Juutalainen Rachel etsii omaa tietään. Hän on pelastunut läpi niin tulen kuin veden ja löytänyt eloonjääneet omaisensa, Mutta hyväksytäänkö hänet polttomerkkeineen uuteen yhteisöön?
Vanha vihollinen menneisyydestä ilmaantuu yllättäen lähettyville. Ystävyyden ja vihollisuuden raja ei kulje juutalaisten, arabien ja englantilaisten välillä, vaan vihan ja rakkauden loimet sekottuvat. Yhteenotto huipentuu dramaattisesti Vanhan kaupungin uuneissa.
(takakansi)
***
Pääsin jatkamaan suoraan toiseen osaan luettuani ensimmäisen osan. Ja tämä toinen olikin minusta jo alusta alkaen paljon kiehtovampi. Pidin kovasti. Tosin luen jo kolmatta osaa, joten alkaa mennä jo sekaisin, missä kirjassa tapahtui mitäkin ;) Mutta onko sen väliä, kronikkahan tämä on ja samat henkilöt seikkaleivat. Seikkailu jatkuu lähes seuraavasta päivästä aina uudessa kirjassa.
Sitä vaan tässä mietin, että onko todellakin ollut niin, että jotain Saksan natseja on sitten ollut Jerusalemissa ja siellä ovat jatkaneet juutalaisten piinaamista?
Kuulostaa niin uskomattomalle, mutta toisaalta, kaikki on mahdollista, totuus on usein tarua ihmeellisempää..
5 kommenttia:
Niinpä niin... samoja on tullut mietittyä näiden kirjojen kohdalla ja monien muidenkin. Mikä on realistista tai edes mahdollista ja mikä on sitten kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta.
Olet kyllä ihan älyttömän nopea lukija. Mikä on salaisuutesi?
Mikähän mun salaisuus on? Lukeminen, lukeminen ja lukeminen ;)
Olen nopea lukemaan kaikissa nopeustesteissäkin, ainakin ollut ;)
Toisaalta se, että olen kotona, kirjaan on helppo tarttua missä vaan välissä. Enimmäkseen luen illalla ennen nukkumaanmenoa ja sekä ruokaa tehdessä :D
kyllä tää munkin lukutahti tulee hidastumaan..
Mietin vaan, kun en itsekään ole mikään hidas lukija ja olen aina lukenut paljon, mutta en silti pysty lukemaan useampaa kirjaa päivässä. Ei tosin ole nykyään aikaakaan. Heh, taidan olla kateellinen =)
No, ei mullakaan tuu kuin kirja päiväsäs ;) Toista voi ehtiä aloittaa, mutta ei enempää.
Tuo kakkonen oli lyhyempi, sen luin vuorokaudessa, mutta sitä ykköstä kyllä aloitin jo viime viikon torstaina ja sain sen vasta sunnuntaina luettua.. Että on se kovin vaihtelevaa..
Jotkut helpot kirjat, kuten Tuija Lehtisen ;) , lukee sitten kyllä muutamassa tunnissa, jos vaan pystyy lukemaan ilman suurempia taukoja.
Niin onhan se kateutta herättävää, kun itte oon ihan sika hidas lukija. Sen jälkeen kun tämä blogi on perustettu, oon ehtiny lukea vissiin 3 kirjaa, vai 2,5.
Ja ei sitä lukemista nopeammaski kyllä saa lukemisella. Vuosien saatosa oon lukenu niin ison läjän kirijoja, että pitäs nyt vähä parempaan ainaki pystyä, kuin 19 sivua tunnisa.
Lähetä kommentti