Tässä omaperäisessä ja ajatuksia herättävässä kirjassa lukija saa seurata Paolo Coelhon pyhiinvaellusmatkan Santiago de Compostelaan ikiaikaisen viisauden lähteille. Matkasta tulee käänteentekevä ja Coelho oppii, että elämän totuus ilmenee yksinkertaisissa asioissa. Matkan myötä Coelho sitoutuu kirjailijanuraansa ja haluaa näyttää lukijoilleen, miten jokainen voi löytää oman sisäisen rikkautensa.
Pyhiinvaellus on Paolo Coelhon ensimmäinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1987, ennen maailmankuulua menestysteosta Alkemisti. Pyhiinvaellus on merkittävä teos Coelhon uralla: siinä tiivistyy hänen humaani filosofiansa ja syvällinen ajattelunsa.
(takakansi)
**
Täytyy heti sanoa, etten varmasti olisi tähän kirjaan tarttunut, ellei kaveri olisi sattunut kysymään, olenko lukenut Coelhon kirjoja. Seuraavana päivänä tämä kirja oli kirjaston "tänään palautetut"-hyllyssä ja tarttui käteeni.
Tämä ei ole yhtään minun tyyppinen kirja, siis sellainen, joita jaksaisin lukea. Tämä on liian syvällinen tai jotain. Minä kun haen kirjoista lähinnä sellaista... rentoutumista ja toiseen hömppämaailmaan siirtymistä.. Tunnustan ;)
Ja en tiedä, minulla on kamalan kielteinen suhtautuminen magian harjoittamiseen.. Vaikka onhan rukouskin sitä, mutta.. Minä en siis jotenkin vain sisäistänyt tämän kirjan oppeja, tai asennetta. En tiedä minkä uskonnon edustaja Coelho on. En nyt tiedä oliko varsinaisesti magiaa, mutta mminulle tuli sellainen tunne, että jotain siihen liittyviä harjoituksia, joissa mentiin "aivan kuin toiseen maailmaan", sisälle omaan itseensä tai jotain.. Harrastavathan monet meditointiakin tms.. En tiedä onko se sen kummoisempaa.
Tässä kirjassa neuvottiin myös se, miten noita harjoituksia tehdään. Olen kai pelkuri, mutta minä en sellaisia uskaltaisi alkaa tehdä.. Pelkään kai ties mitä "henkiolentoja". Ja ei niitä kai olekaan tarkoitettu tehtäväksi noin vain..
Ja tiedän senkin, että magia on tarkoitettu käytettäväksi hyvään tarkoitukseen, ei kenenkään vahingoittamiseksi. Ja sitä tässäkään pahoihin tarkoituksiin käytetty, jos se edes magiaa on. Minä en keksinyt parempaakaan sanaa.
Mutta tiedän, että jotkut tykkäävät näistä kirjoista ja pitävät oman elämän pohtimisesta, ajattelevat syvällisesti eivätkä vain elä päivästä toiseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Keskittyvät ongelmiin tai niiden ratkaisuihin ja ratkaisujen aikaansaamiseen, kulkevat sitä polkua keskittyen siihen.
Minä olen liian pinnallinen ihminen näin syvälliseen kirjaan ja en näe sen kaikkia mahdollisuuksia.. Enkä edes välttämättä ymmärrä oikein, kiinnitän huomion ihan vääriin asioihin. Ja niiden harjoitusten tarkoitus oli, että Coelho oppii keskittymään olennaiseen, mutta en tiedä miksi ne minusta tuntuivat jotenkin oudoille..
Siksi en oikeasti edes voi sanoa, mikä tämän kirjan sanoma oli.. Lukekaa itse, jos kiinnostaa.
4 kommenttia:
Itse pidän Coelhon kirjoista ja olen kohta aloittamassa seuraavaa, niissä on mielestäni tarpeeksi syvyyttä ja ne saavat mut ajattelemaan, mutta eivät koita olla liian filosofisia vaan niissä on myös juoni..
Midria, aivan, ollaan erilaisia ihmisiä ja lukijoita :)
Tai sitten tässä kirjassa ei ollut sellaista, jota olis pitänyt nyt just mun ajatella, tai jota olisin halunnut ajatella...
Filosofia nyt ei koskaan ole kuulunut lempiaiheisiini ;) KOulussakin inhosin sitä.
Pohdin ja mietin, mutta jotenkin se "filosofinen ajattelu" ei ole minua varten tai jotain.. Olen vain ihan tavallinen ihminen, joka ei tajua eikä ymmärrä mistään mitään..
Mutta siis, jos ajattelee tämän tyyppisten kirjojen olevan itseään varten, suosittelen ehdottomasti heille.
Plussaa oli ehdottomasti se, että tässä kirjassa oli juoni ja tapahtuma, jonka varrelle ne ajatukset kietoutuivat, ei siis vain pelkkää filosofointia :)
Minä taisin olla syyllinen tähänki kirijaan. No enpäs ole itse lukenut.... Mutta nyt aloitin ekan Coelhoni, kun sain siskolta. Jotenkin luulen, että se on minun tyyliäni.
Kvaakku, joo, ja tämä oli vaan tämä yksi kirja, muuthan voivat olla taas ehkä enempi lukemisen arvoisia, siis minulle. Jokaisella on tottakai oma tyylinsä, toinen pitää toisenlaisesta ja toinen toisenlaisesta.
Ja elämäntilannekin vaikuttaa, tuntuuko joku kirja hyvälle vai ei. JOskus jossain muussa tilanteessa tämä kirja olis voinut olla hyväkin.
Nyt kun tämän lukemisesta on kulunut aikaa, huomaan edelleenkin pohtivani jotain asioita ja joidenkin asioiden jääneen mieleen. Ehkäpä tämä siis sittenkin oli hyvä ja lukemisen arvoinen kirja?
Olen päättänyt tarttua johonkin toiseen hänen kirjaan, kaikesta huolimatta.
Lähetä kommentti