torstai 12. kesäkuuta 2008

Janette Oke, Rouva tohtori

Arvostetun montrealilaisen lääkärin ja opettajan tytär Cassandra Dell Winston sai syntyä kaikkien itärannikon yhteiskunnan ja hyvinvoinnin mahdollisuuksien keskelle. Hänen rakastavat vanhempansa olivat huolehtineet kaikesta hänen elämässään, ja jos hän tekisi viisaan naimakaupan, hän voisi jäädä yhteiskunnan kermaan. Toisenlainen elämä ei ollut juolahtanut hänen mieleensäkään.
Lupaavat nuoret lääketieteen opiskelijat olivat usein nähtyjä vieraita tri Winstonin kodissa, ja tulevaisuus näytti valoisalta, kun Cassie silmäili mahdollisuuksiaan päivällispöydän ympärillä. Mutta lapselliset ihastukset olivat taaksejäänyttä elämää, kun hän tutustui vakavamielilseen, tunnolliseen nuoreen lääkäriin, jolla oli mitä ilmeisemmin erinomainen ura edessään.
Mutta kun nuorukainne kertoi aikomuksistaan toimia lääkärinä kotikaupungissaan lännen rajaseudulla, Cassien sydän täyttyi epävarmuudesta. Jos hän menisi mukaan, saisiko rakkaus pysymään hänet siellä? Uskaltaisiko hän rukoilla, että ratkaisu olisi ainoastaan tilapäinen, että jonkin ajan päästä hänen miehensä palaisi kaupunkilääkäriksi?

(takakansi)

****

Tämä oli ensimmäinen Oken kirjoittama romaani, jonka luin. Oliskohan Kvaakku joskus maininnut näistä minulle? En muista.

Mutta todennäköisesti tämä ei ole viimeinen. Olen aina pitänyt kirjoista, joissa kuvataan entistä elämää, jossain ihan erilaisessa ympäristössä. Siitä, kun ihmiset selviävät oloista, joita eivät olisi voineet koskaan kuvitellakaan.

Cassie kasvaa kirjan aikana nuoresta teinitytöstä iäkkääksi mummoksi. Hän oppii viihtymään Lännessä, eikä voisi enää kuvitellakaan muuttavansa sieltä poissa.
Kirja kertoo myös hänen kasvustaan Jumalan lapsena, siitä, kuinka hän oppi tuntemaan Jumalan, ei vaan tietämään, että Hän on olemassa.

Toisaalta oli jotensakin helppoa asettua Cassien tilaan. Vieraaseen paikkaan, ei mitään tietoa mitä siellä odottaa, millaista siellä on, miten elämä alkaa sujua jne jne. Toisaalta, hän oli ihailtavan sinnikäs, kun alkoi tehdä työtä esim. seurakunnan hyväksi ja myöhemmin miehensä rinnalla. Hän etsi ja löysi paikkansa siinä yhdyskunnassa. Tuollaista energiaa kun saisi itsekin ;)

Jos pitää tälläisistä henkilökuvauksista, kannattanee tämäkin lukea. Minusta oli ainakin mielenkiintoista lukea, miten siitä hienostotytöstä kasvoi omillaan pärjäävä nainen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo, minä niistä oon puhunu. Tuo on tosiaan ihana kirija. Ei nyt heti sasi lätistää tunnelmaa, mutta ehkä paras Oken kirija. No jaa, lukemistani, en mää nyt montaa ole lukenu.
Oonko mää antanu sulle sen yhen enkunkielisen?

JaaPa kirjoitti...

No, täytyy sanoa että kiitos. Tämä tosiaan oli hyvä. Pitää yrittää saada muitakin käsiin, niin sitten voi verrata.

Et ole antanut enkun kielistä kirjaa mulle. Ja ne entisetkin on muuten tuolla palauttamatta... Tai siis entinen.

Anonyymi kirjoitti...

coosOlen lukenut Kutsumus-nimisen pariinkin kertaan. Se löytyy omasta hyllystäni. Ihan hyvä, muttei nyt mikään huippuelämys.