Kivi, hän ajattelee ensin. Pieni valkoinen kivensiru. Hän noukkii sen peukalloon ja etusormellaan ja lähtee kohti sakastia. Nyt hän näkee tummat tahrat matolla juuri siinä kohtaa, issä kivensiru oli. Verta. Voiko se olla verta? Hän kumartuu katsomaan. Ja silloin hän ymmärtää.
Kivi joka hänellä on peukalon ja etusormen välissä. Eihän se ole kivi. Se on hampaansiru.
Mildred Nilssonilla riitti vihollisia Kiirunassa. Erityisesti miehet karsastivat naispappia, joka ajoi naisten ja eläinten asiaa. Viimeksi hän oli riitautunut metsästäjien ja poronomistajien kanssa, koska halusi suojella kirkon maille asettunutta naarassutta.
Joku sai tarpeekseen ja pani pisteen Mildredin elämäntyölle.
Kotiseudulleen palanneen Rebecka Martinssonin mieleen tapaus tuo Paratiisipojan murhan kahden vuoden takaa. Hän ei ole toipunut noista tapahtumista vieläkään, mutta suostuu taas auttamaan poliisia. Hän jos kuka tietää, kuinka helppo saalis yksinäinen susi on metsästäjilleen.
(takakansi)
***
Toinen Larsson, vaikken osannut päättää, onko eka kirja hyvä vai ei.
Enkä osaa päättää tämänkään kohdalla. Tämä vaan päättyy siten, että on pakko saada kolmas osa käsiinsä heti. Onneksi oli odottamassa ;)
Koukutti se loppu juuri samoin kuin joissain televisiosarjoissa, lopetetaan juuri kun päähenkilölle tapahtuu Jotain ja on pakko saada selville, miten se siitä jatkuu.
Kirjassa on taas monta tasoa, miltä tätä voisi tarkastella. Ja jälleen tekijä säilyy ainakin minulle arvoituksena ihan loppumetreille, kunnes se pudotetaan eteen lukijalle kuin itsestäänselvyytenä.
Jokin tässä juonessa siis kuitenkin vetää puoleensa.
Ja kerronnassa tietysti se, että se rikoksen ratkaisu on siinä sivussa koko ajan, vaikka päähenkilön muusta elämästäkin kerrotaan. Ja toisaalta yllättäin kaikki liittyykin sitten toisiinsa ja kaikella onkin vaikutusta kaikkeen.
Mutta niin, parempi on varmaan lukea itse ja muodostaa itse käsityksensä tästä kirjasta. Tai Larssonista yleensäkin. Suosittelen, jos mahdollista, aloittamaan ekasta eli Aurinkomyrskystä ja jatkamaan sitten tähän ja sitten kolmanteen.
Ai niin jotkut epäloogisuudet vaivaavat kyllä. Etenkin eräällä henkilöllä sanottiin tässä kirjassa olevan eräs tietty syöpä ja kolmannessa oli kyllä syöpä, mutta eri syöpä... Tarkkaavaisuutta siis kirjailijoille soisin ;) Mutta ei se ole ollenkaan juonen kannalta olennaista, mikä syöpä. Olennaista on se, että kyseinen henkilö on sairas.
3 kommenttia:
Olen lukenut Larssonilta vain tämän ja jostain syystä en oikein tykännyt. Ehkä pitäisi vielä kokeilla noita kahta muuta, jos ne sytyttäisivät enemmän.
Minä en tiedä, tykkäänkö Larssonita vai en. Aika harvoin tulee muuten vastaan tälläisiä kirjoja, joista ei tiedä..
Mutta niin, jos ei tästä tykännyt, en tiedä kannattaako muitakaan lukea. Toisaalta nämä tekee musta aika selkeän suoran, eli 1, 2, 3 on ehkä fiksuin lukujärjestys, en usko että olisin tykännyt senkään vertaa, jos olisin aklanut lukea suoraan kakkosta tai kolmosta. Mutta en ole varma.
Sisko vaan sanoi, että kannattaa edetä järjestyksessä ja sitä noudatin, onneksi.
Mutta katsotaan miten tämä kolmonen nyt.
Mutta siis mun mielestä on selkeesti parempia dekkareita olemassa, joten jos niitä on tarjolla, ei kannattane uhrata aikaa Larssonin lukemiseen, vaikka itse niin teenkin ;)
Näin juuri. Jos ei nappaa, niin ei nappaa. Kirjoja kyllä riittää luettavaksi =)
Lähetä kommentti