lauantai 17. tammikuuta 2009

Patricia Cornwell, Vaarassa

Kaunis ja älykäs piirisyyttäjä Monique Lamont on taitava peluri lain ja politiikan kovassa pelissä. Hän on pannut alulle hankkeen, jolla on tarkoitus kerätä varat uutta dna-laboratoriota varten ja pönkittää samalla hänen nousujohteista uraansa. Vaarassa -hankkeen kansikuvapojaksi Lamont on valinnut rikostutkija Winston Garanon. Garano kieltäytyy jyrkästi. Julkisuus ei ole hänen heiniään, eikä se totisesti auta tavallisen rikostutkijan urakehitystä. Lamont ei ole kuitenkaan tottumaton suostuttelemaan, ja pian Garano huomaa olevansa pääsemättömissä hänen pelilaudallaan.

Vaarassa on uudenlaista Patricia Cornwellia. Rikostutkinnan taitava kuvaaja näyttää poliisityön laajemmassa ympäristössään, jossa määräävät politiikan suhdannevaihtelut, uutisia janoava media ja kaikkivaltias raha. Tarina on alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena New York Times Magazinen sunnuntainumerossa, jolla on yli viisi miljoonaa lukijaa.


(kuvaus)

***

Joo, tämmöisen kahlasin läpi pari viikkoa sitten. Koko ajan oli tunne, että olen tämän lukenut. Varmaan olenkin.
Tylsä! Tosi tosi tylsä! Ja se sama fiilis oli ekallakin lukukerralla muistaakseni.

Ei kommentteja: