Portobellon noita on kiehtova kertomus monikasvoisesta naisesta Athenasta, jonka yliluonnolliset kyvyt määräävät hänen kohtalonsa. Athenassa on kaikki nykyaikaan sopivan myytin ainekset: hän on romaniäidin hylkäämä orpo Transilvaniassa. Lapsi, jonka adoptiovanhemmat veivät Beirutiin. Ison lontoolaisen pankin pankkivirkailija. Menestynyt kiinteistönvälittäjä Dubaissa. Mutta ennen kaikkea Athena on Portobello Roadin papitar - henkinen johtaja, jonka opit eivät sovi kaikille. Athenan mystinen mutta toivorikas tarina kerrotaan hänen läheistensä näkökulmasta, kertojina ovat mm. Athenan adoptioäiti, vampirismia tutkiva journalisti, pappi, kalligrafian opettaja ja näyttelijä.
Portobellon noita ei jätä ketään kylmäksi: Coelho kertoo meille Athenan kautta ihmisen mahdollisuuksista elää elämänsä omaa vakaumustaan kuunnellen, rohkeasti.
Kuvaus
***
En nyt osaa oikein sanoa, oliko hyvä vai ei. Kertoi tuosta Athenasta eri ihmisten näkökulmasta. Mielenkiintoinen oli kyllä omalla tavallaan, mutta oliko hyvä? Jaa-a. varmaan pitäis itse lukea jokaisen, jotta voisi sanoa.. En osaa ottaa kantaa. Kyllähän tässä tuli mietittyä monenlaista.
Tässä nähtiin, että Jumala on Äiti, kristinuskossahan Jumala on Isä. Mistähän tämä muuten tulee? Siis että kristinuskossa Jumala on Isä.. Olen kyllä Raamatun lukenut, mutta en nyt yhtäkkiä muista, oliko se siellä jossain sanottu. Se vaan on opittu että se on niin, mutta en muista, onko sitä (minulle) koskaan perusteltu, miksi juuri Isä.. Tätä aloin ainakin miettiä.
No, parempi tämä oli kuin muut viime aikoina lukemani kirjat. Alkoi jo huolestuttaa, jos pidän sosiaalipolitiikan kirjaa mielenkiintoisempana kuin romaaneja ;)
Toinen mielenkiintoinen koulukirja on ollut kehityspsykologian kirja. Niistä molemmista on itseasiassa tentti kohta, ja kumpikin on kesken..
2 kommenttia:
Luin myös tämän Portobellon noidan. Vaikka Coelhon kirjoja ylistetään ja niin tätäkin, se ei minua innostanut. En pitänyt päähenkilöstä ja enkä hänen edesottamuksistaan ja ylipäätään ihmettelen, miksi kirjalijaa pidetään niin suuressa arvossa. Olisko niin kuin sadussa Keisarin uudet vaatteet, että vaan viisaat ne näkevät? Minä en näe.
Tämä tais olla kolmas tai neljäs Coelhon kirja jonka luin. Ensimmäisen luin vajaa vuosi sitten, ja en tykännyt yhtään. Ihmettelin, minkä ihmeen takia niistä pidetään ja niitä kehutaan! Tuntui ihan uskomattomalle.
Sitten huomasin kuitenkin aina vaan pyörittäväni mielessäni hänen kirjaansa ja luinkin seuraavan. Taisin lopulta keksiä, mikä niissä vetää puoleensa. En tosin osaa eritellä sitä, mutta jotain niissä on.
Tämä Portobellon noita ei minusta kuitenkaan ollut hyvä, tai en tiedä.
Toisaalta, ainahan ihmisten edesottamukset yms. ihmetyttävät. Kai silläkin oli joku sanoma.
Kuitenkin kaikkien viimeaikaisten kirjojeni joukosta tämä oli eniten "luettava" kirja. Huonosti menee :D
Lähetä kommentti