Pikku juttu, Miranda ajattelee, kun Brendan kävelee ulos hänen asunnostaan. Lyhyt suhde muiden joukossa, niin lyhyt ettei siitä kannata mainita edes parhaalle ystävälle. Mutta miehestä ei niin vain pääsekään eroon.
Pian Mirandan sisko esittelee uuden poikaystävänsä, ja Mirandan koko elämä muuttuu painajaiseksi. Brendan jääntää läheisimmätkin ihmiset häntä vastaan ja vähitellen Miranda tajuaa kauhean totuuden - ettei miehen kostonhimo tunne mitään rajoja.
(takakansi)
****
AniLo suositteli Frenchiä jossain vaiheessa ja siskon hyllystä yksi löytyikin. Eilen illalla päätin sitten vihdoin tarttua tähän kirjaan ja tutustua kirjailipariskunnan tuotoksiin.
Kirja on kirjoitettu sujuvasti, henkilöt ovat eläviä, tapahtumat mukaansatempaavia.
Koko ajan minulla oli kuitenkin sellainen inhottava tunne tätä kirjaa lukiessa, en oikein tiennyt kenen asemaan asettuisin. Tuli tunne, että onko tässä sittenkin taustalla jotain, mitä ei kerrota heti. Että mitäs jos kaikki onkin juuri niinkuin Brendan väittää? En tiedä mistä se tuli, mutta jotenkin vaan sellainen tunne tuli.
Toisaalta taas tuntui niin järkyttävälle, että kirjotietaan edes tuollaisista ihmisistä, jotka luulevat alle 10 päivän tuttavuuden jälkeen voivansa hallita toisen elämää ja tekevät kaikkensa pysyäkseen osana sitä. Ja vielä tekevät mitä järkyttävämpiä tekoja..
Mutta siis muuten Nicci French oli oikein mukava tuttavuus. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa lukea näitä enempikin.
2 kommenttia:
Jännä miten sama kirjailija, tässä tapauksessa kirjailijat, onnistuvat kirjoittamaan todella hyviä ja todella huonoja kirjoja. Aloitin viikonloppuna yhden Frenchin kirjan (syöksykierre tms.) mutta jätin kesken syystä että päählö vaikutti heti alkuun niin huonosti samaistuttavalta/raivostuttavalta :/ "Ihon alla" oli mainio, mutta ei järisyttävää vaikutusta minuunkaan tehnyt.
heh, siis Pedon hymy ei tehnyt vaikutusta...
Lähetä kommentti