Ilona Laaksola, nelikymppinen saneerattu pankkivikrailija ja nykyinen puhelinmyyjä, on harmiton itsekseen eläjä, joka mielellään iltaisin tekee kuppeja ja ihailee ikkunastaan juhlavalaistua stadionin tornia. Hänen yksinäisiä päiviään piristää naapurin pikkuvanha kymmenvuotias Sorella. Tytön isä, elämänmuutoskurssien vetäjä Atte Söderberg, taas viettää hyvinkin meuhkaavaa elämää. Ja vanha ystävämme Anna Laine tekee Aten firmalle mainosgrafiikkaa.
Eräänä sunnuntaina alakerran kukkakaupasta löydetään ruumis. Asiat saavat yllättävän ratkaisunsa muutaman helmikuisen päivän aikana.
(takakansi)
****
En olekaan aiemmin Pakkasen kirjoja lukenut, kauan mietin kirjastossa, otanko vai ei. En oikein ollut vakuuttunut, että tämä olisi sen suuntaista, mistä pitäisin.
Dekkareita kun voi kirjoittaa hyvin tai huonosti (tai jotain siltä väliltä).
Ei tämä huono ollut, mutta ei tämä ollut minun mielestä huippuhyväkään. Tämä oli jotain siltä väliltä. Ihan luettava. Ihan mielenkiintoisia (nykyaikaisia?) suhdekuvioita, eronneita, työkaverieta, entisiä työkavereita, lapsia, puoliksi tuntemattomia..
Kirja rakentui hiukan eri tavalla, useimmissa dekkareissahna murha tapahtuu jo eka sivuilla, tässä vasta puolivälissä kirjaa. Sitä ennen oli eletty ihmisten elämää parin päivän ajan ja tehty taustatyötä murhalle, tai sen motiiville.
Murhaaja.. No, minä ekana kuvittelin sen olevan ihan toinen ihminen, aika pitkällekin. Sitten kuitenkin se paljastui ihan eriksi. Joten siinä mielessä kirja oli hyvä.
Jos ei ole parempaakaan tekemistä ja dekkarit kuuluvat suosikkeihin, ja tämä sattuu käteen, niin ehkä tätätkin siinä tapauksessa voi suositella.
1 kommentti:
Olen lukenut yhden Pakkasen kirjan enkä ollut kovin vakuuttunut. Myinkin sen kirpparilla enkä muista tähän hätään edes sen nimeä. Ehkä pitäisi lukea vielä joku muu, että saisi paremman kuvan...
Lähetä kommentti