Sitkeiden suomalaisnaisten kokemuksia sodan keskellä Kroatiassa. Pakolaisten ja hädässä olevien rinnalla elämistä, rakastamista käytännössä, seurakunnan kokoamista puutteen ja kriisien paineissa, yksinäisten hetkien taistelua. Mutta samalla ihmeellistä varjelusta ja Jumalan tekoja ihmisten elämässä.
Sanansaattajien lähetti Seija Uimonen pysyi työtoveriensa Raili Tapion ja Marja-Liisa Mrcelan perheen kanssa Kroatiassa itsenäistymistaistelujen riehuessakin. He kertoivat toivon ja lohdutuksen evankeliumia kodeissa ja pommisuojissa ja elivät yhdessä seurakuntalaisten kanssa surussa ja ilossa.
(takakansi)
***
Uskomattomia ihmisiä ja selvisivät uskomattomista tilanteista.
Ei tätä kirjaa oikein voi kuvailla.. Se pitää lukea, jos kiinnostaa. Osittain minua vaivasi huonohko kirjoitettu suomen kieli ja jotkut lauseet piti lukea kahteen kertaan, en tiedä mikä tökki ymmärryksessä siltä osin..
Mutta ihan ok kirja, ja valoitti ainakin minulle sitä, millaisissa oloissa lähetit joutuvat työskentelemään.
2 kommenttia:
Uskomattovia vai uskovia?
Vaakku, sekä että :)
Lähetä kommentti