Nicky Cruz, Juokse poika juokse

"Oli lukija kristillismielinen tai ei, kannattaa tutustua Nicky Cruzin tarinaan. Se on kappale meidän aikamme historiaa. "
Risto Tuominen Eteenpäin 1970

"Kirjalla on merkitystä ei vain järkyttävänä raporttina vaan myös rohkaisevana sanomana sille maailmalle, joka on huolestunut nuorison rikollisuudesta ja huumausaineiden käytöstä"
Arvo Kippola Itä-Häme 1970

"Nicky Cruzin tarina on ainutlaatuinen, siinä on murhenäytelmän, väkivallan ja seikkailun aineksia - ja sen lisäksi kaikkein vaikuttavimpana osana Jeesuksen Kristuksen evankeliumin vapauttava voima."
Billy Graham

"Nähdäkseni kirjan sanoma voisi olla siinä, että se havahduttaa meitä myös omassa tilanteessamme näkemään rakkauden puutteen ja yrittämään löytää muotoja rakkauden lisäämiseksi keskenämme, antamaan ja vastaanottamaan inhimillistä rakkautta ja uskomaan syyllisyyttämme ja pahuuttamme sovittamaan jumalalliseen rakkauteen."
Heikki Tervonen Kotimaa 1972

(takakansi)

***
Luin tuossa aikaisemmin sen "juoksu jatkuu"-kirjan ja silloin jo mietin, että pitää tämä ensimmäinen osa joskus yrittää saada käsiin.

Alku oli tosi raakaa ja veristä luettavaa. Nicky eli tappelemisesta, jengin ainoa tavoite oli tapella ja tappaa. Hän oli pelätty johtaja.
Kunnes eräs saarnaaja kertoi hänelle, että Jeesus rakastaa häntäkin.
Siitä alkoi uusi vaihe monien mutkien kautta. Ei ihan noin vaan helposti, vaan se vaati oman prosessinsa.

Alkua lukiessa tuntui pahalta, kohtaukset olivat niin raakoja, mutta onneksi lopussa niitä oli vähempi, vaikka joidenkin jengiläisten kohtalo oli aika järkyttävä.
Osa heistä tuli uskoon ja pääsi eroon entisestä elämästä, osa kuoli, koska eivät osanneet/uskaltaneet/halunneet tarttua uuteen elämään. Jotkut kokeilivat toisenlaista elämää, mutta jengi houkutteli takaisin.

En oikein tiedä mitä tämä kirja herätti minussa.. Jotain ajatuksia, mutta vaikea pukea sanoiksi. Tämä pitää varmaan itse lukea jokaisen, jota asia kiinnostaa.