Kirja sisältää itseasiassa kaksi kirjaa. Pirunsaaren veljekset sekä Taimitarhan lapset.
En ollut kumpaakaan lukenut, enkä muutenkaan Lehtistä aikoihin, niin tämä tarttui mukaan.
Lehtinenhän kirjoittaa sellaista helppo ja nopealukuista hömppää. Kaikki eivät siitä pidä, kaavahan on aika sama kaikissa kirjoissa. Hyvä vastaan paha ja hyvä voittaa tietysti. Niin näissäkin.
Toisaalta oli kiva lukea kaksi kirjaa, joissa oli niin erilaiset päähenkilöt: toisessa maaseutumainen maisema ja aikuisia, toisessa kaupunkimaisempaa ja lapsia aikuisten lisänä.
Kummassakin oli kyllä murhia tai murhanyrityksiä ja rakkautta, kuinkas muutenkaan.
Eipä nämä nyt mitään ihmeitä olleet, mutta hömppää, jonka lukee muutamassa tunnissa. Eli jos pitää saada aivot nollattua ja voi istua sohvan nurkassa pari tuntia, nii menee se tälläinenkin kirja. Ei paljon tarvitse aivojaan vaivata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti