Dan ja Ellie ovat elävä todiste siitä, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Kiltti Dan on urheiluhullu, temperamenttinen Ellie karttaa liikuntaa. Ellie on puoliksi orpo, Danilla on taas mukava, mutta määräilevä äiti, joka haluaa tietää kaiken poikansa elämästä.
Aluksi Elliesetä on hauskaa päästä osaksi sulhasensa kiinteää perhettä. Mutta kun hääpäivä lähenee, Ellie alkaa aprikoida. Onko ihan normaallia, että Dan puhuu äitinsä kanssa kaksi kertaa päivässä? Ja anoppiko päättää millaiset häät pidetään? Itse asiassa... kun Ellie nai Danin, liitossa on jo valmiiksi "toinen nainen".
Ongelmat kärjistyvät, kun anoppi kuulee tulossa olevasta lapsenlapsesta. Hyvää tarkoittavasta asioihin puuttumisesta ei tahdo tulla loppua ja tarvitaan paljon kipeitä ratkaisuja, ennenkuin Ellien anoppiahdistus hellittää.
(takakansi)
****
Onneksi kirjaston palautetuista löytyi jotain hömppää. Kaipasin sitä tässä, kun pari päivää sitten käväsin kirjastossa.
En ole aikaisemmin lukenut Greenia ja nyt taisin ottaa kaksikin kirjaa.
Tämän kohdalla tuntui alussa, että joo, onpahan kirja. Ihan ok, mutta ei vaan tempaa mukaansa. Sitten tulikin yllättäviä tapahtumia ja kaikki muuttui ja kirja ottikin otteeseensa.
Ihan hyvää kesälukemista. Kuvailee erään naisen suhdetta ja elämää. Ystäviä, perhettä jne. Vähän niinkuin päiväkirjamuotoon kirjoitettuna, ei kuitenkaan aivan suoraan ole päiväkirjakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti