Ilman suuria suruja osoittaa, että Reko Lundán on romaanikirjailijana yhtä omaleimainen ja taidokas kuin dramaatikkona. Tarkkavaistoinen teos kertoo Rinteen perheen vaiheista.
Hannan ja Ripan suhde elää vuosien ja vaikeuksien läpi, kunnes se hiipuu ja puolisot jatkavat eri teillä. Lundán kuvaa vivahteikkaasti myös heidän lastensa Akin ja Liisan yksinäisyyttä, kasvua seksuaalisuuteen ja yritystä päästä selville itsestään.
Ilman suuria suruja kokoaa Rinteiden elämänvirrat yhdeksi vuolaaksi joeksi. Kertomuksen taustalla elää lähihistoria yksityiskohtineen, joiden kuvaajana Lundán on terävänäköinen ja riemastuttava.
(takakansi)
****
Tämän otin palautettujen hyllystä viimeksi, kun kaipasin vaihteeksi jotain muuta kuin dekkareita ja mielellään kotimaista luettavaa. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut kirjan suhteen, koska minulle Lundán on aikalailla tuntematon tapaus.
Aluksi en oikein tiennyt mitä ajatella kirjasta. Tuntui että se hyppii sinne ja tänne, ihmisten muistoihin ja nykyhetkeen. Olen varmaankin lukenut liikaa dekkareita, kun vaati oman aikansa sopeutua kirjan juonenkulkuun, mutta sitten kyllä pidin.
Kirja kuvasi mielestäni 70- ja 80- lukujen elämää aidontuntuisesti. En toki itse tiedä, mutta mitä muista lähteistä olen kuullut ja millaiseksi itse kuvittelen elämän niinä vuosikymmeninä.
Toisaalta tietysti käsitteli myös Akin ja Liisan kasvua, vaikeita perhe-elämän koukeroita ja mutkia elämässä. Tunteitakin, asennoitumista jne.
En nyt osaa kenellekään suositella tätä, mutta jos tuntuu että kiinnostaa, niin kannattaa lukea. Ei tämä minusta mikään "pakko lukea" -kirja ole, mutta kuitenkin pidin tästä.
4 kommenttia:
Täytyy taas häiriköidä täällä =)
Suomalaisista kirjailijoista puheenollen (ja taas dekkareihin palautuen) oletkos lukenut Sirpa Tabetia? Minulle hän oli aivan uusi nimi ja yhden kirjan luettuani innostuin kirjailijasta kovasti. jäi fiilis, että näitä lisää.
-Luna
Saahan täällä kommentoida niin usein kuin jaksaa :) Kiva vaan.
Sirpa Tabet on mulle ihan outo nimi, ainakin näin yhtäkkiä. Pitää muistaa hänetkin tässä seuraavilla kirjastoreissuilla!
Kiitos vinkistä taas kerran.
Mulla jäi kotiin tää kirja hyllyyn odottamaan. Kerksin sitä jo aloitella, ennen loman alkamista. Hieman oli ahdistava kaikkine tapahtumineen, meinasin jo palauttaa takaisin kirjastoon mutta sai vielä mahdollisuuden. Katson, kiinnostaako vielä kun palataan kotiin...
Katri, joo tää oli vähän sellainen.. No jaa, ahdistavakin, en oikein tiedä .
Paras lukea itse, jotta osaa sanoa. Olihan tässä tietysti monenlaista asiaa ja tapahtumaa, ja monenlaisesta näkökulmasta.
Mä luen toisaalta useimmat kirjat jotenkin "pinnallisesti" eli en ala miettimään miksi ja minkä takia ja mitähän, vaikka ehkä se kannattais ;)
En siis edes pahemmin osaa ahdistua kirjoista.. Tai sitten pitää olla tosi herättävä kirja, että ahdistun siitä.
Lähetä kommentti