maanantai 28. heinäkuuta 2008

Joy Fielding, Älä kerro salaisuuksia

Jess Koster on kolmekymppinen asianajaja, joka työskentelee syyttäjänvirastossa Chicagossa. Eräänä aamuna hän huomaa miehen, joka näyttää seuraavan häntä. Kuka mies on? Miksi hänen hymynsä kammottaa? "Minä olen Kuolema", se näyttää sanovan.
Pian käy ilmi, että mies on Rick Ferguson, raiskaaja, jota Jess pian syyttäisi oikeudessa. "Ihmisillä jotka ärsyttävät minua on taipumus... kadota", mies sanoo. Onko se uhkaus.
Oikeudessa Jess joutuu vastakkain entisen miehensä Don Shawin kanssa, joka toimii jutussa puolustusasianajajana. Samaan aikaan Jessille alkaa tapahtua pelottavia asioita. Hänen autonsa tuhritaan, hänen asuntoonsa murtaudutaan jälkiä jättämättä.
Onko tekojen takana Rick Ferguson? Entä miksi Jessin uusi miesystävä on niin oudon niukkasanainen kertoessaan menneisyydestään? Uhkaukset muuttuvat kerta kerralta pahemmiksi ja lopulta uhattuna on Jessin henki.

(takakansi)


***
Jos jotain hyvää yritän tästä kirjasta löytää, on se tuo takakannen teksti, joka pitää paikkansa. Viime aikoina kun on tuntunut, että tekstit takakansissa ovat jotain ihan muuta kuin kirjansisältö.
Toisaalta odotin takakannen perusteella ihan ok lukukokemusta, mutta kaikkea muuta. En pitänyt yhtään tästä kirjasta. En edes tiedä, mikä tässä loppujen lopuksi vastusti. Vähän jälkeen 300 luetun sivun jo ajattelin, että vihdoinkin jotain mikä pitää otteessaan, mutta se ote kesti vain sivun tai pari.
Fieldingilla on hyviä kirjoja, tämä ei niihin kuulunut. Tietysti joku voi tästäkin pitää, mutta itse en ole hetkeen lukenut kirjaa, joka olisi ollut näin "vastenmielinen" luettava, ei vaan olis huvittanut eikä minkaanlaista otetta tullut.

Ei kommentteja: