Acid Row on pahamainen kaupunginosa, jota asuttavat vanhukset, yksinhuoltajaäidit ja isättömät lapset, ja jossa syrjäytyneet nuoret hallitsevat katuja. Tälle toivottomalle slummialueelle saapuu sairaskäynnille nuori lääkäri Sophie Morrison. Sophiella ei ole aavistustakaan, että Acid Rowille on äskettäin muuttanut pedofiili, jota asukkaat epäilevät 10-vuotiaan Amy-tytön sieppaamisesta. Sophie joutuu keskelle mellakoita, kun väkijoukko alkaa vaatia Amyn kaappaajaa käsiinsä. Vähäosaisten väkivallaksi purkautuva raivo on suunnattu niin virkavaltaa, lakia kuin epäiltyä pervertikkoakin vastaan. Amya suojellakseen kansanjoukko on valmis vaikka tappamaan. Mutta onko väkivalta oikeutettua ja missä Amy oikeastaan on?
Minette Waltersin seitsemäs suomeksi ilmestyvä romaani on otteessaan pitävä psykologinenn jännäri, jossa hirviöiksi ja sankareiksi nousevat yllättävät ihmiset.
(takakansi)
****
Mä en tiedä, pidänkö tätä hyvänä kirjana vai en.
Piti ihan ok otteessaan, oli ihan sujuvaa juonenkulkua jne. Mutta silti oli jotenkin.. Aivan kuin tuo Amyn juttu olis vaan laitettu siihen lisäksi, kulki sivujuonteena eikä sillä ollut paljon sen kanssa tekemistä. Selvishän sekin, mutta se oli jotenkin vain "pakollinen lisä" kirjassa.
Acid Rown tapahtumat taas olivat kaikessa hirveydessään järkyttäviä. Tuntui kammottavalle, ettei virkavallalla ollut mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen. En tiedä miten tuollainen hoidettais oikeassa elämässä, toivottavasti toisin.
Kammottavaa oli myöskin se, miten järkyttävät seuraukset voi olla sillä, että joku lipsauttaa suutuksissaan jonkun tiedon. Sitten sitä ei selvitetä kunnolla, vaan asia on salailun piirissä. Avoimellä pelillä olisi säästetty ihmishenkiä...
Toisaalta taas.. Niin, en tiedä, missä menee yksityisyyden raja ja ketä se koskee. Millaisia asioita pitäisi kertoa julkisuuteen yms.
Ja kun huhut alkaa kiertää, olisko niitä syytä sitten oikoa, vai antaa huhujen vain kiertää?
Noh, en nyt tiedä, suosittelenko tätä kirjaa vai en. Jos on jännäreiden ystävä ja tämä käteen sattuu, niin miksi ei. Jotenkin minulla jäi tästä kuitenkin pinnallinen olo, joten en nyt suosittele kuitenkaan ketään ihan välttämättä lukemaan tätä, jos ei muuten koe vetoa Waltersin kirjoihin.
Tietysti jokaisella on oma makunsa ;)
4 kommenttia:
Onpas täällä kaunista!! :)
Kiitos Anilo!
Ei nyt aiheeseen liity, mutta miellytti silmää, joten päätin sitten laittaa tälläisen pohjan vaihteeksi :)
Erilaiset ovat kirjamaut, juu. Minusta "Umpikuja" on Minette Waltersin paras kirja, ja hänellä on muutenkin hyviä kirjoja. "Häpeänaamio" tulee mieleen muista kirjoista.
Minä taas en ole Waltersin kirjoista välittänyt, vaikka olen niitä joitakin lukenut. Mm. tämä Umpikuja on tullut joskus luettua.
Lähetä kommentti