lauantai 26. huhtikuuta 2008

Nancy Thayer: Oikeus ja omatunto

Tämän nappasin ihan sattumalta. Olin muistaakseni jostain lukenut, että Thayer kirjoittaa hyviä kirjoja. Tämä vaikutti muutenkin kivalle, joten lähti mukaan.
Ja hyvä kirja olikin.

Kelly McLeod on perhetuomioistuimen tuomari. Kirja kertoo hänestä, hänen äitinsä kuolemasta, kihlauksen purkautumisesta, miehestä, jonka hän tapaa hautausmaalla sekä vähän aiemmastakin menneestä.

Toisaalta kirjassa ei ollut yllätyksiä, toisaalta sitä oli kiva lukea kaikesta huolimatta, vaikka olikin niin itsestään selvää.

Kirja kertoi myös siitä, miten neuroottisia toiset ihmiset voivat olla, lasta vahditaan niin, ettei hän saa tehdä mitään, ylipainon pelossa ei saa syödä kuin salaattia. Ei saa harrastaa, koska se on vaarallista, ei saa tavata kavereita, koska niiden kotona voi saada katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia, tai niillä voi olla isoveljiä, jotka voivat ajatella ties mitä tai jopa koskettaa teini-ikäistä tyttöä...

Kelly ei ole kirjan neurootikko, sen voin paljastaa ;)

Kirja kertoo siis tavallaan monta tarinaa, vaikka Kelly onkin pääosissa, myöskin tärkeimpien sivuhenkilöiden elämästä tuodaan osia tarinaan ja heidän elämänsä muodostaa osan kirjaa sujuvasti.
Kaikki liittyy kaikkeen.

Ei kommentteja: