sunnuntai 10. elokuuta 2008

Solveig Torvik, Äitien veren perintö: romaani suomalaissyntyisistä siirtolaisnaisists

Väkevä tositapahtumiin perustruva romaani siirtolaisnaisista Pohjois-Norjassa ja Amerikassa.

Äitien veren perintö on kertomus neljän sukupolven äideistä ja tyttäristä, heidän kipeistä kohtaloistaan Suomessa, Pohjois-Norjassa ja Amerikassa 1850-luvulta lähtien. Norjalaisten halveksimat suomalaisnaiset eli kveenit kokivat nälkää, köyhyyttä, sodan kauhuja ja seksuaalista väkivaltaa. Silti he eivät koskaan menettäneet toivoaan.

Rantsilalainen piika, Maria, synnyttää aviottoman tyttären Nikolaille, joka raskaudesta tietämättä muuttaa Amerikkaan paremman elämän toivosta. Maria lähettää 12-vuotiaan tyttärensä Kaisan veljensä mukana Pohjois-Norjaan Suomen köyhyyttä pakoon. He vaeltavat 800 kilometrin matkan jalkaisin. Aikuistuttuaan Kaisa perustaa Norjassa perheen, mutta onnettomuudet ja koettelemukset seuraavat häntä ja hänen lapsiaan vuosikymmenten ajan.

Sukupolvien ketju päättyy Hannan tarinaan, joka kuvaa Solveig Torvikin omaa lapsutta natsien miehittämässä Norjassa sekä hänen perheensä lähtöä ja elämää siirtolaisena Yhdysvaltain Idahossa.

(takakansi)

****

Sattumalta löytyi palautettujen kirjojen hyllystä ja veti puoleensä. En ole juurikaan perehtynyt siirtolaisuuteen, joten tämä kiinnosti.
En tiedä myöskään 1850-luvun oloista mitään, siksikin tämä tuntui kiinnostavalta.

Pidin tästä kirjasta. Alku tuntui heti "hyvältä", liikuttiinhan osittain tutuissa maisemissa ja tuttuja sukunimiä vilisi kirjassa ;)
Uskomaton matka vaeltaa talvisaikaan 800km lapselle, mutta niin he siitä selvisivät.

Kirjan naiset ovat vahvoja, vaikka tietysti aina ei voi ymmärtää heidän valintojaan, mutta sen ymmärsi, että he toimivat aina siinä tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tietysti loppupuolella sitten, ja jo ihan alussa, vaistosi sen kaipuun sinne jonnekin takaisin, Kaisan kohdalla Suomeen, myöhemmin kirjassa Amerikasta takaisin Norjaan, ja taas Norjasta Amerikkaan.
Koskettavia kohtaloita, kertomuksia siitä, miten joku asia voi kulkea mukana koko elämän ja vaikuttaa osaltaan elämän suuntaan.
Ja se, että lähtee paremman elämän toivossa, ei aina tuokaan sitä parempaa elämää. Toisaalta ei voi tietää, mitä se elämä olisi ollut, jos ei lähtisi...

Suosittelen kyllä, jos historialliset romaanit kiinnostavat, etenkin suomalaisten siirtolaisnaisten elämä Norjassa. Aikamoisia asioita ovat siellä kokeneet.

Tietysti tämä on romaani, mutta tämä pohjautuu ihan tosiasioihin, joten tämä on minusta enempi kuin vain romaani. Tietysti ei voi vannoa, mitkä kaikki on totta, kirjailija on kuitenkin tehnyt taustatyötä. Lopussa onkin hänen kertomuksensa siitä, miten on sitä tehnyt, sekä vielä lähdeluettelo.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Sain juuri kirjan luettua. Vaikuttava. Paljon ajatuksia herättävä. En voi lakata ihmettelemästä, miten naiset ylipäätään selvisivät! Ajattelin esitellä kirjan myös Kirjakahvilan sivuilla.