Rempseä ja sanavalmis Marilyn Grimes elää kadehdittavaa elämää aurinkoisessa Kaliforniassa. Lapset on saatu kaikki onnellisesti yliopistoon, koti on kaunis ja mies menestyy urallaan. Silti Marilyn on elämässään umpikujassa, kun menopaussi puskee päälle ja koko perhe käy hermoille.
Yllättäviä uutisia saatuaan Marilyn pysähtyy miettimään omaa elämäänsä. Mitä tapahtui hänen unelmilleen hankkia korkeakoulututkinto ja toteuttaa itseään taiteellisesti? Napakkana naisena Marilyn päättää lakata huolehtimasta niin paljon muista ja seurata omia unelmiaan. McMillan kertoo hauskasti ja mukaansatempaavasti siitä, kuinka elämä todellisuudessa muodostuu sivupoluista eikä suunnitelmista, joiden varaan olemme sen rakentaneet.
”Liian moni meistä juuttuu murehtimaan sitä, mitä meillä ei ole, mitä emme saa tai mitä emme voi saada. Käytämme liikaa energiaa masentumiseen, vaikka voisimme samalla energiamäärällä – ellei peräti pienemmällä – tehdä edes osan niistä asioista, joita todella haluamme tehdä.”
– Terry McMillan
*****
Sattui käteeni ihan sattumalta kirjaston palautetuista. Mietin jo, etten otakaan, silti otin sen. Ajattelin kaipaavani vähän hömppää taas vaihteeksi.
Ihan kiva kirja. Suuri yllätys oli se, että kirjan henkilöt puhuivat Jumalasta, kävivät kirkossa, rukoilivat jne. Ne eivät kuitenkaan olleet kirjassa pääosassa, vaan ihmiset ja heidän elämänsä. Kuitenkin usko oli jossain taustalla, vaikka ehkei se siltä aina tuntunutkaan (kiroilut yms), mutta silti se oli. Iltarukouksien opettaminen, Raamatun tuntemus, kirkossa käyminen jne, sitä perussettiä ihan tavallisille ihmisille..
Päähenkilöhän elää alkavia vaihdevuosiaan, miettii elämäänsä, mitä haluaa.. Perheen elämä mullistuu monellakin tapaa. Ei oikein tiedä, mitä tekisi jne.
Ihan luettava kirja, vaikka olen minä parempiakin kirjoja lukenut, mutta ei tämäkään sieltä huonoimmasta päästä ollut. Etenkään kun uskonto oli osa elää ja kirjaa, ei kuitenkaan pääosa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti