Haapasen Elina, vastavalmistunut maisteri, on niitä onnekkaita, jotka pääsevät Brysseliin kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Työ on paperin makuista raportointia ja tietojen keruuta, mutta kansainvälinen ilmapiiri antaa elämälle jännittävää hohtoa.
Ainakin aluksi.
Sydän ja itsekunnioitus säröillä Elina pelastautuu vuoden kuluttua koti-Suomeen. Heimo-sedän kasvihuoneilla Savikoksella odottavat uudet haasteet ja uudet ihmissuhteet.
Mutta miten selviää suomalainen maaseutu Brysselin byrokraateista? Milloin meillä kukkii brysselinkaali?
Enni Mustonen on kuvannut kirjoissaan suomalaisen maaseudun murrosta naisnäkökulmasta jo toistakymmentä vuotta. Brysselinkaalia on tunteella ja asiantuntemuksella kirjoitettu kuvaus kahden maailman ja kahden ihmisen yhteentörmäyksestä.
(takakansi)
**
Minua ärsyttää suunnattomasti se, että yhden kirjan henkilön nimi muuttuu kesken kaiken ihan toiseksi. Kai kirjailija vois sen verran nähdä vaivaa, että pitäis listaa minkä nimisiä ihmisiä kirjassa esiintyy, etteivät kesken kaiken muuttuis nimet??
Pieni asia, mutta sai ärsyyntymään..
No, tätä tämmöistä aivojen nollaus hömppäähän tämä on. Toisaalta kuvaa varmasti niitä aikoja, kun elettiin EU-äänestyksen aikaa ja maaseudulla eikä missään muuallakaan vielä tiedettytty mitä tulee tapahtumaan ja millainen paketti sieltä EU:sta tulee.
Eipä tämä mitään suuria tunteita herättänyt. Ja niin, hömppää ja hömppää, kaikki aineksethan tässä on, että olis ihan reaalielämää, mutta silti tämä on minulle sitä hömppäkastia, kun ei herätä mitään suuria tunteita eikä ajatuksia.
Tai sitten en osaa lukea tätä kirjaa oikealla asenteella vaan asennoidun tähän kuin hömppään..
2 kommenttia:
No mutta vähintään kirjailijan nyt pitäisi henkilöittensä nimet muistaa. Tuleeko näitä kirjoitettua liukuhihnatyyliin niin ettei itsekään oikein aina muista, kuka kuului mihinkin kirjaan? Olen lukenut joitakin Enni Mustosia enkä kyllä kovasti tykännyt, mutta ovathan ne ihan ok kesälukemista.
No niin kai pitäisi. Ei sentäs päähenkilön nimi muuttunut ;) Kuitenkin henkilö joka esiintyi kirjan alussa aktiivisesti, lopussa sitten tuli pienesti taas mukaan ja etunimi olikin ihan eri...
Muistelen aikaisemminkin jossain kirjassa törmänneeni samanlaiseen ilmiöön.
Nämä mustoset ovat minusta juuri sellaista lukemista, jonka lukee jossain välissä, kun kaipaa "välipalan", pitää olla kirja kädessä mutta siltä ei odota mitään (paitsi ettei henkilöiden nimet vaihtuis yhtäkkiä).
Todennäköisesti muutaman viikon päästä jo unohdan edes lukeneeni tälläisen kirjan ;P
Lähetä kommentti