perjantai 27. maaliskuuta 2009
Karin Slaughter, Merkitty
***
Tämä on ihan tyypillistä Slaughteria. Kammottavia tapahtumia, yksityiskohtia jne. Ja aina tapahtuvat liippaavat kummasti Sara Lintonia. Miten yhdelle voikin tapahtua pienessä kaupungissa niin paljon.. Tai nimenom
an mitä kaikkea siinä pienessä kaupungissa voikaan tapahtua. Uskomatonta.
Kuitenkin tykkäsin.
Karin Slaugter, Sokaistu
Sara Linton on rauhallisen Heartsdalen pikkukaupungin lastenlääkäri ja patologi. Hän löytää Sybil Adamsin vakavasti haavoitettuna lounasravintolan vessasta. Saran pelastusyritykset ovat turhia, sillä kahden syvän viillon muodostama risti on kuolettava.
Tämä on sadistisen psykopaattiraiskaajan ensimmäinen näytös. Hän huumaa uhrinsa sokaisevalla belladonna-kasvin myrkyllä ja viljelee raamatunlauseita rikoksissaan. Tapauksiin liittyy kummallisia yhteensattumia, jotka viittaavat Sara Lintoniin. Rikossarjaa selvittäessään kirjan päähenkilöt joutuvat kohtaamaan menneisyytensä salaisuudet, joille he ovat ummistaneet silmänsä.
****
Arvasin jossain vaiheessa, kuka on kaiken takana. Julma kirja, mutta sujuvaa kerrontaa. Luettava kirja, hyvin kirjoitettu. Suosittelen dekkarien ystäville.
(ja tämä bloggeri ei suostu vaihtamaan fonttia normaaliksi...)
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Danielle Steel, Katkeransuloista
Ystävyys syntyy huomaamatta heidän välilleen. Sitä ei suunniteltu. Ei myöskään suurta sydänsurua Paulin elämässä. India on ainoa, joka pystyy lohduttamaan miestä. Samalla Paul rohkaisee Indiaa tarttumaan jälleen uraansa.
Tilaisuus tulee yllättävässä muodossa. Mutta vaatii rohkeutta tarttua siihen. Paul on silti ollut Indialle kuin tiedostamaton tienviitta, osoitus uusista mahdollisuuksista. Paulin ja Indian intiimit keskustelut eivät kysy aikaa eivätkä paikkaa.
Lopulta on ratkaisun hetki. India astuu kohti uutta ja löytää sisältään voimakkaan ja herän, itselleen uskollisen..... (loppu on kirjaston tarran alla).
(takakansi)
****
Hömpänpömppää taas.
Voisi kuvailla ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi. Mutta kuitenkin sellaiseksi, jonka sai luettua. Kirja, joka ei vaadi aivoja.
lauantai 28. helmikuuta 2009
Karin Slaughter, Riistetyt
(Kuvaus)
****
Ja vielä yksi dekkari, vaikka Pattersonin jälkeen tekikin mieli jo jotain ihan muuta. Kuitenkin piti tarttua vielä tähän.
Ihmettelin tämän(kin) kohdalla, miksi tämä on pyörinyt kuukausia kirjahyllyssä enkä ole tarttunut tähän. Tykkäsin nimittäin kovasti, vaikka kirjan aihe olikin ällöttävän kamala. Ja hirveämmäksi se muuttui koko ajan. Mietin vain, että miten joku pystyy kirjoittamaan tämmöisistä aiheista ja miksi jotkut lukee näitä.. Siis miksi minä luin? Siksi kun ei takakannen tekstissä sanottu, mitä kirjan juoni tuo tullessaan...
perjantai 19. joulukuuta 2008
Taavi Soininvaara, Vihan enkeli
Jumalan tahtoa maan päällä säälimättä toteuttava Vihan enkeli Ezrael saa tappokäskynsä Sanansaattajalta. Mutta kuka käskee Sanansaattajaa?
Tiedemiehen murha Helsingissä kesken vappuriehan kutkee Suomen kansainväliseen rikostutkintaan, Suojelupoliisin päällikkö Jussi Ketosen viimeiseen. Ylietsivä Arto Ratamo saa unohtaa murheensa ja lähteä Haagiin, missä ekoterroristien isku monikansalliseen öljy-yhtiöön on sohaissut valonarkaa suurvaltapoliittista suunnitelmaa.
Menossa on maapallon energiavarojen uusjako, jossa päämäärä pyhittää raaimmatkin keinot. Mutta kuka lopulta sanelee mitä tehdään: öljykeisari Jaap van der Waal, Belfastin tytär Mary Cash, USA:n energiaministeriö vai joku muu?
Nuori ekoterroristi Ulrike Berger ymmärtää idealismin ja rakkauden kietoneen hänet mielipuoliseen painajaiseen viimeistään silloin, kun hän viruu vankina fanaattisen Ezraelin piilopaikassa. Kirves on jo pantu puun juurelle...
Taavi Soininvaaran Vihan enkeli on ajankohtainen ja kansainvälinen jännitysromaani terrorisminvastaisesta taistelusta, kyynisestä valtapolitiikasta ja ihanteiden voimasta. Henkeäsalpaavan vauhdikas ja vahvasti todelisuudessa kiinni oleva romaani osoittaa hyvän ja pahan olevan joskus täysin erottamattomat.
(takakansi)
*****
Sama vika kuin edellisessä: Kamalasti henkilöitä ja kaikki ovatkin suhteissa toisiinsa jollakin tavoin jne. Toisaalta jännitys säilyy loppuun asti, kun ei koskaan tiedä, millainen joku sitten onkaan loppujen lopuksi.
Toisaalta näissä kirjoissa seikkaillaan ympäristössä, mitä minun on vaikea kokea realistiseksi.. Rikkaita ihmisiä ja sellaisia, jotka päättävät kaikista asioista jne jne.
Tämä oli myös pelottava tavallaan, miten ihminen saadaan sekoamaan..
Toisaalta jäin miettimään, ettei kukaan "sekopää" voi noin vain muuttua takaisin normaaliksi ihmiseksi, kuten tässä annettiin ymmärtää, ainakin mun mielestä.
Ihan ok kirja tämäkin. Kiva lukea dekkareita pitkästä aikaa, vaikka se tarkoittaakin että verta roiskuu ja ihmisiä kuolee...
Taavi Soininvaara, Ikuisesti paha
Supon etsivä Arto Ratamo saa ensimmäisen oman tutkinnan johdettavakseen hetkellä, jolloin vain omaperäinen elämänasenne ja loman odotus pitävät ongelmissaan piehtaroivan yksinhuoltajan kasassa. Panokset kansainvälisessä rikostutkinnassa ovat kovat: ihmisen geenikartta on selvitetty, täydellinen ase syntynyt ja joku haluaa lopettaa Lähi-idan kriisin. Lopullisesti.
(takakansi)
***
Ensikosketus Soininvaaraan. En oikein tiennyt pidänkö vai en. Kamalasti tapahtumia ja ihmisiä. Välistä en oikein ollut selvillä, kuka on mikäkin ja miksi joku on jokin ja kenen puolella se olikaan vai oliko kenenkään. Kaikki olivat sotkuissa toisiinsa. Aluksi ei kukaan olut kenenkään kanssa tekemisissä, loppupeleissä kaikki olviat suurinpiirtein sukua toisilleen tai jonkun sortin tuttuja.
No, ihan ok dekkari, vaikka en oikein aina ollutkaan selvillä naruista, mihin mikäkin menee.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Danielle Steel, Vastaus rukouksiin
Kun tyttäret muuttavat kotoa, Faith haluaa aloittaa opinnot uudestaan ja valmistua juristiksi. Alex pitää ajatusta silkkana hulluutena. Tukea Faith saa yllättävältä suunnalta: isäpuolen hautajaisissa hän tapaa lapsuudenystävänsä Brad Pattersonin, josta ei ole kuullut sitten veljensä kuoleman. Juristina toimiva Brad usuttaa Faithin opintojen pariin.. Heidän pitkään uinunut ystävyytensä herää kukoistamaan.
Danielle Steel kuvaa koskettavasti Faithin taistelua unelmansa toteuttamisesta, taistelua, jonka voitto johtaa uuteen elämään.
***
No, ei tämä mikään huippulukuelämys ollut, mutta ihan tuon sai luettua kuitenkin.
Kävi vähän sääliksi tuo Faith, kun antoi miehensä pompottaa miten halusi. Faithin elämä koostui vain aamiaisen ja päivällisen tekemisestä, satunnaisista kutsuista. Mies kuitenkin määräsi kaikesta ja kielsi mm. opiskelut, koska Faithin tehtävä on huolehtia hänestä.
Ja Faith tietysti koki koko ajan syyllisyyttä siitä.
Onneksi hän sai ystävän ja toinen lapsista oli hänen puolensa. Vaikka tietysti mies viimeiseen asti yritti syyttää Faithia. Lopulta valheet tietysti paljastuivat.
No, lukekaa, jos Steel uppoaa, mutta ei jää mistään paitsi, vaikka jättää väliinkin.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Sidney Sheldon, Naamioiden aika
Toisaalta, olin sen myöskin unohtanut ;)
Perhedraamaa, rikkaita ihmisiä, juonitteluja, lakimiehiä.. Sitä tuttua Sheldonia tämäkin. Hömppää joka ei vaadi lukijalta mitään, paitsi hetkisen aikaa. Aivotonta lukemista kesäksi siis.
No, en nyt tiedä voinko tätä suositella. Tietysti jos hömppää kaipaa ja etenkin jotain tälläistä aivotonta, tai jos on jostain syystä vannotunut Sheldon-fani, niin sitten tietysti. Mutta kaikkipa nämä on "sitä samaa hömppää". Että ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Silja Sillanpää: Monitoimikissa Katti Matikainen
Tiedonjanoisen Katti Matikaisen matkassa lukija pääsee moneen mielenkiintoiseen paikkaan, kuten paloasemalle, siirtolapuutarhaan ja suklaatehtaaseen. Mitä niissä tehdään?
Minkälaisia eri alan ammattilaisia työhtehtävissä tarvitaan?
(takakansi)
***
Lapsi sai tämän synttärilahjaksi joku aika sitten ja on pyörinyt tuolla hyllyssä. Vihdoin ja viimein saatiin aloitettua luku-urakka joku aika sitten. Tässä on lyhyitä tarinoita, jotka ovat ihan sopivan mittaisia iltasaduiksi. Ja samalla ovat opettavaisia, kertovat todellisista asioista, mutta myös humoristisia.
Alkoi kiinnostaa lukea enempikin näitä, vaikka tästä tv-ohjelmasta en ole koskaan pitänyt.
torstai 27. joulukuuta 2007
Suudelma, Daniel Steel
Steel, Daniel
Vavahduttava romaani rakkaudesta ja sen kovasta hinnasta
Danielle Steel, miljoonapainosten kuningatar ja tunnelmoinnin mestari, osaa kirjoissaan kuvata naisenelämän kipupisteitä ja käännekohtia. Suudelmassa hän kertoo kulissiavioliittoon vangitun Isabelle Forresterin tarinan.
Isabelle on ollut naimisissa pankiirina toimivan Gordonin kanssa 20 vuotta. He asuvat Pariisissa samassa asunnossa, mutta nukkuvat eri huoneissa. Kotiinsa eristäytynyt Isabelle omistautuu sairaalle pojalleen. Yksi ilonlähde hänellä kuitenkin on – kaukopuheluiden varassa elävä ystävyys washingtonilaiseen Bill Robinsoniin, jonka avioliitto on yhtä väljähtynyt kuin Isabellenkin.
Kun Bill ja Isabelle tapaavat Lontoossa, he huomaavat muutaman viattomanonnellisen päivän jälkeen suhteensa muuttuneen. Ystävyys on syventynyt joksikin paljon merkittävämmäksi. Mutta kun he sulautuvat limusiinissa ensisuudelmaansa, autoon törmäävä bussi katkaisee hetken traagisella tavalla. Isabelle ja Bill päätyvät pitkäksi aikaa sairaalaan. Vakava onnettomuus järkäyttää heidän ja heidän puolisoidensa elämän pois raiteiltaan. Isabelle ja Bill joutuvat tekemään suuria ratkaisuja, jotka voivat yhdistää tai erottaa heidät iäksi.
**Rakkautta, omistavia puolisoita, sairaita lapsia, kiellettyjä tunteita.
Hömppää siis oikeastaan.
Olen lukenut tämän aivojen nollaus -kirjan muutamaan otteeseen, koska se löytyy kirjahyllystäni.
Tavallaan ymmärrän Isabellea, koska hänellä on vain sairas lapsensa, miehelleen hän on kuin ilmaa. Bill taas on kiinnostunut Isabellen voinnista ja ajatuksista, on hänelle ystävä.
Ja loppujen lopuksi Isabellen mies Gordon paljastuukin melkoiseksi lurjukseksi. Isabelle kuitenkin selviää kaikesta ja lopulta hän selvittää senkin, mihin Bill on kadonnut sairaalasta poistumisen jälkeen.
Eipä tämä mitään suuria ajatuksia minussa herättänyt. Luin sen ja eipä siinä paljoa tarvitse edes ajatella eikä paljon vaadita lukijalta. Toisaalta lopussa jätetään ehkä aavistuksen avoimeksi, miten päättyikään kaikki, saivatko he todellakin toisensa vai oliko sittenkin niin, ettei heitä ollut tarkoitettu yhteen.
Toisaalta taas kirjassa tuli esiin hiukan vammaisnäkökulmaa. Sitä, että vammautuneelle se voi olla todella kova paikka ja hävettävä paikkakin osittain. Ja kuinka heilläkin voi olla ennakkokäsityksiä ja stereotypioita siitä, miten toiset ajattelevat heidän vammautumisestaan.
Ja kuinka voi kuvitella, että kukaan ei ota tosissaan vammautunutta ihmistä, vaikka ainoa mikä ei toimi, on jalat.