Kuin moderni maalaus.
Siirtyessään sängystä kauemmas hän näki itsensä maalauksen mallina. Näki veriset vaatteensa, ja repeytyneen oikean hihan. Hän alkoi laulaa. Hänen äänensä virtasi huoneeseen ja kumarsi kuolemalle. Ei aneeksi pyydellen, vaan liittolaisuuden merkiksi. "Bye, bye-bye baby, bye-bye. So long, honey, so long."
Hän sulki oven. Hansikaskäsi ei jättänyt sormenjälkiä.
Viimeisillään raskaana olleen papin raaka murha sähköistää Yleisradion Lounais-Suomen toimituksen ja nousee valtakunnan ykkösuutiseksi.
Henkilökohtaiset syyt ajavat nuoren mustaihoisen naistoimittajan tutkimaan tapausta omin päin. Aivan liian myöhään Pii Marin tajuaa, kuinka vaarallisille vesille tutkimukset hänet johtavat.
Eppu Nuotion yksityiskohtiaan myöten uskottava sarjamurhaajatrilleri pitää armottomasti koukussaan.
(takakansi)
***
No nih, vihdoinkin sain Nuotin kirjoja käsiini.
Täytyy sanoa, että minä tykkäsin. Jaksoin lukea hyvin, juoni oli sujuva, ihmishahmot olivat "huvittavia", mutta toisaalta ihan uskottavia, jotenkin niin.. No, sellaisia vaan :D
Lopussa tosin ärsytti, kun kaikki tapahtui ihan parilla viimeisellä sivulla, kaikki ratkaiseva. Mun täytyy tunnustaa, että mulla ei ollut tekijästä mitään aavistusta ennen kuin ihan lopussa. Joko kirjailija on kirjoittanut sen niin hyvin, tai olen lukenut huonosti ;)
Mutta oli pakko jatkaa Kostoon heti samalta istumalta ja lukea pari sivua sitäkin. Saas nähdä mitä siitä pidän. Tästä ainakin pidin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti