Marian Keyes: Rachelin loma

***
Jälleen herätelainaus. Meinasin palauttaa hyllyyn, ja olisi kyllä kannattanutkin.
Olen lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, joitain kohtia muistin, ja olin varma, että tottakai lopuksi kaikki on jälleen ruusuista. Niin olikin.

Sinänsä kirja kertoi varmaan ihan ok huumeista ja niistä vieroittumisesta. Toisaalta mietin, voiko todellakin niin helposti unohtaa ne, kun suljetaan vaan neljän seinän sisään? No, e ihän Rachelkaan unohtanut, vaan sortui aika pian pois pääsynsä jälkeen. Sitten joutui onnettomuuteen ja päätti todellakin irrottautua huumeista ja hyvinhän kaikki meni loppujen lopuksi.

Rachelilla oli ongelmia vähän joka lähtöön. Äidin kanssa, oman painon kanssa, ongelmien käsittelyssä, siinä, että piti olla aina se coolein..
Ei hän itse tietysti ongelmia tunnustanut, päinvastoin. Hänhän nautti elämästä, kaikki oli kunnossa ja ihanaa.. Kunnes yliannostus. Hän kuvitteli, että "Luostari" on täynnä julkkiksia ja ihania hoitoja, toisinpa kävi.

Oli tässä tietysti omat hauskuutensakin. Keys kuvasi hyvin Rachelin ajatuksia, mutta äh,mä en vaan nyt päässyt oikeen mukaan. Johtuen todennäköisesti siitä, että olen kirjan jo lukenut kerran. Tämä ei päässyt minun "pakko lukea toisenkin kerran" sarjaan, vaikka nyt sellainen vahinko tapahtui.
Muistelen, että ekalla kerralla pidin paljon enempi.

Mutta jos Keyes muuten miellyttää, on tämäkin lukemiskelpoinen kirja.