Sinikka ja Tiina Nopola, Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö

Naapurin herra Lindberg on syönyt tietämättään Räppääjien viimeisen suklaakeksitötterön. Pian selviää, että keksijäätelötuuttien valmistus on lopetettu koko Euroopassa. Järkyttävä uutinen masentaa Riston. "Minä en voi elää ilman keksijäätelötuutteja!" hän parahtaa. Herra Lindberg masentuu myös. "Voi voi, minä en olisi halunnut olla se, joka syö Euroopan viimeisen keksijäätelötuutin."

Herra Lindbergin mielestä Riston on saatava nauttia keksijäätelötuutista vielä kerran elämässään. Hän saa selville, että muutama tötterö on jäljellä Höljäkän kyläkioskissa. Risto, Nelli, Rauha ja herra Lindberg lähtevät junalla kohti Höljäkkää. Risto ja Nelli huomaavat, että junassa on muitakin tötterönpyydystäjiä, ja Konnan historiallisella seisakkeella tapahtuu outo välikohtaus: naamioitunut rosvo vie Rauhan käsilaukun. Samalla hetkellä herra Lindberg katoaa.

Rauha ja herra Lindberg päätyvät poliisiasemalle selvittelemään ryöstöä. Riston ja Nellin tötterönhakumatkalle tulee monta mutkaa: heitä luullaan muun muassa heitteille jätetyiksi lapsiksi. He joutuvat naamioitumaan, jolloin heidät tempaistaan paikallisen kesäteatterin näyttelijöiksi. Vastanäyttelijöiden ääni kuulostaa tutulta: Keitä onkaan naamioiden takana? Saadaanko Konnan seisakkeen rosvo kiinni? Ehtivätkö Risto ja Nelli päämääräänsä? Kuka saa syödä viimeisen tötterön?

****
Vihdoinkin saimme käsiimme viimeisen Räppääjän. Ja kyllä kannatti.
Vaikka toisaalta, aika samantyyppisiähän nämä ovat, silti on hauska, miten Nopolat keksivät erilaisia tilanteita, joihin Risto kumppaineneen joutuu ikään kuin vahingossa. Miten jotkut asiat voikin ymmärtää väärin ja siitäkös niitä kommelluksia vasta syntyykin.

Lapsikin tykkäsi, tästäkin kirjasta. Näitä lukee mielellään ääneen.
Ainoa mikä aiheutti ihmetystä oli se, ettei tämä kirja päättynytkään räppiin, kuten useimmat muut Räppääjät.