lauantai 12. heinäkuuta 2008

Liza Marklund, Punainen susi

Lehtimies löytyy murhattuna Pohjois-Ruotsista. Annika Bengtzon lentää napapiirille perehtymään tapaukseen ja löytää yhtäläisyyden itsensä ja murhatun väliltä: molemmat ovat kirjoittaneet laajoja artikkeleita kansainvälisestä terrorismista.
Pian selviää, että pahamaineinen palkkamurhaaja Keltainen lohikäärme on palannut Ruotsiin ja aikoo koota alkuperäisen terroristiryhmänsä. Kipeimmin Keltainne lohikäärme on kaivannut rakastettuaan Punaista sutta, joka on onnistunut soluttautumaan yhteiskunnan rakenteisiin paremmin kuin kukaan muu.
Annikan hektisessä elämässä yksityinen sekoittuu työhön vaarallisella tavalla. Kirpaisevan kylmänä talvipäivänä napapiirin tuntumassa Annika joutuu panemaan yhden kortin varaan niin uransa kuin avioliittonsakin.

(takakansi)

***

Luettuani muutaman kymmenen sivua tuntui, etten pääse kirjaan ollenkaan mukaan enkä nyt oikein ymmärrä, miten tästä voi tulla hyvä kirja. Kuitenkin Marklundin kohdalla on tottunut siihen, että kirja kuin kirja on hyvä.
No, reilun sadan sivun jälkeen olin kirjan otteessa joka vain vahvistui loppua kohti. Ei tämä silti ollut mielestäni parhaita Bengtzonista kertovia kirjoja..

Juoni taas... No, voihan tämäkin tietysti olla totta, paitsi kuinka usein rikostoimittaja todellakin ratkoo rikoksia ja pääsee niiden jäljille paremmin kuin poliisi? En tiedä, ihan sama..

vaarallisia tilanteita tietysti, toisaalta näin jälkikäteen vähän "huvittaakin": kaikki ei ole sitä miltä ne saadaan näyttämään. Ja aina syyllinen ei ole se, joksi kuvitellaan ja joku toinen voikin olla se vaarallisempi.. Mutta näinhäns e toisaalta menee dekkareissa useinkin.

Marklundia voin suositella oikeastaan aina, myös tätä, vaikka tämä alusta ei ollutkaan ihan niin hyvä. Loppua kohti kuitenkin parani.

Ei kommentteja: