tiistai 22. heinäkuuta 2008

Qiu Xiaolong, Punaisen merkin tanssija

Runoutta harrastavan shanghailaisen ylikomisario Chen Caon toinen juttu.

Yhdysvalloissa valmistellaan oikeudenkäyntiä, jonka avaintodistaja on laittomasti maahan saapunut kiinalainen Feng Dexiang. Todistuksen ehtona on, että Feng saa vaimmonsa Shanghaista luokseen.
Nuori kiinankielentaitoinen komisario Catherine Rohn lähetetään Shanghaihin Fengin vaimoa hakemaan. Rutiinijuttu kuitenkin mutkistuu, kun vaimo katoaa.
Poliittisesti arkaluontoista tilannetta hoitamaan määrätään poliisilaitoksen nouseva tähti Chen Cao. Romanttinen ylikomisario saa huomata, että vastassa on armottoman kiinalaisen mafian lisäksi myös erittäin viehättävä amerikkalainen kollefa.

(takakansi)

***

Voisin melkeinpä sanoa pitäneeni tästä huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestaä Caon jutusta.
Qiu kuvaa kiinalaista ympäristöä ja elämää hyvin. Kertoo juuri niitä juttuja, mistä kuulee huhuja, ei vain tiedä onko ne totta vai ei ;) Kuten ruokapuolesta (käärmeen verta ja sappirakkoa..), ahtaasta asumisesta, valtionm puuttumisesta elämään, esimerkiksi syntyvyydensäännöstely.

Tässä kirjassa juonikin oli minusta hiukan parempi ja lähempänä hyvää dekkaria kuin ekassa. TOisaalta kiinalainen tyyli puhua vertauskuvin on jotenkin... Vaikeaa, hidastaa lukemista.. Toisaalta se on mielenkiintoista. Kiinalaiset sananlaskut ovat mielenkiintoisia, vaikkeivat heti avaudukaan kenties.

Runouttahan tässäkin oli mukana, komisariolle tuli tilanteessa kuin tilanteessa jokin runonpätkä mieleen. Kaikki eivät minulle auenneet, koska en harrasta runoutta, mutta kai niillä oli oma tarkoituksensa. Ja runoilla oli muutenkin merkittävä osa kirjan tapahtumissa ja juonen kulussa.

Jos kiinalainen elämäntapa kiinnostaa, niin kannattaa lukea, pelkästään dekkarin ystäville en suosittele..

Ei kommentteja: