Näytetään tekstit, joissa on tunniste Q. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Q. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Qiu Xiaolong, Punaisen merkin tanssija

Runoutta harrastavan shanghailaisen ylikomisario Chen Caon toinen juttu.

Yhdysvalloissa valmistellaan oikeudenkäyntiä, jonka avaintodistaja on laittomasti maahan saapunut kiinalainen Feng Dexiang. Todistuksen ehtona on, että Feng saa vaimmonsa Shanghaista luokseen.
Nuori kiinankielentaitoinen komisario Catherine Rohn lähetetään Shanghaihin Fengin vaimoa hakemaan. Rutiinijuttu kuitenkin mutkistuu, kun vaimo katoaa.
Poliittisesti arkaluontoista tilannetta hoitamaan määrätään poliisilaitoksen nouseva tähti Chen Cao. Romanttinen ylikomisario saa huomata, että vastassa on armottoman kiinalaisen mafian lisäksi myös erittäin viehättävä amerikkalainen kollefa.

(takakansi)

***

Voisin melkeinpä sanoa pitäneeni tästä huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestaä Caon jutusta.
Qiu kuvaa kiinalaista ympäristöä ja elämää hyvin. Kertoo juuri niitä juttuja, mistä kuulee huhuja, ei vain tiedä onko ne totta vai ei ;) Kuten ruokapuolesta (käärmeen verta ja sappirakkoa..), ahtaasta asumisesta, valtionm puuttumisesta elämään, esimerkiksi syntyvyydensäännöstely.

Tässä kirjassa juonikin oli minusta hiukan parempi ja lähempänä hyvää dekkaria kuin ekassa. TOisaalta kiinalainen tyyli puhua vertauskuvin on jotenkin... Vaikeaa, hidastaa lukemista.. Toisaalta se on mielenkiintoista. Kiinalaiset sananlaskut ovat mielenkiintoisia, vaikkeivat heti avaudukaan kenties.

Runouttahan tässäkin oli mukana, komisariolle tuli tilanteessa kuin tilanteessa jokin runonpätkä mieleen. Kaikki eivät minulle auenneet, koska en harrasta runoutta, mutta kai niillä oli oma tarkoituksensa. Ja runoilla oli muutenkin merkittävä osa kirjan tapahtumissa ja juonen kulussa.

Jos kiinalainen elämäntapa kiinnostaa, niin kannattaa lukea, pelkästään dekkarin ystäville en suosittele..

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Qiu Xiaolong, Punaisen sankarittaren kuolema

Shanghain poliisin erikoistapausosaston nuoren päällikön Chen Caon sydämesta suuri osa kuuluu runoudelle. Samana iltana kun hän siteeraa klassisia säkeitä romanttisella aterialla seuralaiselleen, löytyy Bailin kanavasta kansallisen mallityöläisen alaston ruumis.
Uhri on nuori ja kaunis Puolueen ikoni, joka näytti viettäneen tahratonta, askeettista naimattoman naisen elämää ja omistautuneen vain työlleen tavaratalon kosmetiikkaosastolla.
Kun Chen saa hänestä selville salaisuuksia, jotka viittavat korkean tason skandaaliin, halutaan asia painaa villaisella. Ylikomisario huomaa olevansa keskellä äärimmäisen arkaluontoista poliittista vyyhtiä - ja itsekin vain koneiston pelinappula.

(takakansi)

***

Qiu on itse syntynyt Shanghaissa, mutta muuttanut USA:an 1980-luvun lopulla.

En oikein tiedä oliko tämä hyvä dekkari vai ei.
Dekkarina tämä ei minusta ollut kummoinenkaan, tässä parasta antia oli kuvailu siitä, miten Kiinassa hoidetaan asiat, millainen historia siellä on erinäisissä asioissa ja mikä siellä on arkipäivää. Poikkeaa meidän länsimaisten arkipäivästä aika paljon.
Ja varmaankin nykyään 2008 on ihan erilaista kuin kirjassa kuvatut asiat ovat olleet silloin 20 vuotta sitten.

Kirjassa on paljon lainauksia erilaisista runoista. Onhan päähenkilö myös runoilija, sen lisäksi että on poliisi.
Kirjassa kuvattiinkin sitä, kuinka ei omaa ammattia voinut edes valita aina, vaan määrättiin johonkin yksikköön töihin. Toisaalta ylenemisiä sai milloin milläkin perusteella. Ja Puolueen etu ennenkaikkea..

Tämä kirja oli luettava, vaikka juoni nyt ei mitenkään yllättävä ollutkaan. Mielenkiintoinen siksi, koska sijoittui ihan erilaiseen ympäristöön.