Jennifer on kahdentoista ja matkalla kohti tuntematonta. Hän on menettänyt äitinsä ja isänsä, ja nyt hän on joutunut eroon myös veljestään Bryanista. Äitipuoli on lähettänyt sisarukset matkoihinsa.
Peggy-täti ja hänen miehensä adoptoivat Jennyn, ja siitä alkaa kova koullu. Dick kasvattaa lasta "karua rakkauatta soveltaen", tasapainoton Peggy vaatii häntä unohtamaan koko entisen elämänsä. Kun Jennifer vihdoin muuttaa omilleen, hänen on vaikea luottaa kehenkään. Mutta vielä huonommin ovat Bryanin asiat. Vasta veljensä kohtalon selvitettyään Jenny ymmärtää, kuinka paljon perhe ja oma lapsi hänelle merkitsevät.
Hiljaiset vedet on odotettua jatkoa Jennifer Lauckin teokselle Siipirikko. Se on koskettava omaelämäkerrallinen tarina sisaruksista, joiden elämänkohtaloita sattumukset ja ymmärtämättömät, rakkaudettomat ihmiset ohjaavat kovalla kädellä.
(takakansi)
****
En ole tuota ekaa kirjaa lukenut, joten en tiedä, paljonko se liittyy tähän kirjaan.
Olen tämän lukenut jo pari vuotta sitten, kun ostin tämän itselleni ja nyt löysin jälleen mökin kirjahyllystä (ei riitä, että vain kotona on kirjahylly ;D )
Ihmettelen sitä, kuinka salassa kasvattivanhemmat voivat toimia ja käyttää lapsen hyväksi tarkoitettuja rahoja. He lupasivat viranomaisillekin säästää osan tulevia opintoja varten, tosiasiassa Jennifer sai ansaita kaiken omalla työllään ja mitään säästöjä ei ollut.
Mun mielestä Suomessa ei tuollainen onnistu? Jos lapselle maksetaan jotain tukea sen takia, että hän on menettänyt vanhempansa, valvotaan mielestäni rahankäyttöä ja niitä voi käyttää vain lapsen hyväksi? Toivottavasti en ole ihan väärässä..
Muutenkin tuntui, että sukulaisille merkkasi vain raha, he ottivat lapset siksi, että heistä sai yulimääräistä rahaa. Kamalaa on myöskin se, miten lasten, ainakin Jenniferin, piti unohtaa kaikki mennyt ja alkaa kutsua kasvattivanhempiaankin äidiksi ja isäksi.. Hänelle ei annettu vaihtoehtoja.
En tiedä tietysti, mutta minusta se on lapselle aika julmaa. Äiti ja isä ovat olleet tärkeitä ja sitten yhtäkkiä heidät pitäisi heittää menemään ja ottaa tilalle uudet vanhemmat.
Tietysti taustalta paljastui yhtä sun toista, mutta ihmeen kaupalla Jennifer taisteli tiensä eteenpäin ja selvisi lopulta kaikesta.
Suosittelen, jos tälläiset tositarinat kiinnostavat. Kielellisesti minua ärsytti muutamat seikat, omituisia lauserakenteita jne, mutta niitä ei kuitenkaan ollut ihan koko ajan, aina välistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti