Nyt en jaksa naputella takakannen tekstiä, anteeksi, jos joku niitä kaipaa..
Tämäkin, kuten niin monet lainaamani kirjat, tarttui käteeni palautetuista ihan sattumalta. Pakko oli ottaa, koska edellinen Mankell oli ollut niin loistava.
Mitähän tästä sanoisi? Runoilija Jesper Humlin on aika koominen ihminen, niin tavallinen: huolissaan työstään, epäluuloinen kollegoitaan kohtaan, raha, huvittava suhde äitiin, parisuhde jossa pitäisi tehdä tärkeitä päätöksiä, ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Esimerkiksi kirjassa mainitaan monesti taksikuskit, jotka ovat ulkomaalaisia. Ja löytävät aina perille, toisin kuin natiivit kuskit..
Kirja kertoo kasvottomista maahanmuuttajista. Heistä, joita ei ole Ruotsin valtiolle olemassakaan. Kertoo heidän elämästään maan alla, heidän tarinansa, kuinka he päätyivät Ruotsiin, outoon Pohjolan maahan.
Paikoitellen kirja oli jotenkin.. En oikein jaksanut paneutua, suurimmaksi osaksi pidin, ajatuksia herättävä. Millaista on elää vieraassa maassa, kun sinua ei ole olemassa? Et edes osaa välttämättä kirjoittaa tai edes kieltä. Nämä kaikki osasivat kielen kyllä.
Vastakohta onkin räikeä: runoilija, joka välittää vain rahasta ja maahanmuuttajatytöt, joilla ei ole edes omaa nimeä enää. Voiko rahanahne ihminen lopultakin välittää myös niistä, joilla ei ole mitään?
Mitä, jos aiemmin on kaiken pitänyt mennä oman tahdon mukaan, yhtäkkiä kaikki ei sujukaan niin? Ihmiset tulevat ja menevät omien halujensa mukaan, eivät niinkuin hän tahtoo..
Kannattaa lukea, jos uskoo asian kiinnostavan. Erilainen Mankell jälleen, kun vertaa esim. Wallendereihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti