Päivällä oli ollut aurinkoista ja tyyntä. Mutta tunturissa sää muuttuu koko ajan. Hän tärisi kuin horkassa, ei ollut eläessään palellut niin kuin nyt. Hän oli jäätynyt luita ja ytimiä myöten. Hän kopeloi laatikoita ja löysi tulitikkurasian. Miten voi pidellä mitään niin pientä, kun kädet ovat kohmettuneet käyttökelvottomiksi?
Tuuli ujelsi kuin pahanilkinen jumala ikkunasta sisään. Hän tempaisi täkin laverilta. Ja sen alla makasi nainen. Naisen silmät olivat auki ja jäätyneet, valkoiset kuin huurrelasia.
Pakkasenlyömän Kiirunan ulkopuolella, viimaisella Torniojärven jäällä, eräs pilkkijä löytää kalastusarkista naisen ruumiin. Poliisi on ymmällään: kuka hän on?
Rebecka Martinsson on pitkän sairausloman jälkeen muuttanut takaisin Kiirunaan ja työskentelee siellä syyttäjänä. Hän suostuu taas seuraamaan pahan jalanjälkissä - tällä kertaa paikallisen kaivosyhtyön kautta aina Kongoon ja Ugandaan saakka. Kansainvälisessä rikollisuudessa ihmiset ovat kasvottomia, mutta heillä on uskomattoman paljon valtaa. Tälläiseen maailmaan Rebecka ei olisi koskaan toivonut päätyvänsä.
Pohjoismaisen kirjallisuuden tähti on vakiinnuttanut asemansa myös Suomessa. Musta polku on kolmas suuren suosion saavuttaneessa sarjassa, joka sijoittuu pohjoisruotsalaiseen pikkukaupunkiin - ja nyt myös Afrikan suurkaupunkeihin.
(takakansi)
***
Kolmas Larsson ja vieläkään en tiedä, miksi luen näitä. Mikä näissä kiehtoo.
Ehkä se, että nämä sijoittuu pohjoiseen Ruotsiin, pienelle paikkakunnalle, ei mihinkään miljoona kaupunkiin. Wikipediasta vähän perehdyin hänen taustaansa, kun ihmettelin runsasta suomalaisnimistöä hänen kirjoissaan. Siihenkin tuli lisää selitystä tuolta.
Niin. Ihmettelen vaan, pitääkö tunkea näihin kirjoihin kaikki ihmeellisyydet. Milloin on samaa sukupuolta olevien rakkauta, milloin epänormaaleja kykyjä nähdä tulevaa, milloin mitäkin. Odotan, mitä kolme vielä tulevaa kirjaa käsittelevät.
Larssonin kirjoittaa jälkipuheessa, että sarja on nyt puolivälissä, joten vielä on kai 3 kirjaa tulossa.
Minä pidän kirjan päähenkilöistä, Anna-Maria Mellasta, Rebecka Martinssonista sekä Sven-Eric Stålnackesta vai mikäs hänen sukunimensä olikaan.. Mutta jotenkin kaikki muu sitten siinä ympärillä on sellaista, etten tiedä pidänkö vai en. Onko kirja hyvä vai ei. Sama ongelma on ollut jokaisen kirjan kohdalla.
Jos siis parempaa lukemista löytyy, ei ehkä kannata näihin tarttua, toisaalta olisi mielenkiintoista lukea, mitä muut näistä ajattelevat. Ovatko hyviä vai huonoja vai eivätkö herätä mitään tunteita. Onko joku tietty seikka, joka ärsyttää jne.
Mä en jotenkin saa otetta omista tunteista näitä kirjoja kohtaan.. En oikein osaa päättää, mihin kategoriaan nämä menisi. Mutta tämä olikin tälle erää viimeinen Larsson, seuraavaksi jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti