Nora Roberts, Rakkauden kuu

Tory Bodeen vietti lapsuutensa pienessä ja vaatimattomassa kodissa, jota hallitsi isän rautainen nyrkki ja nahkavyö. Toryn unelmille ja taipumuksille ei kotitalossa ollut sijaa. Mutta onneksi Torylla oli Hope, ystävätär, joka asui isossa talossa kivenheiton päässä. Hopen ystävyys antoi Torylle mahdollisuuden elää lapsuuttaan.

Nuoren Hopen traagisen murhan jälkeen Toryn elämä meni pirstaleiksi. Nyt hän on päättänyt tehdä tilinsä selväksi menneisyytensä kanssa, palata kotikaupunkiinsa ja perustaa tyylikkään sisustusliikkeen. Tory uusii ystävyytensä Hopen isoveljen ja Lavellen omaisuuden perijän kanssa vaikka ei tiedä, onko yhteinen menetys omiaan yhdistämään vai erottamaan heidät. Mutta hänen sydämensä on avoin, ja hän haluaa yrittää.

Mutta eläminen raastavien muistojen lähellä on odotettua vaikeampaa. Sillä Hopen murhaajakaan ei ole kaukana...

(takakansi)

***
Sitten hömppärakkautta.
Mun mielestä Robertsin kirjoissa on toisaalta vahvuus se, että vaikka ne on ns. hömppää ja rakkautta, niissä on myös ihan mukaansatempaava juoni. Ei vain rikkaita miehiä ja köyhiä tyttöraukkoja ja sitten kiihkeää seksiä ja viimeisinä sanoina lupaus naimisiinmenosta ennen kirjan loppumista.
Hömppää nämä kyllä on, mutta näissä on sentäs jonkunlainen juoni. Ja tässäkin Hopen murhaaja pysyi ainakin minulle arvoituksena ihan viime metreille saakka. Jännitystäkin siis piisasi.
Toisaalta taas näissä kirjoissa on paljon sellaista, jota ei oikein jaksa uskoa, mutta ei kaiken aina tarvi ollakaan niin realistista.

Toisaalta tässä oli kuvausta perhesuhteista ja siitä, mitä tragedia voi aiheuttaa perheelle. Ja kuinka siihen suruun ja menneeseen voi jäädä kiinni ja on vaikea elää eteenpäin ja nähdä asioita avoimin silmin.

Jos kesähömppää kaipaa, niin Roberts on yksi aika takuuvarma viihdyttäjä, vaikka useimpien kirjojen alut ovatkin tylsiä, mutta kyllä se muutaman kymmenen sivun jälkeen taas unohtuu ja kirja tempaa mukaansa.