Astrid Lindgren, Mio, poikani Mio

Takakannen tekstiä ei ole tähän tarjolla, mutta alempana linkki erääseen arvosteluun, jossa kirjasta on hiukan kerrottu enemmän.

***
Saatiin vihdoin luettua tämä lapsen kanssa. Jostian syystä unohtui hyllyyn tauolle pitkäksi aikaa!
Tykättiin kumpikin. Oli jännittävä, mutta ei kuulemma liian jännittävä. Kirja sai lapsenkin pohtimaan aina, että mitähän tapahtuu seuraavaksi.
Lindgrenin kirjoissa on sitä "jotain" vielä vuosikymmenienkin jälkeen! Ei uskoisi, että tämäkin kirja on kirjoitettu 1950-luvulla. Kirja on julkaistu itseasiassa Ruotsiksi jo ennen minun äitini syntymää!

Arvostelun voi lukea myös täältä. itse pelkäsin kirjan olevan liian pelottava 7-vuotta täyttävälle, mutta hänestä se oli yksi parhaita kirjoja, joita olemme lukeneet.

Astrid Lindgren, Meidän Marikki: Marikki & Marikki ja Kesäkummun Tuikku

Marikin elämä on mukavaa. Hänellä on äiti ja isä ja Liisa ja Alva ja Pyykki-Iida ja Abbe Nilsson, ja hän asuu Kesäkummussa. Paremmassa paikassa ei voisi asua! Mutta on niitä harmejakin, sillä sateensuojasta ei ole laskuvarjoksi. Eikä ole hauska joutua veden varaan, ei ainakaan jos pelkää krokotiileja. Koulussa Marikilla taas on pulmana Miia, joka pitää päänsä, mutta on kuin onkin ystävä.
Liisa seuraa isosisko Marikkia uskollisesti, keksipä tämä mitä hassua tahansa. Ilomielin riennetään vappukokolle ja pormestarinnan tanssiaisiin. Ja voi sitä riemua, kun joululahjaksi saadaan pikkusisko, pieni ja punaposkinen kuin talviomena.
Meidän Marikki sisältää kirjat:
Marikki
Marikki ja Kesäkummun Tuikku

(takakansi)

****
Vihdoinkin se on luettu. Välistä oli taukoakin jo ja luettiin muuta, kun pääsi "unohtumaan". Tämä kirja oli tosi kiva ja hauska ja lapsi eläytyi antaumuksella ja nautti kirjasta. Jos hän olis saanut päättää, tämä olis luettu yhdeltä istumalta.. Ääneen lukeminen on vain asia, josta en kamalasti pidä, vaikka joka päivä lapselle luenkin. Haluan aina välistä lukea muutakin.
Lindgrenin kirjat ovat hauskoja ja aikuinenkin viihtyy niiden parissa, ainoa seikka, joka minua häiritsee, on ja-sanojen viljely joka ikisessä välissä. Se tekee ainakin mun ääneen lukemisesta tuskaa :D Pieni on ongelma..

Lapsi siis tykkäsi kirjasta, siinä oli "kaikki hauskaa". Vakaviakin asioita tässä käsiteltiin ja sitten sellaisia, joka itseä otti päähän aavistuksen. Kuten esimerkiksi mainittiin tosi usein nokikolari, joka iski Alvalle silmää, vaikka oli viiden lapsen isä. Eikö yks kerta olis riittänyt, pitikö sitä muistuttaa koko ajan? Tietysti Alvakin vois miettiä, keneen ihastuu ;) Marikkihan noista silmäniskuista oli tosi suivaantunut.
Ja eihän nyt kaiken pidä kirjoissa mennä kuin saduissa, mutta.. Noh. Ei ne kuitenkaan kirjaa pilanneet. Suosittelen siis.

Lin Hallberg, Maailman ihanin Sinttu

Vihdoinkin Elina ja hänen kaverinsa pääsevät aloittamaan ratsastustunnit Siltakylän tallilla. Ratsastuksenopettaja Inka on mukava, ja isoista ponitytöistäkin voi aina ottaa mallia.
Talli on ihmeellinen ja jännittävä paikka. Siellä Elina tapaa Sintun, maailman ihanimman shetlanninponin. Eräänä päivänä, kun Elina tulee tallille, Sinttu ontuukin kaviotaan. Mitä on tapahtunut?
Elina päättää, että hänestä tulee taitava ponityttö. Hän aikoo pitää Sintusta oikein hyvää huolta.

Maailman ihanin Sinttu aloittaa uuden helppolukuisen ponisarjan, jossa viihdytään tallilla, hoidetaan innokkaasti poneja ja opitaan vaikka kuinka paljon ratsastamisesta.

(takakansi)

***

Lapsi oli ihan myyty tämän kirjan kohdalla, sen olisi saanut lukea kerralla putkeen, jos olisi hänestä ollut kiinni. Millään ei olisi malttanut odottaa seuraavaan kertaan (sama ilmiö on menossa Marikki-kirjan kohdalla kyllä...).
Tykkäsin itsekin lukea tätä, helppo oli lukea ääneenkin, tehty juuri tuollaiselle pienelle tytölle. Oli tapahtumia, mutta ei liikaa, sekä asiaa myös, kuten miten tallilla käyttäydytään ja muutenkin vähän, että miten toimitaan hevosten kanssa.

Eiköhän me tätä suositella kaikille 6-8-vuotiaille tytöille (ja pojille!), jotka jaksavat innostua poneista ja tallielämästä.

Astrid Lindgren, Melukylän lapset

Kirjastossa muistin vihdoinkin viime viikolla kaivella Lindgrenin kirjoja luettavaksi, johtui ehkä siitä, että katsoin juuri edeltävänä viikonloppuna tv:sta leffan Ronja Ryövärintytär. Tämä kyseinen kirja on kahdeksas painos vuodelta 1983. Alunperinhän tämä on ilmestynyt jo 1950, käsittääkseni.

Täytyy tunnustaa, että vaikka kyseessä on noinkin vanha kirja, ja painoskin on ihan hyvän ikäinen kirjaksi, on kirja edelleenkin hyvä.
Tätä kirjaa oli hauska lukea, vaikka tietysti jotkut jutut pistivät korvaan ja eivät taipuneet oikein suuhun (kuten ja-sanan viljeleminen luetteloissa).
Lapsi piti kirjasta myös tosi paljon.

Suosittelen kyllä lapsille edelleenkin luettavaksi Lindgrenin kirjoja, nämä tuntuvat olevan ajattomia.

Julia Donaldson - Liz Pichon: Lukkimo oppii laskemaan

Lukkimo haluaisi oppia laskemaan, mutta äiti ja sisarukset eivät ole vähääkään kiinnostuneita numeroista. Sitten paikalle saapuu hyvä haltiatar, joka lupaa auttaa Lukkimoa.

Sinisissä PLUS-banaaneissa on tarinan lisäksi tietoa ja tehtäviä. Tässä kirjassa aiheena on yhteenlasku ja puolittaminen.

(takakansi)

***
Neiti oli lainannut tämän, kun oli vaikuttanut kiinnostavalta. Tänään vihdoinkin se luettiin, ja oli ihan hauska minustakin.
Neiti tykkäsi kovasti ja kuulemma hassua oli se, kun se hyvä haltiatar vaan yhtäkkiä ilmestyi paikalle.
Meillä numerot ovat kovan mielenkiinnon kohteena ja pienet laskutehtävät, joita pitäisi (suullisia siis) antaa koko ajan.
Tietysti olihan tässä sekin, että kaikkia ei kiinnosta samat asiat, mutta että itseä voi kiinnostaa mikä vain toisista välittämättä.

Sinikka ja Tiina Nopola, Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö

Naapurin herra Lindberg on syönyt tietämättään Räppääjien viimeisen suklaakeksitötterön. Pian selviää, että keksijäätelötuuttien valmistus on lopetettu koko Euroopassa. Järkyttävä uutinen masentaa Riston. "Minä en voi elää ilman keksijäätelötuutteja!" hän parahtaa. Herra Lindberg masentuu myös. "Voi voi, minä en olisi halunnut olla se, joka syö Euroopan viimeisen keksijäätelötuutin."

Herra Lindbergin mielestä Riston on saatava nauttia keksijäätelötuutista vielä kerran elämässään. Hän saa selville, että muutama tötterö on jäljellä Höljäkän kyläkioskissa. Risto, Nelli, Rauha ja herra Lindberg lähtevät junalla kohti Höljäkkää. Risto ja Nelli huomaavat, että junassa on muitakin tötterönpyydystäjiä, ja Konnan historiallisella seisakkeella tapahtuu outo välikohtaus: naamioitunut rosvo vie Rauhan käsilaukun. Samalla hetkellä herra Lindberg katoaa.

Rauha ja herra Lindberg päätyvät poliisiasemalle selvittelemään ryöstöä. Riston ja Nellin tötterönhakumatkalle tulee monta mutkaa: heitä luullaan muun muassa heitteille jätetyiksi lapsiksi. He joutuvat naamioitumaan, jolloin heidät tempaistaan paikallisen kesäteatterin näyttelijöiksi. Vastanäyttelijöiden ääni kuulostaa tutulta: Keitä onkaan naamioiden takana? Saadaanko Konnan seisakkeen rosvo kiinni? Ehtivätkö Risto ja Nelli päämääräänsä? Kuka saa syödä viimeisen tötterön?

****
Vihdoinkin saimme käsiimme viimeisen Räppääjän. Ja kyllä kannatti.
Vaikka toisaalta, aika samantyyppisiähän nämä ovat, silti on hauska, miten Nopolat keksivät erilaisia tilanteita, joihin Risto kumppaineneen joutuu ikään kuin vahingossa. Miten jotkut asiat voikin ymmärtää väärin ja siitäkös niitä kommelluksia vasta syntyykin.

Lapsikin tykkäsi, tästäkin kirjasta. Näitä lukee mielellään ääneen.
Ainoa mikä aiheutti ihmetystä oli se, ettei tämä kirja päättynytkään räppiin, kuten useimmat muut Räppääjät.

Lisa Papademetriou: Kaipuu syvyyksiin (Keijut)

Vesikeiju Ranilla ei ole siipiä. Siivettömyys ei ole haitannut Rania aiemmin, mutta nyt häenstä on alkanut tuntua, ettei hän sittenkään kuulu Keijupoukamaan muiden keijujen joukkoon. Rani uskoo sen sijaan löytävänsä kodin ja ystäviä merenneitojen luota. Niinpä hän jättää keijut ja joutuu toinen toistaan uskomattomampiin seikkailuihin.
Lopulta Rani löytää kuin läytääkin kodin ja todellisia ystäviä - odottamattomasta paikasta!

(takakansi)

***
Pitkästä aikaa keijuja.
Tykkäsin kyllä. Oli tosi paljon niitä todellisen elämän aineksia.. Ei ole kotoinen olo, kaipaa johonkin muualle, ystävät eivät olekaan ystäviä tai haluavatkin jotain muuta.. Sitten ne todelliset ystävät kyllä ovat ja pysyvät.

Suosittelen kaikille pikkuisille, ja isommillekin, keiju-faneille.

Silja Sillanpää: Monitoimikissa Katti Matikainen

Kun Katti Matikainen ryhtyy jauhamaan hiekoitushiekkaa Mummun monitomikoneella, on pian edessä matka konekorjaamolle. Rallivaaran vanhainkotiin Katti suunnistaa, kun tarvitsee kipeästi isovanhemmuuden asiantuntijan apua. "Jokainen voi vaikuttaa", kissa kailottaa ja kiipeää ketterästi Eduskuntatalon leveitä rappuja kohti istuntosalia...
Tiedonjanoisen Katti Matikaisen matkassa lukija pääsee moneen mielenkiintoiseen paikkaan, kuten paloasemalle, siirtolapuutarhaan ja suklaatehtaaseen. Mitä niissä tehdään?
Minkälaisia eri alan ammattilaisia työhtehtävissä tarvitaan?
(takakansi)

***
Lapsi sai tämän synttärilahjaksi joku aika sitten ja on pyörinyt tuolla hyllyssä. Vihdoin ja viimein saatiin aloitettua luku-urakka joku aika sitten. Tässä on lyhyitä tarinoita, jotka ovat ihan sopivan mittaisia iltasaduiksi. Ja samalla ovat opettavaisia, kertovat todellisista asioista, mutta myös humoristisia.

Alkoi kiinnostaa lukea enempikin näitä, vaikka tästä tv-ohjelmasta en ole koskaan pitänyt.

Irmelin Sandman Lilius: Yksisarvinen

Satuaarre kuvaa runollissti sukellusta mielikuvitusmaailmaan pienen tytön näkökulmasta.

Maikki on pikkuinen tyttö, jolla on ikioma salainen leikkipaikka. Sinne hän harmikseen kadottaa äidiltään saadun kaulanauhansa. Maikki ehtii kuitenkin nähdä vilauksen yksisarvisesta, jonka sarvi kiiltelee ihmeellisen korallinpunaisena. Niinpä tyttö nukkeystävineen lähtee etsimään satuolentoa. Matkasta yksisarvisen luokse kehkeytyy jännittävä seikkailu.

Irmelin Sandman Lilius (s. 1936 Helsingissä) on kirjoittanut ja kuvittanut yli kolmekymmentä palkittua lastenkirjaa. Yksisarvinen on ilmestynyt alunperin vuonna 1962.

(takakakansi)

****

Tämä oli todella huono kirja ääneen luettavaksi minusta. Pitkiä ja monimutkaisia lauseita, vanhahtavia sanoja. Ja todella kuvailevaa tekstiä, paljon adjektiiveja.
Kuitenkin lapsi piti tästä, vaikka itse inhosin lukea tätä ääneen. Sen takia tämän lukeminen kestikin pari viikkoa (12 lukua), kun illassa en pystynyt lukemaan enempää kuin yhden luvun, ei vaan ollut sellainen lukunautinto, että olisi lukenut mielellään enempi.

Juonellisesti kirja oli ihan hyvä ja lapselle sopiva, siitä ei ole moittimista, kieli ei vaan oikein taipunut minulla ääneen lukuun. Olen kai yksinkertaisten lauseiden ihmisiä..

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja villi kone

Rauha Räppääjä uumoilee, että kesästä tulee rauhallinen, sillä Risto istuu päivät pitkät omassa huoneessaan. Hän ei vaadi ruokaa eikä seuraa. Hänen huoneestaan kuuluu vain silloin tällöin "oijjoijoi". Rauha uskoo Riston runoilevan, mutta naapurin Nelli Nuudelipää, Riston paras ystävä, on toista mieltä. Hän kääntää selkänsä RIstolle ja haaveilee pääsevänsä Ville Pyry konserttiin. Risto syyttää erakoitumisestaan "villiä konetta". Kuka saa koneen irrottamaan otteensa RIstosta? Onko pelastaja Rauha, Nelli, alakerran herra Lindberg vai salaperäinen mummo? Ja kenestä kehkeutyy lopulta tarinan sankari? onko se Risto Räppääjä? Vai kenties Ville Pyry?

(takakansi)

**

Oijjoi, tämä oli hauskaa luettavaa. En oikein tiedä miksi, mutta tämä oli meidän kummankin mielestä jotenkin niin huvittava ja mukaansatempaava.
Kaikki Räppääjät ovat olleet, mutta tämä ennenkaikkea. Ehkä siksi, kun tietokone kuuluu meidänkin elämään niin oleellisesti?
Joskus tuntuu, että se todellakin saa pauloihinsa...

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Hilpuri Tilli

Kun Rauha Räppääjä käväisee Riston koulussa, hänet tempaistaan yllättäen sijaiseksi. Rauha ihmettelee, miksi häntä sanotaan neiti Tilliksi, mutta ryhtyy innokkaasti opettamaan. Rauha ei tiedä, että oikea sijainen, Hilpuri Tilli on eksynyt matkalla.
Muut paitsi Risto ja Nelli-Nuudelipää innostuvat uudesta "sijaisesta", Rauha Räppääjästä, jonka tunnit muuttuvat päivä päivältä yhä omalaatuisemmiksi. Kun Rauha haluaa pukea Riston eläväksi havaintomateriaaliksi - ampiaiseksi - Risto ja Nelli ryhtyvät kiireesti etsimään oikeaa sijaista. Kuka on alkuperäinen Hilpuri Tilli ja missä hän piileksii?

(takakansi)

***

Ja jälleen yksi Räppääjä.
Hauskaa, etenkin, kun Rauha ei aina ymmärtänyt, miksi Ristoa nolotti tai mitä hän Ristosta teki väärin.. Niin tuttuja tunteita ;)
No, jälleen neuvokkaat keinot kehiin ja tilanne ratkaistiin monen mutkan kautta parhain päin.

Ei nyt oikein tule mitään uutta mieleen, taattua laatua.

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja komea Kullervo

Rauha Räppääjä näkee vastapäisen talon parvekkeella siististi pukeutuneen nuoren miehen. Hän on Kullervo, poika joka ei korota ääntään eikä kaiva nenäänsä.
Kullervon pitkät ripset hurmaavat Nelli "Nuudelipää" Perhosen. Rauha kutsuu Kullervon teelle. Risto ihmettelee, mitä Nelli ja Rauha näkevät pojassa, joka pelkää kissoja, vieraita vessoja ja viimeistä myyntipäivää.
Ja miksi Kullervo asuu vaarinsa Aimo Kuukkelin kanssa? Riitautuvatko Nelli ja Risto lopullisesti? Minkä vuoksi Elvi Räppääjää tarvitaan taas?

(takakansi)

****

Ja jälleen saatiin luettua yksi Räppääjä.
Tämä luettiin jostain syystä aika hitaasti, vaikka olikin ihan hauska.
Itseä huvitti, kuinka voikin väärinkäsityksestä seurata vaikka mitä hupia. Ja miten joillekin voi aatelinen sukutausta aiheuttaa ties mitä ;)

Toisaalta, loppuhyvin, kaikki hyvin ja Ristokin joutuu myöntämään, että ei se Kullervo ehkä niin kamala tapaus olekaan. Ja Kullervokin vapautuu "kahleistaan".

Ihan hauskaa luettavaa, etenkin jos Räppääjistä pitää.

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja sitkeä finni.

Pakastaja-Elvi, Rauha Räppääjän serkku, on tulosa tapaamaan Rauhaa ja Ristoa. Rauha haluaa osoittaa, että on hoitanut Ristoa hyvin, mutta huomaakin RIston leuassa näppylän. Rauhan mielestä Risto on liian nuori saamaan finnejä. Onko Ristosta tulossa nuorukainen ennen aikojaan, onko hänen lapsuutensa jo ohi, Rauha kyselee.
Risto tekee kummallisia temppuja peittääkseen näppylän. Risto pelkää, että naapurin Nelli ei enää halua olla hänen seurassaan. Nelli luulee, että Risto on muuttumassa takaisin vauvaksi.
Rauha keksii keinoja finnin poistamiseksi, mutta näppylä vain kasvaa. Ehtiikö finni kadota ennen Elvi-tädin tuloa?

***

Jostain syystä tämä kirja oli eka sellainen Räppääjä, että neiti ei joka hetki istunut ja kuunnellut, vaan kävi mutkan pois ja tuli takaisin kuuntelemaan.
En tiedä onko kyseessä Räppääjä-kyllästyminen vai eikö kirja ollut yhtä kiinnostava.
Kuitenkin hän odottaa seuraavan Räppääjän lukemista todella innoissaan.
Itse tykkäsin, mutta minustakaan tämä ei ihan niin hyvä ollut, vaikka tässäkin sai nauraa. Toisaalta tuntui, että osa jutuista meni lapselta ohi, itselle ne taas osui ja upposi.
Elvi-täti nyt huvittaa aina.

Risto Räppääjä ja kauhea makkara. Sinikka ja Tiina Nopola

Maailmassa on yksi makkara, jonka nähdessään ihminen joutuu outoon tilaan. Hän alkaa karjahdella ja vapista ja lopulta hän ryntää pakoon. Makkaran kohtaaminen syöksee Riston ja hänen tätinsä Rauhan ensimmäisen kerran ulkomaille, Budapestiin. Rauha taistelee makkaraa vastaan manauksin: "Limalörtsy, pöhöklöntti, syyläpahkura!"
Seikkailu suurkaupungissa pakottaa Riston ja Rauhan ryhtymään tilapäisesti huijareiksi. Rauha joutuu korvaamaan rötöksensä tiskaamalla ravintolassa. Kun hän yrittää karata, hänet vangitaan.
Pelastaako kuuluisa pianisti Reino Rubinstein Riston Budapestin vilinästä? keksivätkö Reino ja Risto keinon Rauhan vapauttamiseksi? Löytyykö ratkaisu Riston rummuista?
(teksti takakannesta)



*****
Jälleen yksi erittäin hauska Räppääjä.
Ei voi kun suositella ja näiden parissa viihtyy kaikenikäiset.
Toistan jo itseäni, mutta sille ei voi mitään, näitä ei voi muuten kuvailla.
Kirjassa oli koomisia tilanteita, jännitystä, seikkailua, hauskoja sanoja.

Edelleenkin, suosittelen...

Hetki lyö, Risto Räppääjä. Sinikka ja Tiina Nopola.

Risto Räppääjä on hauskan lastenromaanisarjan musikaalinen sankari. Hän asuu tätinsä Rauhan kanssa, ja hänen lempipuuhaansa on rumpujen päristely. Riston rummuttaminen ei miellytä kaikkia kerrostalon asukkaita ja Räppääjien postiluukusta alkaa tipahdella outoja uhkauksia. Säikky Rauha-täti on valmis uskomaan, että kirjelaput tulevat alakerran herra Lindbergiltä, mutta Risto huomaa oudon hahmon ylimmän kerroksen ikkunassa.

Yhtäkkiä Riston ja Rauhan elämään ilmestyvät Tellervo ja Antero - salaperäinen äiti ja hänen viekkaan näköinen poikansa. Onko heillä yhteys verhojen takana kurkkivaan hahmoon?


***

Tämä oli taas todella hauskaa luettavaa, aikuisellekin.
Tämä on ihan eka Räppääjä-kirja. Olikin hauska vihdoinkin tutustua siihen, mistä kaikki alkoi.
Kirja oli kyllä todella hauska, tämäkin.

Kirja pitää hyvin otteessaan, hauskaa ja kivaa suomea. Helposti luettavaa. Pitää otteessaan aikusien ja lapsen, kirjaa ei malttaisi laskea käsistään. Samaa mieltä on myös lapsi.

Suosittelen tätäkin Räppääjää.

Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi, Sinikka ja Tiina Nopola

Risto kuulee öisin keittiöstä kummallista keskustelua. "Könistetään sitten kunnolla, niin saadaan koko rahasäkki", Elvi supattaa. Risto ryhtyy selvittämään naapurin Nellin kanssa Elvin salaisia suunnitelmia. Kenen kanssa Elvi yön tunteina puhuu? Miksi hän käyttää ihmisistä peitenimiä? Keitä ovat "Huuhkaja", "Kanavaras" ja "Mustekala"? Ehtivätkö Risto ja Nelli paljastaa Elvin aikeet ennen kuin tapahtuu jotakin outoa?

*************
Ihana Räppääjä kirja jälleen.
Tämä on tosin vasta meidän toinen, viime syksynä luimme Risto Räppääjä ja Nuudelipään. Lapsi oli ihan myyty ja sama kävi tämän kirjan kohdalla.
Nämä tempaavat mukaansa, ovat todella hauskaa luettavaa, aikuistakin naurattaa välillä.

Kieli on sujuvaa, käytetään hauskoja sanoja ja sanamuotoja, leikitellään sanoilla.

Kirjassa oli hiukan jännitystäkin mukana, mutta ei mitään pelottavaa. Kaikki oli lopulta sitten todella huvittavaa. Naurettiin väärin käsityksille. Ja tässä(kin) kirjassa vanhemmat sitten saavat myös oman osansa.. Ehkei lapsille vielä kosinnat ja kihlautumiset ja niiden väärinymmärtämiset avaudu samalla tavalla? Mutta itsellä ne oli hauskaa, lapsi keskittyi ehkä enempi muihin seikkoihin.

Suosittelen kyllä lämpimästi.

Kadonnut kruunu, Laura Driscoll

Keijukuningattaren kruunu katoaa ja kaikki muut paitsi Prilla pitävät Vidiaa syyllisenä. He lähtevät etsimään kruunua, mutta mitä kaikkea heidän täytyykään tehdä ennen kuin oikea kruunu löytyy?

***
Samaa keiju-sarjaa edelleenkin.
Jälleen kirjassa oli opetus, mutta myös seikkailua ja jännitystä.
Tämäkin kirja me "ahmittiin" nopeasti. Piti kokoa ajan lukea "vielä yksi luku". Ei olisi millään maltettu laskea käsistämme.

Suosittelen siis kaikille keiju-faneille tätäkin, noin kuudesta vuodesta eteenpäin.
Meidän 6v:lle juuri sopiva, en tiedä olisiko aiemmin nauttinut yhtä paljon.

Toivottavasti tätä sarjaa tulee vastaan enemmänkin!

Viaton valhe, Kitty Richards

Prilla auttaa mielellään muita keijuja heidän askareissaan. Mutta yhtäkkiä aikaa ei tunnu enää jäävän hänen lempipuuhaansa, mantereelle välkkymiseen ja ihmislasten luona vierailemiseen. Vidia huomauttaa, että Prillan avuliaisuus johtaa vielä ongelmiin. Niinpä Prilla turvautuu valkoiseen valheeseen säästyäkseen uuvuttavasta perhosentoukkien keritsemisurakasta, johon hän on lupautunut. Yllättäen puhkeaa keijurokkoepidemia ja Prilla joutuu maksamaan valheestaan raskaan hinnan.

****

Tämä on yksi osa Keijut-sarjaa.
Lainasin ihan sattumalta, kun oli kirjaston "tänään palautetut lasten kirjat" -hyllyssä.
Lapsi ei ensin innostunut, mutta kotona pitikin aloittaa heti..

Tykkäsin kyllä. Oli juuri meidän 6-vuotiaalle tytölle sopivaa lukemista. Hiukan opetusta, seikkailua ja tapahtumaa. Ja keijuthan ovat todella in, joten siinäkin mielessä oikein kiva.
Paikoitellen jännittävä, mutta ei liian jännittävä.
Muutamia kuvia, mutta ei liikaa.
Sivuja oli 120.

Suosittelen kaikille pienille keiju-faneille.