Vavahduttava tositarina pelkojen lamauttamasta, itsensä häkkiin sulkeneesta 16-vuotiaasta Kevinistä
Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua. Kun Kevinin käyttäytymisessä ei näyttänyt tapahtuvatn muutosta, apuun pyydettiin Torey Hayden. Vähitellen jää alkoi sulaa. Kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen, myös pohjattoman vihan vallassa isäpuoltaan kohtaan...
Järkyttävyydestään huolimatta Kevinin tarina antaa toivoa osoittaessaan rakkauden ja aidon välittämisen voiman.
(takakansi)
****
Kirjaston tänään palauttettujen hylly on usein paras paikka ;) Sieltä tämäkin löytyi, yleensä Haydenin kirjoja ei hyllyissä näy.
Hayden kirjoittaa rankoista asioista. Niin nytkin. Toisaalta minusta tuntuu, että voiko tämä kaikki olla totta. Minä uskon sen, että tuon pojan tila ja tilanne on totta, mutta..
En ymmärrä miten Hayden jaksaa tuollaisia tilanteita, miten hänen voimansa riittävät, henkiset siis. Ja mikä taho maksaa hänelle palkan, että hän hoitaa tuollaista lasta, joka on "tuomittu" laitokseen ja eristyksiin?
"ihmeitähän" taas tapahtui, mutta mikä johtui Haydenista, mikä siitä, että poika vihdoin koki, että hänen on aika tehdä tilanteelle jotain. Molemmista luulen, koska jos on vuosia sulkeutunut ja ollut hiljaa, ei sieltä ilman apua varmasti pääse pois.
Minua järkytti sosiaalityöntekijöiden tavat, he olivat jättäneet pois kaikki Kevinin historiaa koskevat asiat, kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut, missä ja milloin. Lopulta alkoi selvitä ythä sun toista kamalaa, mikä olis kenties (ja varmastikin) helpottanut tilanteen hoitamista, jos asiat olisivat olleet tiedossa ja ne olis otettu tosissaan.
Minusta oli järkyttävää mitä kaikkea lapset voivat joutua kokemaan ja kärsimään, kun tilanteeseen ei puututa sen vaatimalla tavalla. Toivon ettei Suomessa ihan noin hoideta asioita..
Mutta jos tämän tyyppisistä tykkään, niin kannattaahan se tämäkin lukea.
4 kommenttia:
Tämä on hyvä kirja.
Mutta Suomessa ei todellakaan hoideta asioita noin. Sitä säätelee jo lainsäädäntö. Toki mokia sattuu, mutta ei tällaisia.
Minäkin olen miettinyt, voivatko nämä olla totta. Toreyhan keskittyi tässäkin kirjassa käsittääkseni lähes yksinomaan tämän yhden pojan "pelastamiseen" ja istui siellä pojan luona suunnilleen joka päivä. Ei onnistu ainakaan suomalaisilla lasten- ja nuorten psykiatrisilla klinikoilla.
Ja aina jaksaa ihmetyttää myös se, että Torey omistaa koko elämänsä näille lapsille. Milloin hän elää omaa elämäänsä?
Onneksi Suomen lainsäädäntö säätelee.. Jonkun verran olen siihen puoleen jo ehtinyt tutustua ja lait on toisaalta kyllä aika tarkat, toisaalta hajanaiset, kun niitä sosiaali-ja terveysalan lakeja on ripoteltu vähän sinne ja tänne. Toki niitä on tietyissä kohdinkin, mutta kuitenkin..
Meinasin tuosta kirjoittaakin, että miten hän voi keskittyä yhteen vain. Viittasihan hän välillä, että oli toinenkin, joka vaati enempi yms. Toisinaan hän taas tuntui olevan tuntikausia juuri Kevinin luona.
Miten ihmeessä niin voi olla ja kuka sen kaiken maksaa?
Ei hänellä kirjojen mukaan taida omaa elämää ollakaan.. Kerran viettää koko ajan aikaansa niiden lasten kanssa. Ja sitten kirjoittaa kirjoja :P
Joo, arvostelut on jääneet vähiin, kun ei ehdi lukea kuin sivun silloin ja toisen tällöin. Nyt alkaa vielä tentitkin, joten pakko keskittyä niihin. On mulla tosin taas 2 kirjaa kesken, mutta on eri asia, milloin ne on luettuna asti :D
Niin, ja en muista oliko se tässä kirjassa vai jossain toisessa, mutta siinä Torey vietti vapaa-aikaansa toimimalla jonkun lapsen tukihenkilönä. Eli oli tavallaan töissä vapaa-aikanakin. Outoa.
Ymmärrän kyllä, ettet kerkeä enää samaan tahtiin lueskella. Silti on aina kiva lukea arvostelujasi, kun niitä tulee. Kyllä mullakin on hidastunut lukeminen, kun menin töihin. Varsinkin elo-syyskuussa, kun töissä oli vielä jotenkin rankempaa kuin nyt.
Haydenin kirjat on luettu kaikki. Mielestäni ehdottomasti kammottavin oli Aavetyttö, mutta kyllä tämänkin kanssa ahdistuin...
Lähetä kommentti