perjantai 1. elokuuta 2008

Danuta Reah, Tummat vedet

Eliza Eliot on saanut unelmiensa työpaikan pienestä taidegalleriasta Sheffieldin kanavan varrelta. Innostuneena hän valmistelee nimekkään Daniel Flynnin näyttelyä, joka ammentaa aiheensa ja kuvastonsa keskiajan maalaustaiteesta.
Juuri avajaisten alla kanavasta löytyy nuoren naisen ruumis. Uhri on Elizan naapuri gallerian yläkerrasta, pienen vauvan äiti. Äkkiä Elizasta alkaa tuntua, että Daniel Flynnin synkät kuvat ovat karanneet kehyksistään ja muuttuneet arkitodellisuudeksi. Yön pimeydessä vesi huokuu kylmyyttään ja kosteutta, hämärät kujat johdattavat kulkijan harhaan kanavan halkomalla rappeutuneella teollisuusalueella, joka jää keskustan prameiden uudisrakennusten varjoon. Eikä Eliza voi olla muistamatta, että neljä vuotta aikaisemmin kanavasta löydettiin murhattuna hänen parhaan ystävänsä tytär Ellie.
Mitä syvemmälle Eliza sukeltaa menneeseen, sitä selvemmin murhat näyttävät liittyvän toisiinsa. Lymyileekö kanavarannan ryteikössä painajaismaisen ovela psykopaatti, joka jahtaa nuoria tyttöjä?

(takakansi)

***
Tämänkin lainasin siskolta, kun kyselin hyviä dekkareita.
En tiedä oliko tämä hyvä vai ei. Ei tämä varsinaisesti huonokaan ollut. Ja parempi kuin esim. vasta lukemani Cornwell. Ja erilaisempi, vaikka oli poliisejakin, pääpaino oli kuitenkin taidegalleristissa, eli Elizassa.

Voin lukea enempikin Reahin kirjoja, kun niitä tulee vastaan. Kuitenkaan tästä ei jäänyt sellaista fiilistä, että näitä on ihan pakko saada lukea enempi.

Ja mikä pahinta, tulee viikonloppu enkä jaksanut raahautua kirjastoon ja olen lukenut kaikki.. No, on tuolla jotain enkuksi/saksaksi, jos viikonlopun aikana iskee pakottava tarve lukea jotain. Tai sitten voin lukea uusiksi jonkun jo lukemani..

EDIT:
Räkä on täyttänyt aivoni, joten lisäänpä nyt sen mitä alunperinkin piti kirjoittaa.
Pitkästä aikaa dekkari, jossa arvasin jo aika varhaisessa vaiheessa syyllisen, motiivikin oli jollain tapaa selvillä. Tosin en ihan heti ymmärtänyt, miten se kaikkeen liittyy, mutta sieltähän se tuli.
Vähän lopusta kuitenkin jäi sekava olo, vaikka siis ihan luettava dekkari eikä huonoimmaista päästä ollenkaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi hitsi, nyt vasta huomasin, että olet laittanut tuohon pyynnön, ettei blogia linkitettäisi minnekään. Otankin sen heti pois omista blogeistani. Pahoittelen!

JaaPa kirjoitti...

Voi kääks.
Se oli tarkoitettu tuonne toisaalle vaan, mutta näemmä se tulee väkisin kaikkiin blogeihin!

Eli tämän blogin saa linkittää kyllä!

Anonyymi kirjoitti...

marielka suositteli aiemmin Nicci Frenchiä. Luin pariskunnan kirjoittaman kirjan Ihon alla ja (takakannen sepustuksista huolimatta) pidin kirjasta paljon. Juoni ei kovin omaperäinen ollut, mutta kerronta aivan ihanaa =) jos jaana kaipailet uusia dekkarituttavuuksia, niin tätä kannattaa mielestäni koettaa.

-Luna

JaaPa kirjoitti...

Itseasiassa mulla on joku Frenchin kirja odottamassa tuolla.
Siskon kirjahyllystä nappasin kassillisen kirjoja ja hänellä oli yks French myös.
Lisäksi on myös yksi Jungstedtin kirja (meniköhän nimi oikein...), mistä kans muistelen olleen puhetta.