäytyminen. Yhteiskunnan perusrakenteiden ulkopuolelle jääminen. Erottuminen joukosta, koska on alkoholismia, mielenterveysongelmaa jne jne. Ei kavereita, silmätikkuna olemista yms.

Puhutteleva kirja.

Holly Peterson, Mies talossa

Jamie Whitfield on taustaltaan keskiluokkainen ja kotoisin keskilännestä, mutta on avioliiton kautta päätynyt Manhattanin miljonäärien pieneen piiriin. Hän on naimisissa työnarkomaanin lakimiehen Phillipin kanssa ja on itse menestynyt tv-tuottaja - työssä käyvä nainen siis, mikä todellisten raharikkaiden piirissä on harvinaista. Jamiella ja Phillipillä on kolme lasta, joista vanhin, 9-vuotias poika, kaipaa kipeästi läsnäolevampaa miehen mallia. Lopulta Jamie päätyy palkkaamaan miespuolisen lastenhoitajan, mannyn!

Kun rento, urheilullinen Peter Bailey astuu kuvaan, Jamie vakuuttuu täysin ratkaisunsa oikeellisuudesta. Peter on rauhallinen, osaava ja hurmaavalla tavalla maanläheinen. Hän on täydellistä seuraa lapsille ja apua Jamielle nyt, lentoon ja aviomiehestä on tullut aina vain ailahtelevaisempi ja etäisempi. Mutta onnistuuko Peter vetämään Jamien lähemmäksi maanpintaa vai viekö hän vain jalat alta?

**
Ja lisää hömppää.
Tämä oli vähän pinnallinen, mutta sitten tämä kuitenkin imaisi mukaansa ihan hyvin. Luettava kirja, ei tahmannut pahemmin. Ei ollenkaan hullumpi tälläiseksi hömpäksi, mukavaa aivojen nollausta. Ihan tyypillinen juonikuvio kuitenkin mielestäni.



***
Viimeisimmät arvostelut ovat pikaisia, olen lukenut kirjat tässä maaliskuun aikana, en vain ole saanut blogattua niistä. Ei niistä nyt paljon sanottavaa olekaan. Mikään ei ole ollut huippumahtava eikä mikään ihan surkeakaan. Perusluettavaa kaikki.

Tamara McKinley, Viinitila

Jock Witney oli eteläisen Australian viinitarhojen kuningas, joka tahtoi määrätä kaikesta mitä valtakunnassa tapahtui. Kun Jock nyt on poissa, suku ei oikein tiedä, miten menetellä jättiläismäisen perintönsä kanssa - Jacarandan viinitilan lisäksi siihen kuuluu muun muassa supermarketeita ja laivayhtiö. Eräät nuoremmista perheyhtiön osakkaista haluaisivat muuttaa koko vaikeasti hoidettavan imperiumin rahaksi. Ostajakin on tarjolla: ranskalainen viinintuottaja Lazare on pitkään havitellut historian suurimpia viinikauppoja. Witneyn iäkäs leski Cordelia asettuu kuitenkin tarmokkaasti vastustamaan Jacarandan myymistä. Osoittaakseen, kuinka suurista arvoista on kysymys, hän vie tyttärentyttärensä Sophien matkalle viinitilan menneisyyteen seuraamaan varhaisten sukupolvien elämää. Hän kertoo nuoremmalle naiselle tarinoita siirtolaisuudesta, ankarista elämänehdoista, sitkeydestä, tulevaisuuden toivosta ja rakkaudesta. Palatessaan naiset ovat yhdessä valmiit kohtaamaan nykyajan haasteet.


***
Hömppää. Olisi voinut olla melkeinpä mikä vaan Harlekiini-sarjan hömppäkirja, ainakin alun osalta. Oli ihan mielenkiintoisia sukukuvauksia, mutta jokin harlekiinimainen häiritsi: jotenkin pinnalliseksi jäi ihmiset, vaikka kirjalla on paksuutta ihan kivasti. Tai sitten olen lukenut liikaa harlekiineja ;)
Oli tämä siitä huolimatta ihan luettava kirja.

Karin Slaughter, Merkitty

Päivä alkaa kuin mikä tahansa arkiaamu Heartsdalen pikkukaupungissa, mutta ilmassa väreilee jännitys. Lena Adams palaa työhönsä etsiväksi pitkän poissaolon jälkeen. Samaan aikaan kaupungin patologi ja lastenlääkäri Sara Linton on päättänyt vihdoin kertoa tunteistaan poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverille. Hän saapuu poliisiasemalle, jossa konstaapeli Brad Stephens kierrättää meluisaa koululaisryhmää. Äkkiarvaamatta heidän ympärillään alkaa silmitön tulitus... Väkivallan kierre johtaa suoraan Saran ja Jeffreyn menneisyyteen.


***

Tämä on ihan tyypillistä Slaughteria. Kammottavia tapahtumia, yksityiskohtia jne. Ja aina tapahtuvat liippaavat kummasti Sara Lintonia. Miten yhdelle voikin tapahtua pienessä kaupungissa niin paljon.. Tai nimenom
an mitä kaikkea siinä pienessä kaupungissa voikaan tapahtua. Uskomatonta.
Kuitenkin tykkäsin.

Kristin Hannah, Rakkauden tähden

Angela DeSaria oli lapsena perheen prinsessa, nuorin kolmesta tyttärestä. Hän luuli tietävänsä, kuinka elämä hänen kohdallaan kulkisi eteenpäin: ensin opiskelut, sitten avioliitto ja äitiys. Siskojen, serkkujen ja ystävien mallin mukaisesti. Mutta Angie ja hänen miehensä eivät saa lasta. Vuosia kestävän epätoivoisen yrittämisen jälkeen avioliitto kaatuu, sillä se ei kestä toteutumattomien unelmien raskasta painoa.

Eron jälkeen Angie muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa lähelle railakasta, rakastavaa perhettään. Uuden elämän myötä Angie tutustuu mieheen, joka avaa hänen sydämensä lukot, ja seitsemäntoistavuotiaaseen tyttöön Laureniin, joka muuttaa hänen elämänsä täysin. Tytön äiti on alkoholisti, joka ei jaksa olla tyttärestään kiinnostunut.

Angie, joka haluaa olla äiti, ja Lauren, joka kaipaa äidin rakkautta, löytävät toisensa, ja Lauren muuttaa Angien luo asumaan. Mutta yhteiselo on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Dramaattisten käänteiden kautta Angie ja Lauren oppivat, mikä on perheen merkitys.


****

Luettava kirja. Tosin minulla oli tunne, että olen tämän tai tämäntyyppisen kirjan lukenut joskus ennenkin, se hiukan häiritsi.. Tuntui koko ajan jotenkin, että joo, näinpä just, joo niinpä, tietysti lapsettomuudesta kärsivä tuntee näin jooh ja niih.
Mutta kaikesta huolimatta tykkäsin ja oli nopea luettava.

Karin Slaugter, Sokaistu

Sara Linton on rauhallisen Heartsdalen pikkukaupungin lastenlääkäri ja patologi. Hän löytää Sybil Adamsin vakavasti haavoitettuna lounasravintolan vessasta. Saran pelastusyritykset ovat turhia, sillä kahden syvän viillon muodostama risti on kuolettava.

Tämä on sadistisen psykopaattiraiskaajan ensimmäinen näytös. Hän huumaa uhrinsa sokaisevalla belladonna-kasvin myrkyllä ja viljelee raamatunlauseita rikoksissaan. Tapauksiin liittyy kummallisia yhteensattumia, jotka viittaavat Sara Lintoniin. Rikossarjaa selvittäessään kirjan päähenkilöt joutuvat kohtaamaan menneisyytensä salaisuudet, joille he ovat ummistaneet silmänsä.

****

Arvasin jossain vaiheessa, kuka on kaiken takana. Julma kirja, mutta sujuvaa kerrontaa. Luettava kirja, hyvin kirjoitettu. Suosittelen dekkarien ystäville.

(ja tämä bloggeri ei suostu vaihtamaan fonttia normaaliksi...)

Karin Alvtegen, Syyllisyys

Peter Brolin istuu kahvilassa yksin mietteissään. Äkkiä hänen pöytäänsä saapuu tuntematon nainen. Tulija luulee Peteriä ilmeisesti toiseksi henkilöksi, mutta ennen kuin lamaantunut Peter saa erehdyksen oikaistuksi, nainen poistuu. Pöydälle hän jättää paketin, joka Peterin on määrä toimittaa hänen miehelleen tuhannen kruunun korvausta vastaan.

Paketin hätkähdyttävän sisällön takia Peter tempautuu ajojahtiin, jossa metsästetään pakkomielteistä naista. Samalla Peterin oma menneisyys ja tuleva kohtalo kirjoitetaan uudelleen.

Karin Alvtegen on psykologisen jännityksen mestari, joka kuvaa ihmisen sisäisiä ristiriitoja pelottavan todentuntuisesti.


(kuvaus)

***

Toinen Alvtegen ja pakko sanoa, että ihan liian samanlainen kuin edellinen. En oikein tykännyt. Olisi voinut olla jopa hyvä lukukokemus, jos ei olisi muistuttanut niin paljon edellistä.
Samanlainen tilanne: yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään ja rikas hyvinmenestynyt ihminen, jolla on päällisin puolin kaikkea.
Ja sitten nämä kaksi tutustuu ja ystävystyy ja sitten on joku pahis taustalla ja kenties vielä menneisyydessäkin jotain hämärää, jota pohditaan tässä.

Jos olisi ollut enemmän väliä näiden kahden Alvtegenin kirjan välissä, olisin voinut tykätä enemmän, nyt häiritsi kovasti näiden samankaltaisuus.

Karin Alvtegen, Häpeä

He ovat kaksi aivan erilaista ihmistä. Maj-Britt on pahasti ylipainoinen 55-vuotias erakko, joka on linnoittautunut asuntoonsa. Monika taas on 38-vuotias kunnianhimoinen lääkäri, joka pyrkii täyttämään elämänsä tyhjiön menestymällä työssään. Molemmilla on kuitenkin menneisyys, jonka he haluavat unohtaa.

Eräs kirje ja liikenneonnettomuus herättävät Maj-Brittin ja Monikan painajaismaiset muistot ja mullistavat heidän elämänsä. Kun he tutustuvat toisiinsa, kaikki kärjistyy. Pystyvätkö he tekemään sovinnon häpeällisen menneisyytensä kanssa? Minkälaisen uhrin se vaatii?

Häpeä on psykologisesti tarkka kuvaus pelosta, ankaran uskonnollisesta kasvatuksesta ja kielletystä seksuaalisuudesta.

(Kuvaus)

*****

Kirjastossa etsin lukemista ja päähäni pälkähti nimi Alvtegen. En muista oliko joku suositellut vai moittinut hänen kirjojaan, mutta päätin kuitenkin ottaa pari kirjaa, jotta voin itse päättää. Ja kun ei oikein muutakaan löytynyt...

Tykkäsin kyllä tavallani tästä kirjasta. Ei tässä varsinaisesti tapahdu mitään, niinkuin esimerkiksi Mankellin tai Pattersonin kirjoissa, kuitenkin tämä dekkariosastosta löytyy.
Enemmänkin tämä kertoo ihmisten omia kokemuksia ja ajatuksia. He ovat joskus tehneet jotain, jonkun rikoksen kenties, mutta eivät ole "jääneet kiinni". Ne on todettu onnettomuuksiksi. Kuitenkin vuosikymmenien jälkeen tapahtumat vainoavat heitä, he eivät voi unohtaa niitä. Ne tulevat vastaan heidän ajatuksissaan, heidän elämänsä pyörii jollain tapaa niiden ympärillä.
Alvtegen kuvaa sitä tietä, jolla he pääsevät siitä eteenpäin ja yli. Anteeksiantoa ja anteeksisaamista.

Jos ihmisten mielen kuvaaminen kiinnostaa, ajatusten lukeminen, niin suosittelen. Jos taas kaipaa räiskyvää menoa ja verisiä kohtauksia, niin sitten tämä ei ole oikea kirja.

Danielle Steel, Katkeransuloista

India Taylor on omistautunut perheelleen. Hän on joutunut uhraamaan uransa palkittuna valokuvajournalistina. Miehelleen Dougille hän on 17 yhteiden vuoden jälkeen lähinnä lasten huoltaja - ei juuri enempää. Eräänä päivänä India kohtaa Paul Wardin, Wall Streetin suurliikemiehen, joka elää omilla ehdoillaan ja kiertelee maapalloa jahdillaan.
Ystävyys syntyy huomaamatta heidän välilleen. Sitä ei suunniteltu. Ei myöskään suurta sydänsurua Paulin elämässä. India on ainoa, joka pystyy lohduttamaan miestä. Samalla Paul rohkaisee Indiaa tarttumaan jälleen uraansa.
Tilaisuus tulee yllättävässä muodossa. Mutta vaatii rohkeutta tarttua siihen. Paul on silti ollut Indialle kuin tiedostamaton tienviitta, osoitus uusista mahdollisuuksista. Paulin ja Indian intiimit keskustelut eivät kysy aikaa eivätkä paikkaa.
Lopulta on ratkaisun hetki. India astuu kohti uutta ja löytää sisältään voimakkaan ja herän, itselleen uskollisen..... (loppu on kirjaston tarran alla).

(takakansi)

****
Hömpänpömppää taas.
Voisi kuvailla ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi. Mutta kuitenkin sellaiseksi, jonka sai luettua. Kirja, joka ei vaadi aivoja.

Sophie Kinsella, Himoshoppaajan vauva

Hupsu ja hurmaava tuhlari Becky Brandon on raskaana ja vinguttaa Visaa kahden edestä. Vaatiihan tulossa oleva vauva ehdottomasti viidet vaunut, kolmet sängyt, satoja haalareita, töppösiä ja kaikkea muuta ihanaa, mistä Beckyn on vaikea pitää näppinsä irti. Shoppailu kun parantaa aamupahoinvointia! Ja venyvimpiin varusteisiin voi sonnustautua myös itse.

Beckyn mielestä vatsassa potkivalle perilliselle kelpaa vain paras, joten hänen on perehdyttävä huolellisesti siihen, mikä on vauvatamineissa in ja out. Myös uuden kuuluisan synnytyslääkärin vastaanotolle Beckyn on päästävä. Tähtitohtori on kaunis, älykäs – ja Beckyn tsiljonäärimiehen Luken entinen tyttöystävä! Heillä taitaa olla edelleenkin keskenään jotain sutinaa… Onko siis Beckyn täydellinen elämä romahtamassa? Tuleeko hänestä kolmas pyörä avioliittonsa?

”… viides Himoshoppaaja-kirja on aivan yhtä herkullinen ja hilpeä kuin aiemmatkin.” Booklist

(Kuvaus)

***

Ensimmäinen himoshoppaaja-kirjani. Halusin jotain kevyttä hömpänpömppää noiden kaikkien kurjien, mutta mukaansatempaavien dekkareiden jälkeen ja tämä oli juuri sitä. Ei yhtään murhaa, ei yhtään lapsenkaappaajaa, ei raiskauksia ei mitään järkyttävää. Pelkkää shoppailua ja raskautta..

Voisihan ne muutkin sarjan kirjat lukea, jos kohdalle sattuu...

Karin Slaughter, Riistetyt

On kesälauantai Heartsdalen pikkukaupungissa. Rauhallinen ilta saa dramaattisen käänteen, kun kahden teini-ikäisen riita päättyy toisen kuolemaan. Nuoren tytön ruumiinavaus paljastaa järkyttäviä asioita, joille tytön lääkäri ja kaupungin patologi Sara Linton on ollut täysin sokea. Sitten katoaa uhrin teini-ikäinen ystävä. Tutkimusten edetessä uhrien perheet ja ystävät kääntävät selkänsä ja vaikenevat. Kaupunki kätkee hirvittäviä salaisuuksia, jotka koskevat useita perheitä. Kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver löytää kadonneen tytön, karmea totuus paljastuu kokonaisuudessaan. Vaikuttava trilleri Sokaistun kirjoittajalta. Riistetyt jatkaa Sara Lintonin ja Jeffrey Tolliverin jännittävää tarinaa Heartsdalen kaupungissa.

(Kuvaus)

****
Ja vielä yksi dekkari, vaikka Pattersonin jälkeen tekikin mieli jo jotain ihan muuta. Kuitenkin piti tarttua vielä tähän.
Ihmettelin tämän(kin) kohdalla, miksi tämä on pyörinyt kuukausia kirjahyllyssä enkä ole tarttunut tähän. Tykkäsin nimittäin kovasti, vaikka kirjan aihe olikin ällöttävän kamala. Ja hirveämmäksi se muuttui koko ajan. Mietin vain, että miten joku pystyy kirjoittamaan tämmöisistä aiheista ja miksi jotkut lukee näitä.. Siis miksi minä luin? Siksi kun ei takakannen tekstissä sanottu, mitä kirjan juoni tuo tullessaan...

James Patterson, Pahan kidassa

Rikospsykologi Alex Cross on kokenut paljon uransa aikana, mutta uusin tapaus saa raakuudellaan hänetkin vapisemaan: kaksi lenkkeilijää on löydetty murhattuna ja täynnä hampaanjälkiä. Rikos näyttää enemmän petoeläinten kuin ihmisten aikaansaamalta – eikä se jää viimeiseksi.

Kun Alexin vanha vihollinen, Mastermind-niminen psykopaatti, alkaa jälleen piinata häntä soitoillaan, on Alexin ajauduttava yhä syvemmälle ihmismielen petomaisiin piirteisiin – ja lopulta vampyyrien verisiin luoliin.

(kuvaus)

****
Ja sitten viimeinen lukemani Pattersonin kirjan.
Samaa sarjaa, ei nyt löydy mitään moitittavaa. Ihan luettava kirja.
Kammottavia juttujahan näissä on, ja tuli hetkeksi dekkarikiintiö täyteen. Piti kieltämättä löytää jo muuta lukemista..

James Patterson, Paha kulkee edellä

Eräänä aamuna marylandilaiseen pankkisaliin tunkeutuu naamioitunut ryöstäjä. Hän puhuttelee henkilökuntaa nimeltä ja paljastaa rikoskumppaniensa kaapanneen pankinjohtajan perheen. Pankkiholvin tyhjentämiseen annetaan aikaa kahdeksan minuuttia - muuten panttivangit surmataan.
Taitavien, mutta hyytävästi toteutettujen pankkiryöstöjen jatkuessa rikossarjassa alkaa hahmottua julmuuksiin mieltyneen mestaririkollisen käsiala. Vikkelän psykopaatin jäkiä pystyy seuraamaan vain rikosetsivä Alex Cross, joka ottaa haasteen vastaan ristiriitaisin tuntein.
Alexin tyttöystävä Christine ei hyväksy tapauksen perhe-elämälle tuomaa uhkaa ja tekee omat ratkaisunta. Ennen kuin Alex aavistaakaan, iskujen kärki kääntyy kohti hänen läheisiään. Kuka on pelottavien iskujen takana?

(takakansi)

***

Tykkäsin tästäkin, vaikken ennen olekaan Alex Crossista tai Mastermindista kuullutkaan. OVat käsittääkseni seikkailleet muissakin kirjoissa.
Sujuva dekkari mielestäni. Luin ihan mielelläni eikä edes tökkinyt.

James Patterson, Kuka kuolee ensin

Kun rikollisen pysäyttäminen tavanomaisin keinoin osoittautuu mahdottomaksi, neljä tarmokasta naista päättää puuttua asiaan. Lindsay Boxer, San Franciscon poliisin ylitarkastaja, sekä hänen ystävättärensä Claire, Jill ja Cindy ryhtyvät ratkomaan harvinaisen harkittua murhamysteeriä - varsin epäsovinnaisin menetelmin.

David Brandt oli maailman onnellisin mies saatuaan vaimokseen hurmaavan Melanien. Hääyö loistohotellin sviitissä jäi kuitenkin pariskunnan viimeiseksi yhteiseksi hetkeksi, sillä aamulla heidät löydettiin murhattuina.

Ylpeänä herättämästään kauhusta murhaaja suunnittelee jo seuraavaa tempaustaan. Edustavan ja tyylikkään miehen on paitsi helppo kävellä sisään kaupungin hienoimpiin morsiuskauppoihin myös etsiä uusia uhreja pakkomielteisille häämurhilleen...

(Kuvaus)

****

Tykkäsin tästä. Yllättävä päätös, tai yllättävä murhaaja siis. Ei ihan heti tullut mieleen, että kuka se vois olla kirjan henkilöistä.
Kiva lukea pitkästä aikaa hyviä dekkareita ja tämähän on eka osa, tuo Ei toista tilaisuutta on se toinen osa. Erillisiä kirjoja, mutta samat tutkijat ja etsivät siis..

James Patterson, Ei toista tilaisuutta

Kuolema niittää satoaan San Franciscossa. Lindsay Boxer on tuskin ehtinyt toipua kuherruskuukausimurhiksi sanotun karmean sotkun selvitystyöstä, kun hän jo saa uuden toimeksiannon. Näissä surmissa ei näytä olevan senkään vertaa järkeä saati johtolangan pätkää kuin edellisissä. Raivopäiselle murhaajalle kelpaa uhriksi kuka hyvänsä, jopa kirkonpihalla leikkivä pikkutyttö tai pesutuvassa hääräävä vanha nainen. Tai poliisi...

Lindsay Boxer sekä hänen ystävänsä reportteri Cindy Thomas, kuolinsyyntutkija Claire Washburn ja syyttäjä Jill Bernhardt tarvitsevat kaiken neuvokkuutensa - ja monta martinia - ennen kuin tulosta alkaa syntyä. Mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi. Jos pahantekijää ei heti saada satimeen, toista tilaisuutta on turha odottaa!

(kuvaus)

****


Nämä kirjat tulee nyt väärässä järjestyksessä, koska tämän luin oikeasti vasta toisena..
Mutta ihan mukaansatempaava, kohtuuhyvä dekkari.
Jostain syystä mulla oli epäilyksensä näitä Pattersonin dekkareita kohtaan ja en ole saanut tartuttua yhteenkään, mutta epäilys osoittautui vääräksi ja lopulta luin putkeen kolme.
Olen joskus lukenut jonkun hänen kirjansa ja se ei tainnut olla ihan yhtä hyvä.

Paolo Coelho, Portobellon noita

Portobellon noita on kiehtova kertomus monikasvoisesta naisesta Athenasta, jonka yliluonnolliset kyvyt määräävät hänen kohtalonsa. Athenassa on kaikki nykyaikaan sopivan myytin ainekset: hän on romaniäidin hylkäämä orpo Transilvaniassa. Lapsi, jonka adoptiovanhemmat veivät Beirutiin. Ison lontoolaisen pankin pankkivirkailija. Menestynyt kiinteistönvälittäjä Dubaissa. Mutta ennen kaikkea Athena on Portobello Roadin papitar - henkinen johtaja, jonka opit eivät sovi kaikille. Athenan mystinen mutta toivorikas tarina kerrotaan hänen läheistensä näkökulmasta, kertojina ovat mm. Athenan adoptioäiti, vampirismia tutkiva journalisti, pappi, kalligrafian opettaja ja näyttelijä.

Portobellon noita ei jätä ketään kylmäksi: Coelho kertoo meille Athenan kautta ihmisen mahdollisuuksista elää elämänsä omaa vakaumustaan kuunnellen, rohkeasti.

Kuvaus

***
En nyt osaa oikein sanoa, oliko hyvä vai ei. Kertoi tuosta Athenasta eri ihmisten näkökulmasta. Mielenkiintoinen oli kyllä omalla tavallaan, mutta oliko hyvä? Jaa-a. varmaan pitäis itse lukea jokaisen, jotta voisi sanoa.. En osaa ottaa kantaa. Kyllähän tässä tuli mietittyä monenlaista.
Tässä nähtiin, että Jumala on Äiti, kristinuskossahan Jumala on Isä. Mistähän tämä muuten tulee? Siis että kristinuskossa Jumala on Isä.. Olen kyllä Raamatun lukenut, mutta en nyt yhtäkkiä muista, oliko se siellä jossain sanottu. Se vaan on opittu että se on niin, mutta en muista, onko sitä (minulle) koskaan perusteltu, miksi juuri Isä.. Tätä aloin ainakin miettiä.

No, parempi tämä oli kuin muut viime aikoina lukemani kirjat. Alkoi jo huolestuttaa, jos pidän sosiaalipolitiikan kirjaa mielenkiintoisempana kuin romaaneja ;)
Toinen mielenkiintoinen koulukirja on ollut kehityspsykologian kirja. Niistä molemmista on itseasiassa tentti kohta, ja kumpikin on kesken..

Astrid Lindgren, Mio, poikani Mio

Takakannen tekstiä ei ole tähän tarjolla, mutta alempana linkki erääseen arvosteluun, jossa kirjasta on hiukan kerrottu enemmän.

***
Saatiin vihdoin luettua tämä lapsen kanssa. Jostian syystä unohtui hyllyyn tauolle pitkäksi aikaa!
Tykättiin kumpikin. Oli jännittävä, mutta ei kuulemma liian jännittävä. Kirja sai lapsenkin pohtimaan aina, että mitähän tapahtuu seuraavaksi.
Lindgrenin kirjoissa on sitä "jotain" vielä vuosikymmenienkin jälkeen! Ei uskoisi, että tämäkin kirja on kirjoitettu 1950-luvulla. Kirja on julkaistu itseasiassa Ruotsiksi jo ennen minun äitini syntymää!

Arvostelun voi lukea myös täältä. itse pelkäsin kirjan olevan liian pelottava 7-vuotta täyttävälle, mutta hänestä se oli yksi parhaita kirjoja, joita olemme lukeneet.

Diana Gabaldon, Lumen ja tuhkan maa

On vuosi 1772, ja Yhdysvaltain vapaussodan ensimmäiset kahakat ovat alkaneet. Bostonin kaduilla viruu ruumiita, ja Pohjois-Carolinan uudisraivaajien kodit ovat liekeissä. Britannian kuvernööri kutsuu Jamie Fraserin johtamaan joukkoja, joiden tehtävä on tukahduttaa itsenäisyyttä havittelevat kapinalliset. Jamien vaimo, aikamatkustaja Claire, on kauhuissaan. Hän on lukenut omassa ajassamme lehtileikkeen vuodelta 1776, joka kertoo Jamien ja tämän perheen kuolemasta sodan väkivaltaisuuksissa.

Claire on aina osannut ennustaa tulevaisuuden oikein, mutta tällä kertaa hän toivoo olevansa väärässä. Mutta voiko yksi ihminen muuttaa maailmahistorian kulkua, edes pieneltä osin?
(kuvaus)

***
Tämä on kesken ja saa jäädäkin kesken. On nimittäin 6. osa, mitä en heti tajunnut..
Minulla on itsellä tämän sarjan ensimmäinen osa, olen lukenut sen joskus vuosia sitten (itseasiassa tammikuussa 2006 ;D ostin sen sairaalalukemiseksi itselle..). Pidin kirjasta, mutta tämän kirjan mukaan en ole oikein päässyt. Kerronta on jotenkin pitkäveteistä ja tylsää.

Cecelia Ahern, Ihmemaa

Mihin päätyvät kaikki ne ihmiset, jotka katoavat kuin tuhka tuuleen? Asia on kalvanut 34-vuotiasta Sandy Shorttia siitä lähtien kun hän oli lapsi ja naapurintyttö Jenny-May katosi jälkiä jättämättä.

Samaan aikaan toisella puolen Irlantia Jack Ruttle on epätoivoinen. Hänen nuorempi veljensä Donal on ollut kateissa jo vuoden, eikä poliisista ole apua. Bongatessaan lehdestä Sandyn etsivätoimiston ilmoituksen Donal on varma, että hänen rukouksiinsa on vastattu.

Sandyn myöhästyttyä sovitusta tapaamisesta Donal kuitenkin huomaa etsivänsä mystisesti kadonnutta naisetsivää, jonka oli määrä jäljittää hänen veljensä. Ja kadoksissa Sandy Shortt totisesti on. Hän on harhautunut juoksulenkillään kylään, josta ei ole minkäänlaista ulospääsyä. Kaiken lisäksi eräs kylän asukkaista on kukapa muukaan kuin Jenny-May Butler.

Vaikka salaperäinen kylä tarjoaa avaimen katoamisen arvoitukseen, Sandy huomaa kaipaavansa takaisin kotiin. Mutta onko Sandy piilottanut itsensä tällä kertaa liian hyvin? Ihmemaa on lämmin, satumainen tarina yksinäisyydestä, etsimisestä ja löytämisestä.

(kuvaus)

*****
Minä koin tämän aikuisten satuna. Ihan viihdyttävä. Ihan hyvä lukukokemus, ei jäänyt tunne, että no johan oli tylsä. Ei nyt mikään huippuhyväkään, vaan nimenomaan satumainen, siis sillä tavalla, että se oli satu ;D Ei satumaisen hyvä tai ihana ;D

Parempi tämä oli kuin tuo Cornwellin dekkari.

Patricia Cornwell, Vaarassa

Kaunis ja älykäs piirisyyttäjä Monique Lamont on taitava peluri lain ja politiikan kovassa pelissä. Hän on pannut alulle hankkeen, jolla on tarkoitus kerätä varat uutta dna-laboratoriota varten ja pönkittää samalla hänen nousujohteista uraansa. Vaarassa -hankkeen kansikuvapojaksi Lamont on valinnut rikostutkija Winston Garanon. Garano kieltäytyy jyrkästi. Julkisuus ei ole hänen heiniään, eikä se totisesti auta tavallisen rikostutkijan urakehitystä. Lamont ei ole kuitenkaan tottumaton suostuttelemaan, ja pian Garano huomaa olevansa pääsemättömissä hänen pelilaudallaan.

Vaarassa on uudenlaista Patricia Cornwellia. Rikostutkinnan taitava kuvaaja näyttää poliisityön laajemmassa ympäristössään, jossa määräävät politiikan suhdannevaihtelut, uutisia janoava media ja kaikkivaltias raha. Tarina on alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena New York Times Magazinen sunnuntainumerossa, jolla on yli viisi miljoonaa lukijaa.


(kuvaus)

***

Joo, tämmöisen kahlasin läpi pari viikkoa sitten. Koko ajan oli tunne, että olen tämän lukenut. Varmaan olenkin.
Tylsä! Tosi tosi tylsä! Ja se sama fiilis oli ekallakin lukukerralla muistaakseni.

Noah Hawley, Kaikki sanovat tahdon

Niin paljon onnea ja lupauksia, ja silti puolet avioliitoista päättyy eroon... Viihdyttävä, ajatuksia herättävä romaani siitä mitä rakastavaisille tapahtuu papin aamenen jälkeen

Laurie on kolmenkymmenenkuuden ja menettänyt uskonsa rakkauteen. Hän on vuosien mittaan valokuvannut yli tuhannet häät, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, miksi toiset pysyvät yhdessä ja toiset eivät.

Myös Laurien oma avioliitto on päättynyt eroon. Kokemuksensa kolhimana hän päättää selvittää, onko onnellisia loppuja olemassakaan ja aloittaa tutkimusretkensä etsimällä aviopareja, joiden häät on aikanaan kuvannut.

Sitten Laurie tapaa eräissä häissä salaperäisen kuokkavieraan ja tuntee outoa levottomuutta. Onko mitään järkeä ihastua mieheen, joka kulkee vieraiden häissä katselemassa toisten onnea? Etenkään kun oma sydän on jo ennestään haavoilla.

(Takakansi)

***

Joko en osaa lukea, tai valitsen sopimattomia kirjoja, koska en pitänyt tästäkään.
Enkä mä löytänyt tuohon takakannen punattuun tekstiin kyllä vastausta löytänyt tästä kirjasta. EIkä tämä kertonut mistään muusta kuin siitä, että se otti valokuvia, ja otti valokuvia, ja otti valokuvia. Ja sillä oli traumoja lapsuudesta (kelläpä ei). Ja sitä rataa. Olisin oikeasti toivonut, että kirja olisi mennyt takakannen selostusta syvemmälle, mutta ei mennyt. Tai sitten en osaa lukea.

Miten ihmeessä tuhlaan aikaani surkeisiin kirjoihin?