Marikin elämä on mukavaa. Hänellä on äiti ja isä ja Liisa ja Alva ja Pyykki-Iida ja Abbe Nilsson, ja hän asuu Kesäkummussa. Paremmassa paikassa ei voisi asua! Mutta on niitä harmejakin, sillä sateensuojasta ei ole laskuvarjoksi. Eikä ole hauska joutua veden varaan, ei ainakaan jos pelkää krokotiileja. Koulussa Marikilla taas on pulmana Miia, joka pitää päänsä, mutta on kuin onkin ystävä.
Liisa seuraa isosisko Marikkia uskollisesti, keksipä tämä mitä hassua tahansa. Ilomielin riennetään vappukokolle ja pormestarinnan tanssiaisiin. Ja voi sitä riemua, kun joululahjaksi saadaan pikkusisko, pieni ja punaposkinen kuin talviomena.
Meidän Marikki sisältää kirjat:
Marikki
Marikki ja Kesäkummun Tuikku
(takakansi)
****
Vihdoinkin se on luettu. Välistä oli taukoakin jo ja luettiin muuta, kun pääsi "unohtumaan". Tämä kirja oli tosi kiva ja hauska ja lapsi eläytyi antaumuksella ja nautti kirjasta. Jos hän olis saanut päättää, tämä olis luettu yhdeltä istumalta.. Ääneen lukeminen on vain asia, josta en kamalasti pidä, vaikka joka päivä lapselle luenkin. Haluan aina välistä lukea muutakin.
Lindgrenin kirjat ovat hauskoja ja aikuinenkin viihtyy niiden parissa, ainoa seikka, joka minua häiritsee, on ja-sanojen viljely joka ikisessä välissä. Se tekee ainakin mun ääneen lukemisesta tuskaa :D Pieni on ongelma..
Lapsi siis tykkäsi kirjasta, siinä oli "kaikki hauskaa". Vakaviakin asioita tässä käsiteltiin ja sitten sellaisia, joka itseä otti päähän aavistuksen. Kuten esimerkiksi mainittiin tosi usein nokikolari, joka iski Alvalle silmää, vaikka oli viiden lapsen isä. Eikö yks kerta olis riittänyt, pitikö sitä muistuttaa koko ajan? Tietysti Alvakin vois miettiä, keneen ihastuu ;) Marikkihan noista silmäniskuista oli tosi suivaantunut.
Ja eihän nyt kaiken pidä kirjoissa mennä kuin saduissa, mutta.. Noh. Ei ne kuitenkaan kirjaa pilanneet. Suosittelen siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti